HUNTERS RACING TEAM

K-Extra Kannontori JM
Kannonkosken MK/UA 24.07.2005
Rally Training Center, Teeriharju

Ajaja:
Jyrki Siekkinen

Auto:
Seat 133

Huolto:
Jouko Siekkinen
Anu Siekkinen
Jussi Siekkinen

Kisapaketti aamusella...

... ja sama ränksätin neljä lähtöä myöhemmin. Ei mikään huima muodonmuutos, vaikka niinkin olisi voinut olettaa.

Jälleen vähän niinkuin testikisa Kannonkoskella. Edellisenä keväänä Volvon testikisa tuotti neljä volttia ilman holttia, joten pienoista jännitystä oli kyllä kieltämättä ilmassa. Ja kun "auto"kin oli Seat, niin ei auttanut sekään yhtään.

Numeroksi lätkäistiin kuin enteellisesti 13, ja se tointi heti. Perjantaina tehtiin jarruja ja lauantaina kärrylle ajaessa kuskin takaiskari läpi korista. Tietty paljon parempi nyt kuin kisapaikalla. Samalla paljastui suureellinen laho siellä kohdilla, jota paikkailtiin parilla pellinpalalla. Saattoi pari kirosanaakin kaikua lauantaiseen iltaan...

Kisapaikalle sateessa. Pientä akunvaihtoa vielä siinä, jotta saatiin startti pyörimään. Sitten katsastukseen. Hieman huvitti tietty, kun ensimmäinen kommentti katsastajalta oli, että "toit sitten tämmösen kopan kyläkisaan". Eikä autossa sanomista ollutkaan, mistä plussaa itelle ja Kimmolle. Sen verran osin omatekosen auton vienti katsastukseen aiheutti toimenpiteitä, että lauantai-iltana lueskelin sääntökirjan läpi. Jos vaikka olis unohtanu jotain tärkeää, mutta eikait sit.

Yleinen ajoi ensin. Oma alkuerä toinen, rata viides, kolme semeihin. Testien perusteella tiesin, että viivasta lähtee ihan hyvin. Tosin silloin oli kuivaa ja nyt satoi. Pudotin varovasti 500 kierrosta periaatteella sutikoon jos niikseen on. Ei kuitenkaan sutinut pahasti, piikkiin.

Kakkosella tuli se väistämätön tehonpuute vastaan, ja sisältä Vokkelo meni ohitse. Parissa ekassa mutkassa tuli jarruteltua niin paljon, että pari Karstusta kardaania oikein sujahti ohittaessaan. Sitten ajeltiin varovasti pari kierrosta, koitettiin nähdä tuulilasista jotain uloskin ja koitettiin olla kaatamatta. Ketään ei tullut takaa, mutta ketään en saanu kiinnikkään. Siispä keräilyyn.

Jotain mielenkiintoista siellä on?

Itseluottamusta tuli kyllä jonnii verran lisää, ja vakaasti oli aikomus keräilyssä jo hyökätä. Vielä kun peräti neljä jatkoon. Taisi kuitenkin sen verran äijä vapista, että lähtö meni totaalisesti penkin alle, hyytyi. Lähtösuoralta kuitenkin juuri neljäntenä liikenteeseen. Ja tuli ajeltua liian rennosti, kun pidin paikkaa liian varmana. Maalikurvissa kiersin sisäreunan lammikkoa ja Konginkankaalainen Volsu ehti rinnalle. Viskasi vedet ohjaamoonkiin siinä samalla, mutta pyörähti itse. Muuten ei haitannut, mutta silmälasit kostuivat ja maailma näytti hivenen erilaiselta.

Vieläkin varovaisemmin maaliin ja neljäntenä jatkoon. Sen verran kuitenkin teetätti, että toisella kierroksella ajoin lammikon kautta. Konehuone hökäisi hienosti vettä, mutta jotenkin röpöttämällä päästiin kuitenkin maaliin.

Röpötteli kolmella hetkisen, mutta sitten taas neljällä. Tyhmyyttäni en kahtonu konehuoneeseen, kun arvelin johtuneen vedestä. Joten eikun semiin viivalle. Keräilyalueella heti taas kolmelle pytylle, eikä millään herännyt eloon, vaikka koitin antaa kaasua. Joten kun muut lähti ajamaan kilpaa, niin mie kolmella rytkyttelin autoa liikenteeseen.

Yllättävän vähän kuitenkin jäin letkasta, ja kun pari vehjettä pyöri ja hyytyili edessä, niin kolmantena mentiin. Tässä vaiheessa jokseenkin nauratti ohjaamossa. Mutta hymy hyytyi taas, kun koitti poljettaa vehjettä jonnekin puolitehoisena. Mutta kolmantena maaliin asti ja C-finaaliin, tai siis mikä sijoituserä olikaan.

Varikolla peltiä auki ja yksi tulpanjohto virranjakajalta irti. Olis varmaan huomannu jo ennen semiä, jos olis kahtonu. No tuskin sijoitus olis parempikaan ollu, mutta silti kolmella pytyllä C-finaaliin. Naurattaa edelleen.

Karsea puskeminen viimeisessä mutkassa huolestutti, ja niinhän se oli iskari tullu uudelleen läpi korista. Pitäis kai tehdä korjaukset hyvin, niin kestäiskin. Ilmeisesti vanhan maalisuoran röykkyytyksessä petti. Se kylläkin haittasi jonkin verran muutoinkin olemattomia menestymisaikeita jatkossa.

Pientä kosteuttakin esiintyi.

C-finaalista kolme ylöspäin. Ei pompannut, ravisteli vaan niin pirusti. Silti kutakuinkin neljäntenä suoran päähän, pääsi jotenkin haistelemaan jatkopaikkaakin. Se kuitenkin kariutui takasuoran nimismiehenkiharaan, perä veteli aivan omia linjojaan eikä kello tykännyt. Lisäksi puskeminen asfaltilla oli katastrofaalista luokkaa. Iskari kun petti kuskin puolelta, niin jo alkujaan ollut puskuvika vain paheni.

Toimitusjohtajan edessä heiluin hetken aikaa, ja olis ollut kiva kiusata pidempääkin. Se tosin olis vaatinu jonkinlaista kääntyvyyttä. Kun Mersu tuli rinnalle, niin oli kyllä kopissa suhteellisen pieni olo. Ajelin siinä sitten rataa ympäri. Karstunen Datsuni pyöri maalin kohdilla, sen kanssa mentiin hetki rinnakkain. Isommalla kapistuksella olisi jopa voinut painattaa, tuolla ei viitsinyt kun ei ollut jatkopaikoistakaan kyse. Oikeen säikähdin toisella kierroksella, kun peilissä vilahti vielä yksi Volkkari. Ei siis viimeinen tässäkään lähdössä ja sijoitus 13. Numero velvoitti siis.

Varikkosuoralla onnistuin vielä kolaamaan mukaan yhden reunassa olleen irtorenkaan ja se jämähti auton alle. Tallipäällikkö huitoi katsomosta siihen tyyliin, että luulin vähintään loosterin olevan tulessa. Sammuttelin sitten auton siihen. Siinä kun naureskeltiin, niin hinurikin ehti paikalle. Ja tokihan kalliit bensat säästeltiin ja hinuutettiin auto varikolle.

Ja sitten miettimään jatkokehittelyä. Keppilinja muuttui jäykäksi alkuerässä, joko kivi osui jonnekin tai sitten hajosi muuten vaan. Sen takia ei ollut oikein mitään tuntumaa vaihteisiin. Mutta kun tarpeeksi hakkasi, niin aina jotain löytyi. Iskari nyt on selviö, lisäksi etupäätä vois kohentaa paljonkin. Kone yllättäen riitti johonkin asti, se ei välttämättä aivan valtavasti tarvihe lisää potkua.

Positiivista on takapää, lisäksi laatikko toimii ja osuu hyvin yhteen kaksinokkaisen kanssa. Ja koppaan ei käytännössä yhtään lommoa. Jokaisessa lähdössä joku kopsautti johonkin, mutta osuivat taiten enimmäkseen takalokasuojan kaariin. Ne lieneekin vahvimmat paikat tuossa autossa. Mutta kaikkineen telakalle siis koko rakkine, palaamme tulille joskus jossain.

TULOKSET