HUNTERS RACING TEAM

Matka Tšingtšong-Chongqingiin

Reissun päällä:
Herra Y
Mr. Reiseführer
+ yksi sudeettisavolainen ja yksi bättre folkin edustaja

17.5. torstai Chongqing: Kaupunki on perustettu 316 eaa, hyvin on pysytellyt piilossa. Hallintoalueella 32 miljoonaa asukasta, joista 10 miljoonaa itse kaupungissa. Väkiluku kasvaa puolella miljoonalla per vuosi.

Kukaan iskuryhmästämme ei osannut etukäteen sanaakaan kiinaa, mutta ei sen väliä, koska vastavuoroisesti täällä ei kukaan osaa englantia. Siinäpä sitä oli taas elämysmatkaa kerrakseen. Tuli jälleen todistettua, että kielten oppiminen on motivaatiosta kiinni. Ennemmin sitä kiinaa opiskelee kuin nälkään kuolee.

Ja heti ensimmäiseksi turistihelvettiin, eli pandojen luo Chong Qing Xiong Mao Guaniin. Koitettiin viedä Katin lähettämät terveiset perille, mutta ei nämä laiskimukset tuntuneet ymmärtävän. Tuumivat vain, että 'murrr murrr'.

... olisipa ollut haulikko mukana.

18.5. perjantai Chongqing: Kiinalaisen käsitys baarista on tämä. Hyi helvetti mitä pintakiiltoa. Jos joitain näistä paikoista pitää suositella, niin siinä homobaarissa on paras olutvalikoima. Ja Kiinassa ei varmasti ole kovin montaa homopaikkaa, joten saattaa olla nähtävyys itsessäänkin.

True Colorissa oli puolestaan pomona Lisa, joka tykkää sosialisoitua muiden länkkäreiden kanssa. Ja kuulemma se venäläinen tyttöbändi/tanssipoppoo oli kanssa hyvä. Itsehän en moisia katsele.

19.5. lauantai Chongqing: Ja ellei äskeinen jo riittänyt, niin lisää paukkuu. Kaikki paikalliset kaljat ovat 3.3-volttisia. Tai siis merkkihän sanoo, että enemmän tai yhtä kuin 3.3, mutta ihan vettä tuo on oikeastikin. Qingdaosta kotoisin oleva Tsingtao sentään löi tauluun lukemat 4.3.

Tähän kun yhdistetään riisiviinan vieno ominaismaku, niin alkoi jo ahdistaa. Onneksi löydettiin paikallista Gambinaa. Tai jotain wannabe-rommia se oli, mutta maistui ihan G:ltä. Sillä sai jo hyrrän pyörimään. Virallisesti 35%, ja aika lähellä sitä saattoi olla oikeastikin. 0.66 litran pullo seitsemisen euroa.

Julkijuopottelu on sallittua, tosin se on vastoin hyviä tapoja. Ravintoloissa polttaminen on periaatteessa kiellettyä, mutta kukaan ei välitä. Kioskeista saa viinaa silloin, kun ne ovat auki, ja ne ovat auki aina, kun on asiakkaita. Eli jotain hyvääkin.

19.5. lauantai Chongqing: Oluen hinta kaupassa halvimmillaan 0.21 e, "baarissa" eli kadun muovituolipaikoissa 0.53-0.67 e. Länkkärikaljat ja -viinat toki maksaa sitten jo rahaa, eikä niitä saa muualta kuin klubeilta ja supermarketeista.

Kaupungin parhaan baarin arvonimi meneekin kollektiivisesti kaikille niille muovituolimestoille, joissa saa kylmälaukkukaljaa ja tulella paistettua ruokaa. Kuvan ruokalistalla nuudeleita ja kananjalkoja. Kokki olisi voinut leikata kotkojen kynnet, mutta meni se noinkin.

Viimeisenä iltana päästiin maistamaan jotain jännää lihaa. Raadonsyöjää se oli, hyvin luultavasti joko koiraa tai rottaa. Kielimuurin takia asiaan ei kuitenkaan tullut varmuutta. Harmi.

20.5. sunnuntai Wanzhou: Kolme ensimmäistä yötä oli buukattu Harbour Plaza Hoteliin valmiiksi, sen jälkeen piti kehittää jotain. Ja laivamajoitushan toimii aina. Ensin linkki Wanzhouhun, josta eteenpäin Jangtsen aaltoja pitkin. Linkkimatka meni mukavasti, mitä nyt jarrut meinasivat palaa vuoristossa. Pikkuvikoja.

21.5. maanantai Wushan: Rotkosysteemit on täällä se juttu. Wushanista pääsee pienemmällä paatilla Daning-joelle ja lesser gorgesille. Aiemmin nämä vedet oli oikeasti hienoja, nykyään tämä kaikki on patoallasta.

Ihan käymisen arvoinen paikka silti, ihan jo yleisen roskaamisen takia. Tiimi ei kannata vihreitä arvoja, mutta silti harmitti katsella miten Jangtsea kohdellaan. Varsinkin viherpiipertäjille tämä on 'pakko nähdä' -osastoa. Avaa väkisinkin silmät maailman menoon.

Euroopassa hirtetään itsemme moninaisiin päästörajoituksiin, täällä KAIKKI menee suoraan jokeen. Esimerkkinä kun laiva ohittaa kemikaalitehtaan jäteputken, niin silmiin oikeasti sattuu. Ei haluttanut mennä uimaan, paikalliset Mao Tse-tungit teki sitäkin.

Me keskityttiin ennemmin laivan iltaelämään, eli lipittämään kioskista ostettua olutta kannella ja valistamaan paikallisia Nightwishin musiikilla.

22.5. tiistai Sandouping: Kolmen rotkon pato. Tunnetaan myös nimellä 'käsittämätön rakennelma'. Tämän parempia kuvia täältä ei oikeastaan saa, siitä pitävät huolen lukemattomat huonosti käyvät meridieselit, jotka odottavat sulkuallasvuoroaan. Tosin jos paikallisilta kysyy, niin se on vain sumua. Just just.

Tähän on kuitenkin tulossa parannus. Ei dieseleihin, vaan kinukit rakentavat laivahissin nopeuttamaan jonotusta. Nerokkaan yksinkertaista. Emme kuitenkaan jääneet odottamaan sen valmistumista, vaan häippäsimme takaisin laivalle.

Yläjuoksulla seilaa aika monta länkkäreille suunnattua laivaa, hienojakin jopa. Vanhoja Karibianristeilijöitä ehkäpä? Meille valikoitui paikallisempi proomun päälle tehty tuote.

Moitimme homeista hyttiä. Kiitämme risteilyemäntää, joka kävi vittuilemassa laiskoille matkaajille, jos nämä eivät olleet aamuseiskalta kannella katsomassa jotain helvetin temppeliä.

"You so lazy! You just eat and sleep!"
"Yes, we're Finns."

Samaisella proomulla oli joskus ollut brittiläinen seurue, joka päihitti meidät oluenjuonnissa. Mutta kukaan ei kuulemma ole imenyt sellaisia määriä lihaa kuin me. Hyvä me! Hunters - kulttuurivientiä vuodesta '98.

24.5. torstai Chongqing: Paikalliset tarjosivat tupakkaa, joutui sortumaan. Pääsi vielä tarjoamaan tilannehuumoria, kun ei tiennyt miten päin tämmöistä poltellaan.

Samalla päästiin takaisin pääkallopaikalle. Loppuajan majoituksen tarjosi KaiGe Hotel, joka kustanti n. kympin per jamppa per yö. Harbour oli ahdistava viiden tähden esitys, KaiGe oli paljon kotoisampi.

Tosin Harbourin kunniaksi on sanottava, että sauna oli kieltämättä hyvä.

24.5. torstai Chongqing: Kun kiinalainen ammuskelee huvipuistossa tennispalloja, niin se on jämpti.

25.5. perjantai Chongqing: Mennään sinne missä pippuri... eikun chili kasvaa. Hotpot on kotoisin täältä päin, joten on häpeä olla kokeilematta. Suosittelemme hyvin lämpimästi lässyä versiota, jossa chilikulhon lisäksi ottaa kananliemikulhon tasoittamaan poltetta. Pointtina myös se, että kasvikset imee paremmin makua kuin liha. Rupeaa se olutkin uppoamaan.

Kuvassa formaali hotpot-tilauslomake, siitä vain tilaamaan. Voin luvata, että joukossa on myös yllätyksiä. Kaikki ei ole possu- tai kanafilettä.

25.5. perjantai Chongqing: Aasialainen vessa ei koskaan lakkaa vituttamasta. Kuseminen nyt vielä menee, mutta se toinen hätä kannattaa jättää kotimaahan.

26.5. lauantai Chongqing: Evakuointipakkaus. Tuolla hillitään paniikissa oleva kiinalaisjoukkio, tai sitten ei.

Itse kiinalaisten kanssa kaikki menee hyvin niin kauan, kun he ovat tuppautuneet ahtaaseen hissiin. Mutta auta armias, kun heidät päästää sieltä pois. Sitä härväyksen, pyörimisen ja huudon määrää... Ja kuten varmaan tiedätte, niin kiinalaisia härvääjiä on paljon.

27.5. sunnuntai Chongqing: Jos täällä aikoo käydä, niin suosittelen tekemään sen pikaisesti. Nyt pääsee näkemään vielä häivähdyksiä vanhasta Chongqingistä, mutta parin vuoden päästä tilanne on toinen. Kehitys kehittyy.

--

Jos joku on tänne menossa, niin meikulla on vielä tallella "paikallisen Dmitrin" puhelinnumero, voinee olla hyödykäs. Jimmy (äärimmäisen stereotyyppinen kiinalaisen ottama länkkärinimi) puhuu vieläpä varsin hyvää englantia.

--

edit: niin joo, takseja kannattaa hyödyntää. Kaikki Chonkkarin viralliset taksit käyttävät maakaasua, joten hinta on saatu halvaksi. Euron lähtömaksu (sis. ekat 2,5-3 km) ja sen jälkeen jotain 0,25 e /km. Luonnollisesti laittomiakin takseja löytyy.