HUNTERS RACING TEAM
Matka Alacant/Alicanteen
Reissun päällä:
Herra B
Herra D
Herra X
Herra Y
11.4. perjantai Torrevieja: Täällä ei ole sitten niin mitään. Paitsi suolajärvet, sukellusvene ja Volvo Penta. Tiimi suosittelee.
Linja-auto Alicantesta 4,45e /suunta. Jos maailman pahuus meinaa taas ahdistaa, niin pitäkää matkan ajan silmät kiinni. Tien varsilla näkee nimittäin sen vanhimman ammatin edustajia, jotka on häädetty kaupungeista pois. Matkan varrella oli myös kaksi ihan ehdan bordellin näköistä tuotantolaitosta. Meille asia selitettiin jotenkin niin, että huoraaminen ei ole ihan täysin laillista, mutta ei missään nimessä myöskään laitonta. Aha.
Lisäohjeena myös, että jos ette halua toteuttaa Plan-kummien taannoista mainoskampanjaa 'sijoita tyttöihin', niin Alicanten satama-Casino ei juuri tarjoa muuta kuin 4e kaljaa ja sitä ihtiään. Ja etenkin Benidormissa on myös GFE-palveluksia tarjolla, en tiedä netistä vai mistä ne brittisiat oli tytöt varanneet.
11.4. perjantai Torrevieja: KPB. Järjettömän hieno nimi takaa voiton tässä kisassa. Halvan hyvää valkoviiniäkin täällä oli.
El Farossa oli varsin maukas neljän ruokalajin menu/buffet (ei siis semmoinen ABC-mallinen), hintaakin vain 5,90e. Sijaitsee kätevästi siinä rantakadulla.
12.4. lauantai Sax: Kato, linna.
Jotkut matkaraportit ilmoittavat, että bussi olisi ALI-VAL-reitillä halvempi kulkuväline kuin juna. Se ei välttämättä pidä paikkaansa, sillä etukäteen ostamalla juna vie voiton. Tiskiltä liput ovat kylläkin ihan Suomi-kalliita.
12.4. lauantai Valencia: Russafa Hostel, se perinteinen ~20e /jamppa. Ihan ok hostel-aamupala sisältyy hintaan.
Katusoittajan rämpyttely oli oikein mukavaa kuunneltavaa siinä lauantaisen siestan ohessa. Seuraavana aamuna ei ollut ihan niin auvoinen ääni, kun viereinen kellotorni alkoi sunnuntain kunniaksi pauhata täydellä teholla. Shit, I'm deaf.
12.4. lauantai Valencia: Vermutti on the rock. Eli meidän kielellä Gambina Light.
Mare Meuasta saa pariakymmentä eri viinituotetta, siis myös vermuttia. Kaikki on 1,5e /kpl, ne tapakset on kanssa hyviä. Ubik Café on puolestaan kirjaston muotoon tehty baari, aika vekkuli.
Russafan (tai Ruzafan) alue on baarimielessä kovassa nousussa, mutta on toistaiseksi vielä jonkin verran halvempi kuin se perinteinen turistialue Calle Caballeros. Hieman hipsterin vikaa, mutta ei liiaksi.
12.4. lauantai Valencia: Hienoin kicker, jolla on päässyt pelaamaan. Arvelisin pöydän olevan 60-luvun loppupuolelta. Liverpool on paikan nimi. Kalja on kallista, joten suositeltavaa on ottaa vain yhdet pelin ohessa.
Ja onhan se pakko hehkuttaa: MITÄ JOS ME SILTI VOITETAAN?! Ulkomaalaisia ei ollut, joten olimme pakotettuja ottamaan tiimin sisäisen mestaruusottelun. Tein mahdottomasta mahdollisen ja voitin tiimin kicker-virtuoosin 4-3 (kaksi palloa hukkui mystisesti jonnekin). Tältä se mahtaa tuntua, kun Suomi voittaa Ruotsin kendolympialaisissa (siis mikä?). Taktiikka oli sama kuin meikulla aikoinaan saksalaisia lajin mestareita vastaan Reeperillä: puhdas tuuri. Enkä suostu uusintaan, ennen kuin löydämme seuraavan vintage-pöydän.
(toim. huom.: tiimin kuninkaan arvonimi on silti edelleen virtuoosin näpeissä)
KPB on kuitenkin se baari, jossa oli sata bolivialaista maahanmuuttajaa ja me. Eli juuri se, joka on vähän kuin salakapakka mutta ei sitten kuitenkaan. Suomalainen räkälä sai vakavasti otettavan kilpailijan. Erityispropsit sille hienhajun määrälle, jonka ylipainoiset eteläamerikkalaiset saavat aikaan tanssiessaan. Jääkaappituotteita ei oikein voi suositella; se laite oli niin homeessa, että kaljatölkistä jäi homeen haju käteen. Tölkin sisältö oli kuitenkin OK, mikä on tietty tärkeintä.
13.4. sunnuntai Valencia: Luotatko espanjalaiseen keskiaikaiseen hitsaustaitoon niin paljon, että uskallat nojata?
13.4. sunnuntai Valencia: Paella on valencialainen tuote. Paikallisittain se klassisin paellan muoto ei sisällä äyriäisiä/kalaa, vaan kanaa/kania. Mutta oikeastaan "oikeaan" paellaan saa tunkea mitä vaan, paitsi makkaraa. Tässä ei ole mitään järkeä, koska makkara olisi ehkä se toisiksi paras täyte mitä tuohon pannulle voisi tunkea. Ite joutuu kokeilemaan bratwurst-paellaa.
Koska epsanjalaiset ovat manoloita, niin turisteille on monessa paikassa tarjolla pakaste-paellaa. Joten tarkkana. Grandiosa-pizza saattaa olla myös käypää kamaa turismipizzerioissa, 8e, kiitos. Mikron kellon kilahdus ei sekään ole erityisen hyvä merkki.
Paikallinen mustamakkara (morcilla) on ihan kokeilemisen arvoinen, meikäläisen mustanmakkaran ja maksamakkaran välimaastosta. Muuten espanjalainen keittiö ei tarjonnut mitään ihmeellistä, vain hyvää perusruokaa. Hawaiikin oli niin perustason perusesitys, ettei sille voi ilkkua.
Ja Burger Kingissähän te täällä kuitenkin ravaatte, joten miksi suotta tuhlaisin tässä palstatilaa.
13.4. sunnuntai Valencia: Turia-joen vanha uoma kulkee keskellä kaupunkia. Francon aikaan siihen piti rakentaa 4-kaistainen motari, mutta kieltämättä tämmöinen 10 kilsaa pitkä viheralue on viihtyisämpi. Sisältää paljon urheiluun soveltuvia suorituspaikkoja, joten täällä menee iltapäivä ihan mukavasti.
Jostain syystä meille kolahti tyttöjen softball enemmän kuin miehinen läheisyys amerikkalaisen jalkapallon muodossa.
13.4. sunnuntai Valencia (Mestalla): Valencia höntsää tämännäköisellä stadikalla. Uusi rakennelma (nerokkaasti nimetty Nou Mestallaksi) on tekeillä, koska eihän tämmöinen 53500 hengen areena riitä mihinkään.
Valencia C.F. (valkoiset) - Elche C.F. (sinipunaiset) 2-1. Liput 18e. Samat homovitut täälläkin raikaa, selkeästi lutuurimaa.
14.4. maanantai Valencia: Mitä, siinäkö se taas oli?! Noh, ei siinä auta, on lähdettävä kotiin.
Niin joo, Valencia/Nord ja Valencia/JSO ovat eri asemia. Tämä tuli huomattua lähtöpäivänä. Herätti aamupöhnäisen ihmisen silleen sopivasti.
--
Noin kaikkineen Espanja oli positiivinen yllätys, tämähän oli manolovaltiona jopa korkeakulttuuri. Tosin ennakko-odotuksiin nähden ei tästä voinutkaan tulla muuta kuin positiivinen elämys. Yllättävän vähän huijausyrityksiä, tosin nyt oli tosiaan vielä se lo-season. Olen jopa hieman pettynyt, koska kukaan ei tarjonnut ranta-Rolexia. ReiBanit sentään löytyi.
Passia ei muuten katsottu missään vaiheessa. Kyllä se lentoliikennekin alkaa hiljalleen höllentyä. Hyvä niin.
--
suomi-manolo sanakirja, osa 1, ravintolassa:
¡Hola! Dos cervezas, por favor. Si, grande. No. ¿Que? No. No. Si si. No. ?. Si. Gracias.
--
15.4. tiistai Utajärvi: Korvessa on hengenvaara. Helppo uskoa.
Viimeinen etappi eli Oulu-Jkl. VR:llä Kajaanin ja Pieksämäen kautta melkein suoraan kotiin, matka-aika 7h. Matkahuollolla matka-aika 4,5-5h ja hintaa jokunen kymppi enemmän.
OUL-KAJ: Samassa vaunussa kolme vapaakasvatuksen tuotetta, jotka juoksivat käytävää pitkin edestakaisin ja huusivat kolmatta tuntia _täysillä_ '0100100 - sieltä löytyy kakka'. Eikä se äiti/mummu/itävaltalainen kellarisetä uskalla komentaa, jottei tulisi kuritussyytteitä. Ei ravintolavaunua.
KAJ-PIE: Ylipaisuneet pissikset julistivat omaa maailmankatsomustaan ja kavereiden ihmissuhdekuvioita juuri sen verran lujaa, ettei sitä voi ignoorata. Ja kyllä, onhan se niin, että maailmassa ei voi olla parempaa kuin iisalmelainen Mekxsico-lonkero. Ravintolavaunussa kallista kaljaa.
PIE-JKL: Korkeasti koulutetuilla ihmisillä on äärimmäisen tylsät jutut. Siis todella tylsät. Sama kuin pitäisi kahden tunnin (pl. akateeminen vartti) luennon tupperware-astian sielunelämästä. Toisaalta nämä ihmiset vituttavat myös sen takia, että heillä menee niin paljon paremmin kuin itellä. Jos siis ei oteta huomioon ahdistavaa perhettä, sukulaisten liiallisia odotuksia, päälle kaatuvaa asuntolainaa, pihassa lahoavaa lämmityslaitevikaista Citikkaa ja äärimmäisen tylsää työtä.
= Hunters on pro-yksityisautoilu. Eikä tämä edes johdu siitä, että kahden ihmisen kannattaa matkustaa autolla Hesaan, jos haluaa päästä halvalla.
Loppukaneettina lisäksi 'fuck you and your Prius'.