HUNTERS RACING TEAM

Matka Cha-Amiin

Reissun päällä:
Herra W
Herra Y
Ms. VR
Perhe

12.11. maanantai Hellsinki: Siitä se taas lähtee. Ei siis ryyppäminen, vaan matka. Kaverin luo sohvasurffaamaan yöksi ja aamulla kentälle. Tosin aina voi käydä parilla ennen reissua. Sitä varten Pikkulintu idässä on ehdoton valinta. Viskilista on piiiitkä ja 80-lukuinen ostarimainen miljöö toimii meille vähemmän trendikkyyttä hakeville sieluille.

Siinä baaritiskillä on aina muutama pullo, joista saa naukun tarjoushintaan. Sitä kannattaa hyödyntää. Ovatko sitten lie päiväysvanhoja tai jotain.

Kiitos mr. Reiseführerille.

13.11. tiistai yläilmoissa: Qatar Airways, jälleen. Hinta vain oli niin hyvä. Tosin se vastavuoroisesti taisi näkyä ruuvien asettelussa. Sanoisin, että tämä oli silti parempi valinta kuin matkatoverin Aeroflot. Venäläinen kämyisyys on hieno asia, mutta ei ihan aina.

Tulomatkalla oli 8h yövaihto Dohassa ja joku paikallinen tuli juttelemaan mukavia. Jossain vaiheessa tuli sanottua, että olen käynyt useammankin kerran kentällä mutten koskaan Qatarissa. Siihen hän esitti, että hyvä mahdollisuus tutustua maahan voisi olla vuoden 2022 jalkapallon MM-kisat. Sanoin enempää ajattelematta, että orjatyövoimalla ja korruptiolla rakennetut kisat ovat osaltani boikotissa eikä Qatarin ihmisoikeustilanne muutenkaan niin miellytä.

Jäbä poistui seurastani nopeasti. Mukava mies silti.

14.11. keskiviikko Bangkok (Suvarnabhumi): That blows. That blooooows.

Niin siis ei sinne Cha-Amiin tullut suoraan mentyä. Laosin kautta hei.

14.11. keskiviikko Vientiane (Khamhoung): Mutta perille päästiin. Omasta makuuhuoneesta aukeaa näin idyllinen maisema naapurin takapihalle.

Talo on tosiaan nyt valmis*. Tervetuloa ystävät, kaverit, tutut ja puolitutut. Vierastalossa on yksi ihan passeli huone nykyään tyhjillään. _Ilmastoitu_ huone.

Täällä on tapana pitää suunnittelemattomia juhlia varsin vähäpätöisten asioiden kunniaksi. Tuhlaajapojan paluu kotikadulle tuntui olevan yksi sellainen. Jokainen naapuri tuo jotain tarjottavaa, ja sitten istutaan etupihalle syömään ja juomaan.

Paikalliset keski-ikäiset ihmiset puhuvat muuten varsin estottomasti seksielämästään. Kiesus. Vastaavaan on päässyt kotimaassa vain ollessaan ainoana miehenä naisten illanvietossa, ja silloinkin vain joskus. Myytti aasialaisten kainoudesta on murrettu. Tosin ventovieraiden kanssa pidetään kulissit _aina_ pystyssä.

Naisilla on muuten universaalisti paljon paremmat seksijutut kuin miehillä, btw.

(* katso aiemmat raportit.)**

(** kunhan ne siis julkaistaan.)

17.11. lauantai Vientiane (Sang Au Dome): Perheen suku on alunperin kotoisin tästä kylästä, joka on kolmisenkymmentä kilometriä Vientianesta viidakkoon päin. Hiljainen mesta, väestö enimmäkseen minua huomattavastikin vanhempia ihmisiä. Valtaosa minua nuoremmista on Thaimaassa töissä. H***etin kuoppainen hiekkatie ja sähköt löytyy. Ihanasti Google Mapsin, ja kaikkien muidenkin karttojen, tavoittamattomissa.

Kyseisestä syystä johtuen en ole kylän nimen translitteroinnista ihan varma. On joka tapauksessa Ban Na Pharkin lähellä, jos haluatte saada käsityksen. Jotakuinkin siis sellainen paikka, johon olen aina halunnutkin päätyä. Eläkkeellä minut saattaa löytää täältä. Tai Bipin saarelta, en ole vielä varma.

Ja tosiaan löytyy banaaneja, joita voi ottaa suoraan banaanipuusta. Tosin sehän ei oikeasti ole puu, vaan ruohovartinen kasvi jolla on näennäisrunko. Luin netistä. Täällä taidetaan yleisesti hyödyntää viittä erilaista banaania, joista yksi on grillibanaani.

Ei sillä, grillattu banaani on hyvää Suomessakin, eritoten suklaan ja vaniljakastikkeen kera nautittuna jossain Kuhmoisten ja ja Padasjoen välimaastossa. Mutta aasialaiset grillibanaanit ovat silti parempia.

Ja niin tosiaan, oluttakin tuli juotua. Sitä ei sentään saanut puusta. Sen sijaan paikallisessa buddhalaisessa temppelissä oli festivaalit, joissa oli esiintymislava, livemusiikkia, ihmisiä ja olutta. Muuten kaikki oli ilmaista, mutta sitä viimeisintä sai rahaa vastaan. Tuotot menivät temppelin ylläpitämiseen.

Eli tein hyvää ryyppäämällä, repikää siitä. Lisäksi on mainittava, että olen kylläkin kokenut rokahtavan konsertin länsimaisessa kirkkoympäristössä, mutten ole koskaan ostanut siellä alkoholia. Jälleen piste Buddhalle.

Historialuento: paikallisen legendan mukaan aikoinaan eli kuningas, jolla oli poikkeuksellisen hyvä sydän. Niinpä hän antoi omistaan alamaisilleen, jotka tuntuivat tarvitsevan niitä asioita enemmän kuin hän. Lopulta kunkku meni niin pitkälle, että hän antoi pois koko omaisuutensa sekä myös vaimonsa ja lapsensa. Tässä kohtaa yhtymäkohta buddhalaisuuden (siihen jonka minä tunnistan) kanssa on varsin hyvin nähtävissä.

Sen takia ympäri Laosia pidetään vuosittain festareita kyseisen kuninkaan kunniaksi. Jos kotiisi tulee tuolloin joku käymään, ennestään tuttu tahi ei, niin pitää antaa ruokaa ja vaikka tilapäinen majoitus, jos se on tarpeen. Se on kai sitä yhteisöllisyyttä.

18.11. sunnuntai Vientiane (Sang Au Dome): Ja kun on illan kreisibailannut temppelillä, niin ennen sammumista kannattaa hoitaa pikaruokaa napaan jottei mene heikotuksen puolelle. Täällä ei ole snägäriä, mutta onneksi kananalkiomunia löytyi. Taidetaan länkkärimeiningeissä tuntea nimellä balut. Hivenen epäilyttävän näköinen, mutta oikein maukas kokonaisuus.

21.11. keskiviikko Vientiane: That Luang Festival on Vientianen (ja Laosin?) suurin yksittäinen juhla. Kulkee paikallisella murteella nimellä Boun That Luang ja sijoittuu täysikuun aikaan 12. kuukalenterin mukaisen kuukauden kohdalla. Eli mitä? Meikäläisittäin puhutaan marraskuusta.

Ensin munkit juhlistavat tilaisuutta kolme päivää keskenään ja sitten on viikon kestävät bakkanaalit joihin muutkin voivat osallistua. Siellä on kaikenlaista vaatekauppiaista ja kummitusluolista nyrkkeilynäytöksiin ja musiikkiesityksiin. Ihan käymisen arvoinen. Varautukaa ruuhkiin.

23.11. perjantai Vientiane: Sitten ruokaosastolle. Rapu ei ole meikäläisen suosikki, edes elävältä grillattuna.

Joo, onhan se ilkeää kiusata eläimiä tuolla tavalla. Ja Aasiassakin eläimiä arvostetaan lähinnä sen takia, mitä niistä voidaan saada. Mutta kun tapat eläimen itse, niin siinä syntyy väkisinkin kiitollisuus siitä uhrauksesta minkä elävä olento sinun eteesi teki. Sen seurauksena ei tulisi mieleenkään olla syömättä kaikkea mahdollista, vaikkei maku ihan 5/5 olisikaan.

Länsimainen jauheliha on etäännytetty eläimestä niin hyvin, että ihmiset tuntuvat heittävän päiväysvanhaa tavaraa surutta roskiin. Sekin on vuorostaan kuvottavaa.

24.11. lauantai Vientiane: Taas uusi ruokalaji, grillattu lepakko. Ihan jees. Päätä en syönyt, se meni koiralle.

25.11. sunnuntai Vientiane: Liha pöydässä on tavanomaista possua ja nautaa. Ainoa kuvan arvoinen on tuo etualalla oleva soossikippo, jossa on lehmänpaskakastiketta.

Tai ei se sitä ihtiään ole. Tässä hyödynnetään lehmän pötsissä olevaa ravintoa. Se ei vain ole niin iskevä termi.

Maistoin. En oikein pitänyt. Toisin kuin jotkut arvelevat, ei ole väärin tahi epäkunnioittavaa sanoa ettei pidä jostain. Tai ettei uskalla edes maistaa. Kannattaa vain sanoa se rehellisesti, eikä keksiä tekosyitä. Mutta jos edes maistat, niin sillä saa irtopisteitä. Tyyliin jos joku ulkomaalainen kokeilee mämmiä.

26.11. maanantai Vientiane: Vuh vuh.

Osa lukijoista ei ehkä arvosta tätä. Mutta koska itse olen halunnut jo pitkään maistaa koiraa, niin kerrotaan tämäkin. Ja toisaalta ei minua kiinnosta ahdistaako sinua. En minä niin hyvä ihminen ole.

Inforuutu: laolaiset eivät syö koiraa. Vietnamilaiset syövät koiraa, ja Laosissa on paljon sikäläisiä siirtolaisia. Mutta toisin kuin Vietnamissa, täällä ei juurikaan varasteta koiria ruoaksi. Ja toisin kuin Thaimaassa, täällä ei ole kulkukoiria. Joten vietnamilaiset ostavat lopetettavaksi meneviä koiria ja/tai sellaisia koiria, joista omistaja ei pysty enää pitämään huolta. Ja kaikki tietävät mitä tulee tapahtumaan, kun myyt koirasi vietnamilaiselle. Reilu peli, sanoisin.

Valtaosa koiranlihasta menee kotikäyttöön, mutta joistain ravintoloista sitä saattaa kysymällä löytää. Ei ole ruokalistalla, jos ymmärrätte mitä tarkoitan.

Jokaisessa parisuhteessa tulee se hetki, kun joutuu kysymään tietäisikö toinen mistä täältä saisi koiraa? Tai ainakin semmoinen hetki pitäisi tulla.

Niin joo, se maku. Ei kovin häävi. Sitkeä. Possu tai nauta vie voiton ihan milloin vain. Oman näkemykseni mukaan eettisyyden kannalta ei ole väliä mitä noista kolmesta syön.

Ja tosiaan viisi kertaa kuudesta miekin syön täällä "fried rice", "barbeque fish", "green salad", "hawaii pizza" tai vastaavaa. Mutta kuka niitä haluaa nähdä? Pusi pusi.

28.11. keskiviikko Ban Km 30: Noniin, jo riittää syöminen. Välillä tien päälle ja käymään eteläisemmässä Laosissa. Tästä tuli tehtyä raporttia jo aiemmin. Nämä teidenvarsien motellit ovat kaikki huonehinnaltaan 10 - 14e /yö. Ja valtaosa on ihan siistejä.

Asiakasryhmänä ovat satunnaiset turistit, kuljetusalan ammattilaiset sekä lähialueen ihmiset, jotka haluavat harrastaa avioliiton ulkopuolista seksiä. Näistä viimeisin lienee suurin asiakasryhmä. Sitä kun ei oikein voi harrastaa muualla.

Hotellihuoneen edustalla olevassa kasvi-istutuksessa kasvoi sitä ihtiään, eli "magic mushrooms", eli psilosybiinisieniä. Aniharva alkuasukas huvikäyttää näitä millään tavalla eli ne joutavat turistien käytettäväksi. Eli "idiot farangeille" kuten minulle sanottiin. Aussit näitä etenkin täällä popsivat.

Lainsäädännöstä en ole täysin varma, että syyllistytkö rikokseen jo poimiessasi vai vasta nauttiessasi. Suosittelen siis turvautumaan jonkin näitä tarjoavan ravitsemusliikkeen puoleen, heillä on yleensä suhteet virkavaltaan kuosissa.

Jos siis haluatte kokeilla. Olen täysin vakuuttunut, että psykedeeliterapialla on edessään suuri tulevaisuus ihmiskunnan auttamisessa. Valvomaton huvikäyttö sen sijaan... noh, jätän sen jokaisen itsensä päätettäväksi.

29.11. torstai Savannakhet (Phonethat): That Phone Stupa. Rakennettu joidenkin tietojen mukaan vuosina 557-700 ja paikka valikoitui tähän koska tässä oli Buddhan reissuvessa.

Nykyään tänne matkustetaan pohjois-Laosia ja Thaimaata myöten, sillä uskomus on että nimenomaan tässä temppelissä tehdyt toiveet toteutuvat. Tämä on jo enemmän taikauskoa kuin mitään muuta. Ja se on osattu tuotteistaa hyvin parkkimaksuista lähtien. Täydenkuun juhlallisuuksien aikaan täällä on täysi markkinameininki T-paitamyyjistä lähtien.

Ei ihan sitä, mitä odottaisi näkevänsä temppeliin mennessään. Jo toinen kerta tällä reissulla, mutta nyt paljon negatiivisemmassa mielessä.

Minulla ei ole ongelmia sen kanssa, että uskonto antaa ihmisille toivoa. Samaisen asian tuotteistaminen aiheuttaakin sitten jo pahemman luokan ristiriidan. Tässä tapauksessa kääntäisin katseet temppelin johtavaan munkkiin, joka on antanut asialle siunauksensa.

Mutta täällä saa toisenlaisen kuvan buddhismista. Siinä mielessä elämys tämäkin.

1.12. lauantai Vang Vieng: Pakollinen kuva Viengistä, koska onhan täällä yksi lauantai käytävä rentoutumassa. Smile Beach Bar, maailman paras baari. Käykää ennenkuin joku grynderi vetää päälle ison hotellikompleksin.

Yksi tärppi majoitusta ajatellen täällä on Faraway Suite Vang Vieng, löytyy Facebookista ja Booking.comista. Tämä ei ole kaupallinen yhteistyö, mutta omistajasta on tullut ystävä ja hän osaa opastaa kaupungin saloihin.

2.12. sunnuntai Thalat: Ajaminen on jännää. Kolmen vuoden kv. ajokortti riittää pätevyydeksi. Ja pätevyys kannattaa olla. Länsimainen tyyppi auton ratissa on sen verran harvinainen näky, että se todellakin kiinnittää ihmisten huomion.

Nopeudet eivät onneksi ole niin kovia kuin Thaimaassa. Mutta kotieläinten, jalankulkijoiden, motoristien, muiden Hiluxien ja raskaan kaluston yhtäaikainen seuraaminen on alkuun melko kaoottinen kokemus, ja myöhemminkin varsin uuvuttavaa puuhaa. Olen ajanut nyt parisen tuhatta kilsaa, eikä siinä paljon rentoutumaan pääse vieläkään. Elämyksiä, elämyksiä.

10.12. maanantai Vientiane: Sitten taas Vietnamin lähetystöön hakemaan viisumia. Ja passia johon se on liimattu. Tässä ei ole itsessään mitään kerrottavaa. Mutta.

Muistatteko miten kerroin että täällä on tapana järjestää suunnittelemattomia juhlia? Tänä aamuna oli sellainen tilanne, kun ihmisiä tuli kämpille ja viskipullo aukesi miltei saman tien. Itselle olisi riittänyt aamukahvi, mutta kun olet länsimaalainen ihminen niin eihän se käy. Pitää ottaa tervetulomalja. Kaikkien tulijoiden kanssa. Useampaan kertaan.

Enpä ole ennen käynyt suurlähetystössä noin kännissä. Kaikenmoista.

12.12. keskiviikko Hà Nội: Taas käymään Suomen suurlähetystössä, legalisointihommia. Ja pakko myöntää, kun täällä on pakko ollut ravata vähän väliä, niin Hanoi alkaa aukeamaan minulle paremmin. Ihan kiva mesta tämä on. Kaoottinen, mutta kiva.

Ngockhanh Lake Hotell, double 16e /yö. Likainen kuin mikä. Ikkuna aukesi hyvin hyvin korkeaan kuiluun, jonka päässä ehkä näkyi auringonvaloa. Ihan varma en voi olla.

Suositus on edelleen Tea Hotel, jos haluatte majoittua lähetystön lähellä. Se oli tällä kertaa loppuun bookattu.

13.12. torstai Hà Nội: Täällä on paljon mielenkiintoisia kujia. Viihtyvyys kaupunkialueella kasvaa huomattavasti, kun pilkkoo sen niin pieniin osiin että pystyy hahmottamaan missä on.

Miten minusta tuntuu, että Hanoissa sataa aina?

13.12. torstai Hà Nội: Yksi kuva on laitettava sähköjohdoista. Se kun tuntuu kuuluvan jokaisen länkkärin Aasian-kuvastoon.

13.12. torstai Hà Nội: Paikallinen supermarket on jännä. Layout on hyvin samanlainen kuin meikäläisessä Prismassa. Osa tuotteista on myös hyvin tuttuja, mutta heti siinä vieressä saattaa olla vaikkapa kuivattuja kalmareita. Ja paistopisteen vieressä on alue, jossa on eläviä kaloja vesitankeissa. Ostoskärryt ovat tutun malliset, mutta rinkan voi jättää maksutta palvelupisteeseen, jossa kaksi henkilökunnan edustajaa pitää siitä huolta.

Täällä meni tovi ihan vain ihmetellessä. Jos haluat jotain erilaista päivätekemistä, niin tässä on sellaista.

13.12. torstai Hà Nội: Bussit Laosiin lähtevät yleensä Nuoc Ngamin bussiasemalta. Mopotaksit eivät tätä yleensä tiedä. Eivätkä kaikki pienempien hotellien henkilökunnatkaan. Ja kun selviät paikan päälle, niin kannattaa muistaa että Vientiane ei olen sen niminen vietnamiksi.

Asemalla ruokatarjonta ei ole kovin hääviä. Kannattaa tankata etukäteen, tai kävellä pari korttelia sivuun. Siellä saattaa päätyä sellaiseen nuudelikeittomestaan, jonka omistaja ottaa ensimmäisistä tapaamistaan ulkomaalaisista kuvan. Ja bussimatka kestää tosiaan vuorokauden, joten kyytiinkin kannattanee ottaa jotain.

15.12. lauantai Vientiane: Missä olit, kun Vietnam voitti 2018 ASEAN Football Federation Championshipin hoitamalla Malesian toisessa finaalissa kotikentällään 1-0?.

Omalta kohdalta oikea vastaus on Samlo Bar. Se pitää myös aina mainita Vientianen parhaana baarina. Ensinnäkin koska se on totta, ja toisekseen koska valtaosa omasta sosiaalisesta piiristä Vientianessa liittyy jotenkin tähän paikkaan.

Ensimmäinen osaottelu katsottiin telkkarista Vietnamissa ja kaupungin syke pysähtyi ottelun ajaksi kuten parhaissa lutuurimaissa. Olisin maksanut jonkin verran, että olisin saanut todistaa toisen finaalin paikan päällä. Tällä kertaa aikataulut eivät vain sopineet niin millään. Hitto.

17.12. maanantai Vientiane (Thanaleng): Nyt oli astetta kuluneempi tukarin pohja. Sen tietää siitä, että läpikuultavan pellin päälle aseteltu kuminpala on sekin kulunut puhki. Olo oli silti luottavainen. Ja onhan se kivaa, että turvakäytännöissä on eroja.

... eikä raiteilla hengailukaan ihan kaikissa maissa ole hyväksyttyä. Täällä on.

Paikallisjuna rajan yli Thaimaan puolelle maksaa reilun euron.

17.12. maanantai Nong Khai: Pro tip. Jos junanvaihtoaika sen sallii, niin kannattaa hakea iltapala juna-aseman ulkopuolelta katukauppiaalta, tai sieltä kadun toiselta puolelta ravintolakompleksista siltä mukavalta vanhemmalta naiselta. Ainoastaan alkoholi on junassa kiellettyä, omien eväiden syöminen ei. On huomattavasti parempi ja kustannustehokkaampi tapa kuin ostaa (mikrouuni)ruokaa junasta.

Aamupalankin voi hoitaa näin, tai sitten Hua Lamphongin päässä on kyllä muutama todella hyvä ja halpa ravintola siinä juna-asemaa vastapäätä.

Yöjuna Bangkokiin on nykyään moderni ja viihtyisä. Nykyaikaiset vessat ja kaikkea. Tosin hieman ikävöin niitä 60-luvun korealaisia junanvaunuja. Olen poikkeava, tiedän.

18.12. tiistai Bangkok: Junalippu Bangkokista Cha-Amiin maksoi reilun euron. Kolmannessa luokassa tietysti. Matka kestää 2-3 tuntia.

Perillä odotti tiimikaveri, jonka reissu alkoi kuukautta omaani myöhemmin. Aikataulut ei oikein sopineet yksiin tänä vuonna. Suunniteltiin kuitenkin edellisenä kesänä, että kerittäisiin treffata (ja ryypätä) muutama päivä Cha-Amissa.

18.12. tiistai Cha-Am: The Beach Cha Am Residence, twin tai double ilman ikkunaa 16e /yö. Ikkunan kanssa olisiko ollut 20e?

Rantaan on jokunen kymmenen metriä. Siinä matkalla on vanhojen naisten pitämä 24h katuravintola, josta saa hyvää ruokaa. Merenelävää ja muutakin. Vaikka meillä oli thain kieltä osaava seuralainen matkassa, niin silti annokset olivat harvoin sitä mitä yritimme tilata. Mutta onhan se jännempää silleen.

Hotlan logo yrittää ilmeisesti kuvata kaukoputkea. Minusta se on kylläkin suomalainen turska imemässä Gallianoa.

19.12. keskiviikko Cha-Am: Aivan aito merenrantaloma. Kaikkea sitä.

20.12. torstai Cha-Am: Tosin yksi päivä riitti rannalla. Se on liian helppoa ajanvietettä. Ei pysty. Tosin puhun tässä vain omasta ja rouvan puolesta, junnu aka riiviö diggaili estoitta. Kun nuori ihminen näkee ensimmäistä kertaa elämässään meren, niin sitä saattaa tietty olla liikkeellä.

Siispä motskari alle ja menoksi. Maksaa joitain euroja, max joitain kymppejä riippuen miten tehokkaan haluaa. Ja hyvin menee kolme päällä.

Tosin tiimikaveri kaatui seuraavalla viikolla ja kävi tikattavana paikallisessa sairaalassa. Eli voi niinkin käydä.

20.12. torstai Cha-Am: Khao Nang Phanthurat Forest Park on ihan hieno, vähän kaupungin ulkopuolella. Komeita maisemia ja apinoita. Siis muitakin kuin me.

20.12. torstai Cha-Am: Nayang Bat Cave. Kesti hetken löytää, ei ilmeisesti osattu tulkita karttaa oikein. Lepakot lähtevät liikkeelle illan hämärtyessä, ja niitä on paljon. Suosittelen.

21.12. perjantai Cha-Am: Kapitalismipanda.

Ainoa aikatauluihin sopiva juna takaisin Bangkokiin lähti klo 3:30, joten virkeänä uuteen päivään. Aamulento Suomeen näet.

Cha-Am on ihan viihtyisä parin päivän pysähdykselle. Ei ihan niin helvetillinen kuten nämä aurinkorannat pahimmillaan. Jos sattuu osumaan matkasi varrelle, niin ennemmin tämä kuin Hua Hin, sanoisin. Eikä täälläkään kovin kauaa jaksaisi. Pitää olla vähän enemmän tekemistä, ja matkastressiä.

22.12. lauantai yläilmoissa: Onni on puolityhjä lento. Muuta onnellista kotiinpaluussa sitten tuskin lieneekään.

Ei kun. Pääsi äiteen kanssa joulupöytään. Se on se toinen.

27.12. torstai Vientiane: Mutta ei tarina pääty vielä tähän. Herra W jatkoi Laosiin päin, kun sai neiti VR:n Suomesta turvajoukokseen. Siinä oli ensimmäiset, jotka käyttivät tiimin Aasian-tukikohtaa eli Hunters Vientiane Homestaytä.

Ja tosiaan kritisoin hieman Aeroflotia jo aiemmin. Neidin rinkka hukkui ilmeisesti Moskovassa ja sen takaisin saaminen kesti useamman päivän. No joo, tapahtuuhan tuota. Mutta ei aiemmin meille. Se jättää aina huonon maun.

Tämä on fusion kitchen. Ötököitä ja Jallua.

5.1. lauantai Thalat: Laosissa on otettu viime aikoina vapaampi suhtautuminen mariin. Nykyään kyläpoliisit yleensä antavat rauhassa ihmisten kasvattaa kasvin tai pari omaan käyttöön. Ongelmia tulee vasta, jos viljely on turhan suurta tai asialla meinaa tehdä kapitalistista bisnestä. Eläköön järki.

Laki ei toki ole muuttunut mihinkään. Vain suhtautuminen. Se kannattaa pitää mielessä.

15.1. tiistai Vang Vieng: Näihin kuviin ja tunnelmiin.

Vang Viengistä järjestetään bilekyytejä läheiselle tekojärvelle. Vanha botski, auringonlasku ja kaljaa, ei hassumpaa. Ei ole se halvin vaihtoehto päästä järvelle, mutta joskus pitää hemmotella ihtiään.

Maistuis varmaan sullekin.