HUNTERS RACING TEAM

Ajoharjoittelu
24.10.2004
Kovalanmäen RC-rata

Menossa mukana:
Jussi Siekkinen
Jyrki Siekkinen
Antti Onkila
Juha Onkila
Joke Siekkinen
Anu Siekkinen
Juho Holopainen

Autot:
Ford Fiesta GX
Mitsubishi Lancer GLX

Paketit aamusella valmiina lähtöön.

Tietyissä piireissä jo käsitteeksikin muodostunut tiimin oma ajotapahtuma päätti jälleen kerran tiimin kesäkauden. Alkuun hanketta kehiteltiin Karstulan Vallitien radalle. Siellä kuitenkin on kisat heti ensi toukokuussa, niin parempi on kun rata on tasainen jo lumien lähdettyä. Joten ajamaan olisi päässyt vasta, kun maa jäätyy.

Kuitenkin porukka oli kasassa tänä sunnuntaina, joten tuli soiteltua Hankasalmen suuntaan. Sieltä kun luvattiin pääsy radalle, niin homma oli selvä. Kun ei ole taas tietoa, milloin poppoo olisi ollut kykeneväinen reissuun. Olisi huonoimmassa tapauksessa vaikka saattanut koko homma jäädä tältä syksyltä väliin.

Saapuminen perille.

Siekkisten pihassa olikin sopivasti pari piha-autoa ajokunnossa. Ne trailereiden kyytiin ja menoksi. Shellin kärryä ei tällä kertaa saatu käyttöön, se kun oli menossa jo jossain muualla. Sen sijaan kärryn käytöstä päästiin sopuun Flyktmanin Veikon kanssa, kiitokset sinne suuntaan.

Paketit kasattiin kokoon jo lauantain aikana, niinpä sunnuntaina oli kaikki valmista lähtöön. Vetoautoiksi alistetut Mondeo ja Volvo hoitivat hommansa hienosti ja perillä oltiin aikataulun mukaisesti. Semmoinen tunti meni siirtymiseen.

Ja joku hurjakin on päästetty rattiin...

Radalle oli hankasalmelaiset tehneet jonkin verrankin remonttia silmällä pitäen syksylle kaavailtua Äänekosken aluekisaa. Kisahan peruuntui, mutta rata-alue on parantunut selvästi. Ja kuuleman mukaan kehitystyö jatkuu edelleenkin, hyvä niin.

Radalla oli joku käynyt testailemassa ennen Revontuli -rallia ja lisäksi paikalla olivat harjoitelleet autosuunnistusihmiset. Radan kunnosta ei ollutkaan seuralaisilla ihan täyttä selvyyttä. Keskilenkillä olikin aikamoiset urat, muuten ei kuitenkaan ollut sen suurempaa kulumista nähtävissä. Toki radasta näki, että siellä oli käyty. Mutta se oikeastaan olikin vain hyvä, niin kehtasi omilla autoillaankin käydä päryyttämässä.

Laitteetkin kesti jälleen ihmeen hyvin. Toki onhan ne vakioita eikä tuo käyttökään ole aivan älytöntä repimistä. Alunperin etenkin Fiestan kestävyyttä ja ajettavuutta epäiltiin, onhan siinä kuskin kylki kolarin seurauksena aika lailla sisässä. Mutta hyvin se meni.

Mitsu pääsi alkuun kuumenemaan, johtuen suhteellisen heikkokuntoisesta syyläristä ja flektin jumituksesta. Ja päästiinhän heti alkuun hieman kolaritöihinkin, kun sattui autot osumaan toisiinsa. Fiestasta irtosi takapuskuri ja Mitsusta meni vilkku sekä kuskin puolen ajovalo. Kamat vain radalta talteen ja meno jatkui.

Osuma.

Mitsun välitykset olivat mallia aavikko, joten sillä ei saanut oikein parasta ajonautintoa. Joutui huudattelemaan kakkosella turhan paljon. Fiestassa puolestaan välitykset olivat tosi tiuhat. Sama huomattiin siviili-Fiestankin kohdalla aikoinaan...

Fiestaan oli pirullinen mennä kyytiin, kuskin ovi kun ei sattuneesta syystä enää suostunut yhteistyöhön. Muuten se sen sijaan meni tasaisesti, vaikka kuinka sitä rääkättiin. Mutta mikäs pahan tappaisi, kuten yksi Fordi-mies asian ilmaisi...

Alkuun vehkeet saatiin jopa startilla käyntiin, mutta päivän edetessä molempia jouduttiin työntelemään käyntiin. Ehkäpä autojen laturit eivät olleet enää parhaassa vedossaan. Tai mahdollisesti akutkaan eivät toimineet kunnolla.

Mitsussa tosin alun ongelmien jälkeen tökättiin flekti pyörimään jatkuvasti, se tietysti vie aika tehokkaasti virtaa myöskin. Ja Fiesta on aika huono startilla lähtemään käyntiin virrankaan kanssa, ilmeisesti olisi tulppienvaihtoviikko paikoillaan...

Molemmat autot oli työntömallin vehkeitä.

Fiestassa oli entisten omistajien jäljiltä reilu neljäsosa tankissa polttoainetta, ja tavoitteena oli se ajaa pois väljähtymästä. Tiukille meni aikataulun kanssa, kun eihän moista isolohkoa saatu kuluttamaan bensaa oikein millään. Lopulta oli luovutettava ja ajettava auto kärrylle. Tosin mittarikin näytti jo siinä vaiheessa nollaa.

Kello nimittäin alkoi jo lähentelemään viittä, ja kotiinkin oli hyvä (jopa pieni pakko) päästä ennen iltaa. Osalla porukalla kun oli illaksi jo muuta menoa. Ja lopuillakin seuraavana aamuna taas lähtöä maailmalle, joten ennen iltamyöhää oli hyvä saada paketit purettua.

Rataa ei saatu sen surkeampaan kuntoon, eihän tavalliset autot miltei slikseillä renkailla tee muuta kuin sotkee hieman pintaa. Lähinnä ajamisella olikin radan pintaa kuivattava vaikutus, mikä ei välttämättä ollut edes huono asia.

Rataa ajettiin oikeaan suuntaan. Pari kierrosta tuli rykäistyä toisinkin päin, mutta vauhdit nousivat pääsuoralla liiaksi. Oikein päin ajaessa vauhti pysyy paremmin turvallisella tasolla. Ja kun pitää vielä sen järjen päässä, niin taas kerran selvittiin ilman mitään kummallisuuksia.

Saatiin sentään kalusto rapaiseksi.

Ensi syksynä jälleen hyvin luultavasti uudestaan. Käyttöön sopivaa kalustoa kyllä löytyy, jos vain mielenkiintoa on.