HUNTERS RACING TEAM

Vallitien Vauhtiajot
Karstulan UA 13.10.2002
Vallitien JM-rata

Ajaja:
Jyrki Siekkinen

Huolto:
Hannu Samanen
Antti Virtanen
Jouko Siekkinen
Anu Siekkinen
Pirkko Puttonen
Pia Kurki

Kuvausryhmä:
Antti Onkila
Joonas Pokela
Jussi Siekkinen

Auto:
Volvo 142
Datsun Sunny

Mirafioria ei yritettykään saada kuntoon ennen Karstulan kisaa, sen verran pahasti keula vääntyi. Sen sijaan mentiin Samasen juttusille, että josko tallista liikenisi yksi kilpuri lainaksi. Ja tottahan toki Volvo liikeni, ongelmana oli vain että moottori oli palasina pitkin maailmaa. Hannu kuitenkin sai ensin Datsunin kuntoon kisan alusviikolla ja Volvonkin motin kasaan torstaina, joten säätöhommiin jäi reilusti aikaa (= kaksi päivää).

Lauantaina haettiin ensin Loukkumäeltä vetoauto ja kärryn kanssa HB:n pihaan hakemaan kilpuria. Tarkoituksena oli päästä samalla vähän testaamaan Volvoa. Säätöjen kanssa meni kuitenkin koko iltapäivä ja testaaminen jäi haaveeksi. Ongelmia aiheutti virranjakaja, joka oli erheessä mennyt väärälle hampaalle. Onneksi kuitenkin vika löytyi ja säätöjäkin sen verran löytyi, että kisapaikalle kannatti lähteä.

Keskeneräinenhän Volvo oli eikä panostus Samasella ollut suuri ennen kisaa. Se oli tiedossa ja meikulla olikin eräänlainen testikuskin vakanssi. Mutta onhan kauden päätökseen päästävä mukaan, vaikka mikä olisi! Joten aamulla letkassa kohti Karstulaa. Siinä ajaessa lopullisesti päätettiin, että autoilla olisi mukava ajaa ristiin, eli minä ajan kardaani/etuvetoiset Volvolla ja yleisen Datsunilla. Samanen tietysti toisin päin.

Ilmoittautuessa jouduttiin hieman neuvottelemaan autonvaihtoasian kanssa, mutta kyllähän se lopulta onnistui. Katsastuksesta Volvo meni läpi puhtaasti (eihän sitä edes katsottu kunnolla, sen verta nätisti tehty), mutta Datsunin tuulilasi lopultakin tuomittiin vaihdettavaksi. Samanen mieluummin vaihtoi mukana olleen uuden lasin kisapaikalla kuin otti merkinnän korttiinsa. Siispä päästiin lasinvaihtohommiin heti aamun alkajaisiksi.

Vainion Keijo kaipaili kovasti Saabin tuulilasia, jota kauppailin aiemmin syksyllä. Eihän sitä tietenkään nyt tarvittaessa ollut mukana, joten se aiheutti hieman lisäohjelmaa. Soitto Uuraisille ja lasi lähti tulemaan Pirkkalan miesten ja Jussin mukana, he kun tulivat vasta kisan alkuun. Niin Vainio sai itselleen varalasin.

Tuttuja kisa oli kerännyt varsin reilusti. Siispä varikolla aika meni rattoisasti eri tiimien juttusilla käydessä. Moni porukka oli kisassa viettämässä kauden päätöstilaisuutta ja meininki oli sen mukaisesti rento. Toki oli paikalla myös kautensa aloittavia ja omana lukunaan kymmenen vuoden tauon jälkeen jokkiskisaan mukaan tullut Kivelän Repe.

Nuorten ja naisten jälkeen oli kardaanien ja etuvetoisten vuoro. Oma lähtö oli viidennessä alkuerässä, ulkoreunasta. Vieressä Siekkisen Veini Saabeineen. Lähtö onnistui ihan OK, vaikka hieman onnistuinkin renkaita ulisuttamaan. Ykkösellä ja kakkosella pysyin Veinin rinnalla, mutta kolmoselle riuhtaistessa jäin auttamatta rintamasta (2 ½:sta tuli ikävä).

Lisäksi ekassa kurvissa Lapuan Corolla selätti itsensä ja se aiheutti lisävääntöä Volvon kabiinissa. Ajauduin pehmeälle hiekalle ulkoreunaan ja jäin edelleen kärkiryhmästä. Eka kierros meni autoon tutustuessa. Nopeampiin ohjauksiin tottuneena Volvon vakio-ohjaus ei sopinut käteen sitten yhtään ja ajolinjat olivat sen mukaisia. Toiseksi auton motti on vasta raakile, tarkoittaen että alavääntö puuttui kokonaan. Tämä oli tiedossa jo ennen kisaa, mutta silti se yllätti muutamassa paikassa. Kierrokset kun eivät aina kurvista lähtiessä olleet siellä 4000 kieppeillä. Mirafiorin kanssa kun jo ehti tottua siihen, että vääntöä on yli omien tarpeiden...

Mutta jäihän kaiken sompauksen tuloksena yksi Ascona taaksekin. Sen kanssa oli tosi hyvää kisaa, kun yritin peitellä ohituspaikkoja. Joka toisessa jarrutuksessa kolisi takaluukussa, mutta eihän tuommoista rautaa mikään saa pyörähtämään. Tosin ohjaamo oli pari kertaa täynnä käsiä, kun yritin pitää laivan suunnassaan. Vielä viimeisessä kurvissa Opel oli rinnalla, mutta painoin kylmästi ulkoreunaan ja ohitus jäi tekemättä. Siispä maalissa viides.

Maalin jälkeen auton käynti kävi tahmeaksi ja se sammuikin mentäessä varikkotielle. Vaihteella sain sen vielä käyntiin ja pääsin raahautumaan varikkopaikalle. Samanen alkoi selvittelemään asiaa ja erinäiset oireet viittasivat kannentiivisteen pettämiseen. Autolla olisi voinut ajaa keräilyn, mutta en halunnut hajottaa laina-autoa yhtään sen enempää. Olihan yleisessä mahdollisuus päästellä menemään...

Samanen kuitenkin joutui keskelle rytinöitä seuraavassa lähdössään ja Datsun koki keulan uudelleenmuotoilun. Korjaamaan ei ryhdytty, joten kisa oli kutakuinkin siinä. Olisi mukava ollut päästä Volvolla toiseenkin lähtöön, meno olisi varmasti ollut jo vakaampaa. Mutta ehdottomasti on auto uudelleen lainattava, kunhan vanhat tuhot on korjattu ja pellin alle saadaan lisää tehoa sekä etenkin vääntöä.

Kuskinhommien puolesta kausi on nyt sitten päätöksessä. Tuloksena kaksi finaalipaikkaa, yksi tuhoutunut keula ja yksi kannentiiviste. Huoltomiehinä ollaan ainakin Virroilla ja Hankasalmella sekä mahdollisesti Kinkkurallissa. Mutta nyt haluan kiittää huoltoporukkaa, suurta fanijoukkoa sekä yhteistyökumppaneita. Vilppulassa toukokuussa taas... ja silloin nuorten luokassakin on näkemistä, vai?

TULOKSET