HUNTERS RACING TEAM

Ajelua
24.01.2004
Lamminmäen jäärata

Ja heti seuraavana viikonloppuna uudestaan radalle. Jussin Volvo olikin jo radan lähettyvillä valmiina, joten ohjelmassa oli alkuun Saabin saaminen paikalle. Matkalla käväistiin Loukun luona puhumassa Likolammen tilanteesta. Mies oli samoilla linjoilla, eli Likolammelle on turha rataa tehdä enää tässä vaiheessa talvea.

Aura-Kadett tarvitsisi edelleen joko vanhan startin korjaamisen tai uuden startin, joten siinäkin suhteessa radan tekeminen olisi projektivaiheessa. Jos jollain on diesel-Opelin startti (etuvedot Corsa, Kadett, Ascona tms.), niin ottakaapa yhteyttä.

Joka tapauksessa Saab saatiin vaivattomasti perille ja alkoi renkaanvaihto-operaatio. Samaan aikaan Jussi yritti saada Volvoa starttaamaan. Ongelmana oli jäätynyt startti. Pieni nojaaminen auton takakonttiin auttoi asiaa ja pakettia saatiin rytkäytettyä sen verran, että startti heräsi jälleen henkiin. Samaa "vikaa" on ollut havaittavissa aiemminkin. Mutta kun ongelma ratkeaa niinkin helposti, niin startin parempaan suojaukseen ei ole ollut tarvetta.

Jäällä ei ollut ketään, kun sinne hieman ennen puolta päivää ehdittiin. Rata oli edellisenä päivänä aurattu, ensimmäistä kertaa tänä talvena jäälle oli uskaltauduttu traktorilla. Samalla kertaa rataa oli vielä entisestään levennetty, joten ajolinjoja pääsi kunnolla valitsemaan.

Hetkisen kuluttua rata-alueelle ajeli Flyktmanin Veikko. Mies tuli katsomaan radan tilannetta. Ja paras konsti tarkkailuun on tietenkin ruotsalaisen auton kyyti, joten mies istahti Volvoon. Takakurvin ulkoreunaan oli hieman noussut vettä ja siellä päässä lampea vettä tuntui olevan lumen alla enemmänkin. Onneksi radalle se ei noussut sen pahemmin.

Pian Veikon jälkeen paikalle tuli myös Moilasen Janne. Hän talutti paikalle oman jääratahirmunsa eli GLS-Volvon. Auto saikin runtua pitkin päivää useammankin kuskin toimesta. Myös Jussi pääsi vehjettä parin kierroksen verran kokeilemaan. 300-sarjalainen on todellakin hyvä ajettava jääradalla "persoonallisen" teknisen sijoittelun ansiosta. Kunpa vain voimansiirto olisi kestävämpi. Kolmonen oli tällekin siviililaitteelle liikaa, mutta kun piti vaihteen kakkosella ja kierrokset yli viidessä tonnissa, niin hauskaa oli.

Hätävaraosa. Ja hyvin toimi...

Volvon suhteen iski toinenkin miltei koko päivän kestänyt ongelma. Paisuntasäiliön korkki oli mystisesti häipynyt omille teilleen. Autoon lisättiin nestettä edellisen ajelun jälkeen ja silloin korkin täytyi poistua jonnekin. No, alkuun Jannen autosta varastettiin korkki mutta kun mies tulikin ajamaan, piti korkki palauttaa hänelle. Hetken ajan miehet ajoivat vuorotellen samalla korkilla.

Varikolla alkoi olla jo täyttä...

Joka tapauksessa populaa rupesi hiljalleen kestymään enemmänkin. Iltapäivällä meno alkoi olla kuin Likolammella konsanaan ja varikkokin alkoi täyttyä. Hyvä niin. Lahtiset toivat endurance/jäärata 900-Saabin, mutta rengasongelmat pitivät pitkään miehet poissa radalta. Yksi venttiili ei pitänyt ilmaa, joten sen vaihtamisessa meni aikaa.

Iltapäivän puolella yhdystietä läheni harmaa vekotin, jonka olemusta ei ensin pystytty tarkalleen hahmottamaan. Lähempänä huomattiin, että sieltä saapuu Puttosen Pasi Jeepillään. Vehkeellä ajettiin hidasvauhtisemmalla keskilenkillä ja junnuosastokin pääsi vauhdin hurmaan käsiksi. Yksivetoisella liikkeelle lähteminen oli hieman vaivalloista, mutta muutoin varsin mahtava vehje.

Niin sanottu vekkuli vekotin.

Jussin Volvo toimi yhtä hyvin kuin aina ennenkin. Välitykset vain eivät ihan tahdo toimia tällä radalla. Kolmonen on auttamatta liian pitkä päätykurveihin ja kakkonen turhan lyhyt. 2½ rattaat olisivat siis jälleen kovaa huutoa. Saabin välitykset toimivat hivenen paremmin, kakkonen on sopiva kurveihin ja kolmosta voi survoa suorilla päälle (eikä vehje edes täydellisesti puudu).

Nopeuttakin radalta löytyy, vaikka päätykurvit tappavatkin vauhdin aika nolliin. Saabissa on toimiva mittaristo ja se näytti parhaimmillaan tasan 100 km/h takasuoran päässä. Ja tuo on ihan todellinen vauhti, siinä vaiheessa ei enää suurta tyhjää lyömistä renkaissa ole...

Saab olikin ripeämpi kuin edellisenä talvena, eli evo 2:n tekeminen ei mennyt täysin hukkaan. Auton äänet kuulee nyt jopa sisälle asti, parannusta viime vuoteen on selvästi (eikös se ole niin, että teho kasvaa samalla kun äänet?). Pakoputken loppuosa meinasi tosin pudota radalle heti alussa, mutta se saatiin onneksi kiinnitettyä tukevammin. Putkisto parantunee ensi kesänä, kun saadaan lopullinen putki tehtyä ja asennettua paikoilleen.

Etupään jousitus on riittävän hyvä ja jämäkkä, mutta takapäätä pitää vielä parantaa ainakin pienellä laskemisella. Lisäksi se lukko on pakollinen, se tuli taas huomattua. Laatikon välityksetkin olisi helppo (= halpa) muuttaa, mutta se ei taida olla välttämättä tarpeen.