HUNTERS RACING TEAM

Ranta-Esso JM
Saarijärven UA 16.05.2004
Rally Training Center, Teeriharju

Ajajat:
Jyrki Siekkinen
Joonas Pokela

Auto:
Volvo 343 DL
Ford Escort

Huolto:
Jouko Siekkinen
Anu Siekkinen

Osan kuvista otti Samasen Kai, suuret kiitokset hälle...

Kisakauden avaus. Tosin Jomppehan kävi jo muutaman lähdön kokeilemassa talvella. Äänekosken tuliainen Volvo saatiin suht mieleiseksi, joten kisaan jopa viitsi lähteä mukaankin. Hieman paksullaan kone kävi edelleen, mutta testikisaanhan tässä oltiinkin vasta menossa. Tulppia oli vastaavasti sitten mukana tarvittava määrä.

Muuten vekotin vaikutti ihan oivalta menopeliltä, joten muita lähdettiin kiusaamaan. Kukonlehto oli isännän elkein käynyt jo aiemmin varaamassa varikkopaikat tulostaulun sekä vessan vierestä. Pitäähän palvelun nääs pelata.

Ilmoittautuminen meni sujakasti ja katsastus ilman suuria murheita. Runkonumero oli hieman heikosti näkysällä, mutta sieltä sekin tarpeeksi näyttäytyi sitten lopulta. Katsastus vaikutti kaikkiaan oikein pätevälle, turvallisuus katsottiin huolella mutta asiallisesti.

"Kato kun mä tolleen ajoin ton mutkan..." Kukonlehto kuuntelee kun äijä autossa selittää.

Kaasareiden eteen vielä pientä suojaverkostoa (ettei nyt ihan hiekkapuhallusta koneelle kuitenkaan annettaisi) ja voilá, kisaa odottamaan. Nuoret ja naiset aloittivat omalla yhdistetyllä luokallaan. Mukana tutuista Peltomäki ja Kivelä. Peltsi oli Iisalmen-tuliaisellaan hyvässä vauhdissa ja kahden lähtövoiton turvin finaaliin. Jukka ajeli Jompen Fordilla perusvirheettömän ajon ja muiden suosiollisessa avustuksella pääsi hänkin kokeilemaan finaalivauhtia.

Finaalissa Peltsi painalti karkuun ja pääsi rytäkän alta pois. Samalla tuli selvemmän puoleinen johtoasema, joka piti loppuun asti. Mies tosin meinasi tahmata johtonsa tapellessaan laatikon kanssa, mutta sijoitus piti. Jukka puolestaan tuli kuudenneksi.

Sitten etuvetojen ja kardaanien maailmaan. Oma alkuerä oli toinen. Aika reilusti tuli pidettyä kierroksia lähtiessä, mutta silti ihmeen hyvin nytkähti viivalta matkaan. Vaihtamiset tuli Mirafiorin jäljiltä ihan liian aikaisin, joten kärkeen ei ollut asiaa (niin kuin nyt muka olisi ollut missään tapauksessa). Ekassa mutkassa meinasi sisäreuna käydä ahtaaksi, joten oli pakko hieman painattaa Pöppös-Datsunia, jottei jäänyt täysin pussiin.

Tallipäällikkö antamassa ohjeita.

Heti seuraavassa mutkassa kakkonen ei suostunut laatikosta napsahtamaan päälle ja muut karkasivat lopullisesti. Muutenkin ajo oli hakemista ja kun kahden kärkeen ei ollut mitään asiaa, niin ehti hyvin harjoitella rataa ja autoa (kuskihan ei tarvitse harjoitusta vaan hoitoa?). Ja alkoi se laatikkokin tuntumaan hieman tutummalta.

Hyvin vakuuttava keräilyeräpaikka oli taskussa. Varikkosuoralla huomasi, että turhan paksua on käynti lämpöisenä. Mielenkiintoa kuitenkaan säätelemiseen ei ollut, eikä siihen kyllä olisi ollut aikaakaan. Keräilyssä taisi olla kuusi kuskia viivalla ja neljälle jatkopaikka. Vähän parempi lähtö, sähellystä vaihtojen kanssa ja kolmas sija suoran päässä. Ei tarvinnut suuremmin revitellä, vaan varma jatkopaikka talteen. Vaikka olisi kyllä Kukonlehtoa edessä mieli tehnyt lähennellä.

Finaalikarsinnassa neljälle paikka itse finaaliin. Lähtösuoralla oltiin vakaasti keskijoukoissa, ekassa mutkassa ensin Anttilan Corollalle lisävauhtia ja sitten Jämsän Opelin kyljen kautta neljänneksi. Se paikka pitikin pidemmän aikaa, vaikka Kadetti hieman kolisteli takana. Todella maittavaa kisailua, ja homma huipentui viimeisessä mutkassa. Itse tumpeloin oikein kunnolla ja päästin Opeliskin paremmalle ajolinjalle. Viimeisen suoran kiihdytyskisan hävisin, eroa maaliviivalla taisi olla jopa miltei puoli keulanmittaa. Hitto.

Anttilakin ihmetteli kolmossijallaan, että mihin se toinen keltuainen sieltä peilistä hävisi. No, kokeneempi kuski opetti kossipojalle, että miten se viimeinen mutka ajetaan. Hitto. Mutta tosi makeaa kisaa oli ja tulihan epävirallinen sekä jaettu yhdeksäs sija kuitenkin plakkariin.

Ja sitten sana muiden edesottamuksista EVK:ssa. Jomppe pyörähti alkuerässä ja takaa tullut Datsun osui taka-akseliin. Ajo jäi siihen. Samanen oli ensin alkueränsä kakkonen ja finaalikarsinnassa paukautti Escortin kylkeen sillä seurauksella, että mies ambulanssiin ja Saabi niin sanotusti romuraudaksi. Onneksi miehelle ei kuitenkaan sen pahempaa. Anttila oli neljäs ja Kukonlehto hienosti viides. Virtas-Antti haki Datsuniin säätöjä ja tipahti keräilyissä. Mösö nappasi alkuerävoiton, mutta hajotti samalla Fordistaan laatikon.

Niin sanottua modernia muotoilua. Taiteilijana Samanen.

Ennen yleistä tuli vaihdettua Volvoon tulpat, finaalikarsinnan aikana huomasi ettei ihan ollut enää täyttä iskua konehuoneessa (ei vaikuttanut suoritukseen, muuten vain tuokin tuli tuohon nyt laitettua esille). Ja sitten viivalle. Lähtö taas ihan ok, ekassa mutkassa oli parilla muulla kuskilla ohjelmaa ja itsekin joutui jarruttelemaan. Neljäs sija tuli kuin ilmaiseksi ja sillä oltiin menossa finaalikarsintoihin. Kun edessä eikä takana ollut missään ketään, niin pääsi sitten nautiskelemaan ajamisen hurmasta ihan itsekseen.

Yleisen alkuerä. Volvokin pilkottaa joukon takana...

Tuli kuitenkin ilmeisesti nautittua liikaakin, kun viimeisessä mutkassa karkasi liian sisälle. Kivet hakkasi apparin molemmat vanteet mutkille ja auto syöksähti penkan päälle. Vielä hirveällä pelastuksella päästiin takaisin radalle, mutta vauhtia oli liikaa ja / tai kulma liian jyrkkä, joten lähti pyörimään. Ensin hieman kulmittain ja sitten ihan perinteisesti. Vauhtia oli senkin verran vähän, ettei ihan neljää kierrosta pyörinyt, jäi varttia vaille.

Eka isku tuli kuskin etukulmaan, oli aika villi tunne kun oli pää alaspäin ja näki asfaltin liian läheltä. Onneksi oli kaaret kunnossa (kiitokset, kuka sitten liekään rakentanut), ja ukkokin pysyi penkissään ihan kiltisti. Pyörimisen aikana ehti jo kiittää sitäkin, että aina tulee ostoautoista kaaret, penkin jalustat sun muut tarkisteltua ihan ajan kanssa. Pystyi nääs hieman luottamaan auton turvallisuuteen.

Ja lopuksi romut kyytiin, tähän on jo totuttu...

Lääkärin kautta viettämään loppupäivää pienen pään jomottamisen kanssa. Auto meni rumaksi, mutta taiten kun homman tekee, niin rypistelee enemmänkin peltiä kuin palkkeja. Ja olihan kaatuneitten muistopäivän kunniaksi edes jonkun kisoissa kaadettava.

Yleisessä ei tutut nousseet ihan sijoituksille asti, Kukonlehto oli mukana C-finaalissa ja epävirallinen sijoitus voisi olla 17. Malinen ja Virtanen pyörähtelivät finaalikarsinnassa yhteiset piruetit ja Anttila jäi niukasti vaille jatkopaikkaa. Ostotarjouksia ei ollut juuri nimeksikään ja nekin tuttujen autot, joista oli vieraita tarjouksia, jäivät suojaan.

TULOKSET