HUNTERS RACING TEAM

Kardaanikunkku lähestyy...

Rooleissa: Huntteri (Taavi), KK (Aku), tiimin huoltomiehet (veljenpojat) sekä Onnimajava (Hannu Hanhi).

Tarina alkaa tilanteesta, jolloin kisaan on aikaa enää viikko ja huippusalainen projekti on vielä pahasti kesken (ns. normitilanne):

(kummankin miehen egot ovat ilmeisesti niin suuret, etteivät he mahdu housuihinsa)
(huomaa lattialla makaava M45-laatikon suorakytkentäratas. nyt on panostettu)

Yksi hyvä vaihtoehto on aloittaa alustageometriasta. Tukivarsien kiinnittäminen koriin vaatii tarkkaa filosofista pohdintaa. Lisäksi kannattaa hyödyntää jo valmiina olevia reikiä:

Se ei ole mies eikä mikään, joka ei hallilla vietä yötä. Tuloksena on ilmiselvästi 133-Fiat:

(mahtanee olla golffilaisella, koska höyryää noin kovin. tosin ei se mikään kahvinkeitin ole, pontikkapannuhan se)

Pienen tiimipalaverin ja muutaman jakoavaimilla suoritetun iskujenvaihdon jälkeen miehet pääsevät yhteisymmärrykseen projektin tavoitteista. Sen jälkeen homma sujuu kuin moderni tanssi. Huntteri on myös varsin taitava fysiikkavalmentaja:

(huomaa Kannonkosken punainen väri)

Seuraavana päivänä tiimi suuntaa intoa täynnä Teeriharjun montulle testaamaan:

Kormun oppien mukaan tehty Volvolainen tappikone ei kuitenkaan suostu yhteistyöhön (tämä on satu, joten moinen on mahdollista). Huntteri ei ole uskoa tilannetta todeksi ja tekee jotain itselleen harvinaista:

(huomaa edistyksellinen korin ulkopuolinen kolmiolinkki)

Paineet kasvavat jälleen ja jakarit lentävät. KK myös epäilee tappikoneen ylivertaisuutta ja näin kyseenalaistaa Huntterin maailmankatsomuksen:

Huntteri poistuu itkemään itsensä uneen ja KK päättää voittaa kilpailun yksin. Epätoivoiset ajat vaativat kuitenkin epätoivoisia tekoja. Niinpä mies turvautuu suomalaiselle miehelle hyvin epätavanomaiseen taktiikkaan. Mutta pettymyshän siitä seuraa:

Käsittämättömän ahkerat huoltojoukot tarjoavat apuaan, mutta mies tietää mitä tekee:

(Huntteri on vasenkätinen)

(kuviosta päätellen kyseessä ovat Ässät)

Kaikki ei kuitenkaan suju kuin Strömsössä. Kuusipulttiset ja kasipulttiset osat sekoittuvat ja loppu on historiaa:

(huomaa kiertokankien pienet alasilmät => iskua on selvästi jatkettu, vieläpä eri veiveillä eri määrä)
(mcpherson-etupää on niin last season)

Nukkuessa KK:lle tulee tajunnanlaajentuma ja tappikone vaihtuu maailmoja syleilevään Ruottin-mallin vinokoneeseen, jonka vääntömomentti hipoo taivaita, iskunpituus hipoo satasia ja hinta hipoo tonneja. Aika hipo. Toimitus vie kuitenkin muutaman päivän eivätkä ruotsalaiset hyväksy kisakireää, valmiiksi purettua tappikonetta vaihdossa:

Nyt kisaan on enää kolme tuntia, joten on pakko hyväksyä myös apuvoimien tarjous. Ja tulosta syntyy. Autoon on laitettava kaksi taka-akselia, koska koneessa on liikaa voimaa (Volvon tyyppivika):

Rautainen itseluottamus on kisakuskin paras ominaisuus:

Itse kilpailussa kaikki sujuu kuin Jontulla konsanaan ja KK on selvittänyt tiensä aina A-finaaliin asti. Vain Onnimajava on voiton esteenä:

(jostain syystä Honkajoen rataa kierretään väärin päin)

Sitten käy kuten Honkajoen SM:issä 2012:

Mutta mutta:

Moista vääryyttä ei tiimi sulata, joten kiireen vilkkaa vastalausetta kehiin. Mutta voih, se lohkon betonointi ei ollutkaan laillista. Lisäksi mieltä painaa se, että Onnimajava onnistui viemään voiton Kenttiläisellä:

(VOLVO = Auto, Ford = kulkuneuvo)

- Mitä me tästä opimme?
- Emme mitään.