HUNTERS RACING TEAM

 

Matka Kuopioon

Reissun päällä:
Herra D
Herra W
Herra Y
Mr. Ol'DB
Mr. M41

Yhden piti olla tähän aikaan Amsterdamissa katsomassa Nightwishin keikkaa. On aika julmaa joutua perumaan moinen ja vastaanottaa korvaavana tuotteena Savo. Elämä on lutka, eikä mitenkään hyvällä tavalla.

Yksi halusi käydä vilkaisemassa vanhoja opiskelumestojaan. Ja toinenkin.

Yhdellä oli jo perhe, joten hänelle oli oikeastaan ihan sama mihin lähdetään.

Yhdellä oli jo perussairaus, joten hänelle oli oikeastaan ihan sama mihin lähdetään.

Yhden piti olla jo kuollut.

Vitsi.

Ja yhden piti oikeasti jäädä kotiin hoivaamaan sukunsa tulevaa pelastajatarta. Vai onko se perijätär. No kuitenkin.

20.11. perjantai ghetto: Kuopiossa on käyty tiimin voimin edellisen kerran vuonna 2008. Ja nyt puhutaan aidosta poikien matkasta, ei mistään Ikea-tempauksista. Peilaten siihen, että kaksi tiimiläistä on käynyt täällä jatkokoulunsa, niin muistojen tielle tiemme vei. Joku voisi sanoa, että vihdoinkin. Tai ainakin parempi nyt kuin tulevaisuudessa.

Autona Volvo 940 TD. Joo, juuri se. Värikoodi 203, 'midnight blue'. Kuskia kun valittiin, niin herra W vastasi näin. Kuva on kiva.

20.11. perjantai Kuopio: Majoituksessa painottui tällä kertaa sauna enemmän kuin mikään muu. Sen tähden piti sortua Airbnb:hen. Ja onhan se käyttöjärjestelmä pelkkä kusinen katiska. Puhumattakaan kyseisen lafkan moraalittomuudesta niin Palestiinan kuin kaiken muunkin suhteen.

Vuokraajat ovat toki enimmäkseen syyttömiä kusisuuteen. He olivat vallan mukavia ja sijainti Suomen virallisella palindromikadulla oli oikein mainio. Kaikkien emmekerrovaraussivullasiivousmaksuista -maksujen jälkeen 109e /yö.

Kuvassa on vielä siistiä. Täytyy olla siis ensimmäiseltä illalta. Viisi miestä ja mörkökämppä. Kyllä te tiedätte.

20.11. perjantai Kuopio: Niin joo, meillä oli tarjolla ja tarjota aitoa korpien pontikkaa. Tai eiköhän tämä ole kuitenkin keittiön hellan päällä polteltua.

Tiimin asianajojaosto oli yhdenmielisesti sitä mieltä, että moisen aineen juominen ei ole laitonta. Todennäköiset laittomuudet ovat tapahtuneet jo aiemmin. Ja tämä oli sen verran pimeää mater... viinaa, että emme tunne tekijää. Ihan oikeasti siis. Lohdutuksena voimme kuitenkin sanoa, että maailmassa on jänniä tuliaislahjoja. Jopa jännempiä kuin Toblerone. Ja syfilis. Ja tämä oli kyseiseksi tuotteeksi vieläpä oikein mainiota.

Ja onhan tosiaan tiimin viinanjalostusjaostokin tuottanut aikoinaan testimielessä muutaman desin verran HRT-Pontikkaa. Siinä olisi aito vuosikertatuote, jos sitä jostain vielä löytyisi. Eikä hätää. Rikos on vanhentunut. Kuten mekin.

Ilta lähti käyntiin tällä tavaralla ihan mukavasti. Muutama tunti saunomista, tasaisen laadukasta ja pohdiskelevaa jutustelua ja sitten baariin. Ah, poikien matka.

Osa muisti jopa syödä jotain. Osa ei. Mutta siitäkään ei motkoteta. Maassa maan tavalla jne. Ah, poikien matka.

20.11. perjantai Kuopio: Monet paikat olivat koronan vuoksi täyteen otettuja ja Henry'sissä yksityistilaisuus. Niinpä Ale Pupiin. Valomerkki on näinä aikoina klo 00. Sen takia saunallinen (jatko)kämppä olikin niin ehdoton.

Irish coffee, oikein mainio.

Koronan aikaan vieraisiin pöytiin huuteleminen on kerrankin sallittua.

21.11. lauantai Kuopio: Itse tuotin tältä reissulta kontenttia kahden kuvan verran. Ei ihan enää lähde selkärangasta nämä reissuraportit. Toinen niistä kuvista oli tämä.

Joku paikallinen kebula siinä komeilee. Muistaakseni tässä ei ollut parhaat annokset joita naamaan vedettiin.

Kuopiosta sai sitä perus Suomi/Antalya-tasoista kebabbia. Kyllä te tiedätte. Ei erityisen mieliinpainuvaa. Eikä täällä taida edes olla 80-luvun kebuloita.

21.11. lauantai Kuopio: Uuteen aamuun. Uuteen nousuun. Uuden elämän huomiseen.

Pientä epäjärjestystä havaittavissa jo pöydällä, hiuksissa ja olotiloissa. Mutta sama meno jatkukoon.

Hauska toisen tahi kolmannen päivän seurapeli on se, että lyö jotain punaista pöytään (= Gambina tai = Marabello) ja tuumaa, että 'tämän pitää olla tunnissa tyhjä'. Kertaakaan ei ole päästy siihen, että mitä tapahtuu jos pullo ei tyhjene. Se ei ole olennaista.

"Pojjaat pojjaat ihan väärin ootta ajatellunna tämän asian. Eihän sitä näin laimeita limppareilla laimenneta, vaan Koskenkorvalla. Monta pulloa Marabelloa nauttineena voin sanoa että pieni Koskenkorva-liraus auttaa poistamaan karvaan maun sekä ensi- että jälkimausta. Kannattaa siis kokeilla. Mara on aina hyvää seuraa."
- Tenukeppi

Inforuutu: Marabellon alkoholipitoisuus laskettiin kesällä 2020 21 prosentista 15 prosenttiin.

21.11. lauantai Kuopio: Aperitiivien jälkeen lähdettiin oikein hienompaan pöytään. Tämä on oikein maukas mesta, jos suostuu sietämään tolkuttoman idioottimaisia, savomurteisia ruokalistoja.

Inforuutu: Muikkuravintola Sampo avattiin kahvilana toukokuussa 1931, kieltolain aikaan. Sittemmin se muuntautui ravintolaksi, luoden erityisen muikku-menuun 1978. Nykyisin sitä pidetään Suomen tunnetuimpana muikkuravintolana. Huom, ei parhaana.

Edelleen saa toki muutakin ruokaa. Ja joo, oli pakko.

Oikein mainio wieneri, ei sillä. Ja kiitokset mukavalle tarjolijalle, joka jaksoi meidän Mensa-tason jutustelua. Savolaiset on ihan mukavia.

21.11. lauantai Kuopio: Toisena iltana myös Ale Pupiin. Tosin sitä ennen mummokaraokea eli Antura Pub. Tiimin ammattikuvaajajaosto on toteuttanut itseään niin eeppisellä tasolla, että pakko laittaa kuva myös raporttiin. Viattoman kasvot blurrattu (huonosti). Emmekä harrasta selfieitä, vaikka bigfo... bighand-fetisistit tästä sellaista saattaisivat hakeakin.

Bierstube on ehdottoman suositeltava ja edelleen KPB. Tällä kertaa sieltä ei jäänyt kuvaa todisteeksi, joten joudutte hakemaan sen vuoden 2014 Ikea-raportista eli tästä.

--

Sisäpiiritiedon (= neiti S:n) mukaan Kuopion kaupungin alueella on vajaan metrin pätkä Berliinin muuria. Juu, ihan sitä sitä aitoa ihtiään. Vähän tämä imperialistiselta ryöstökalastukselta British Museumin tyyliin kuulostaa, mutta annetaan mennä. Ei se vastapuoli ollut sen eettisempi.

Kieltämättä mielenkiintoinen asia. Vaan eihän me muuria sitten koskaan lähdetty etsimään. Tiimin motto 'meitä ei vain huvita' korostui tässäkin. Lisäksi kuljettajaakaan ei löytynyt. Enkä itsekään kyennyt tässä asiassa auttamaan. En ollut ajokunnossa, enkä nykyisellään taida tuntea KPO:sta kuin yhden henkilön. Hänkin oli estynyt. Lähinnä, koska oli viimeistelemässä absinttipulloa saman pöydän äärellä.

Ehkä tähän aiheeseen palataan vielä joskus. Berliiniin siis. Ja absinttiin.

--

Tämä oli samalla viimeinen reissu, joka tuli tehtyä kyseisellä Volvolla. Kahdeksan vuotta ja todennäköisesti yli 100 tkm. Vaikea sanoa varmaksi, kun joutui sinä aikana vaihtamaan mittariston. Kahdesti. Made in Japan.

Hienoja reissuja tehtynä Sauesta Saarijärvelle, Tykkimäeltä Taivalkoskelle. Joskus lyötiin FIN-tarraa takalasiin jeesusteipillä ja joskus etsittiin pyöränpultteja tieltä. Enimmäkseen kuitenkin ajettiin. Välillä humalahakuisuudesta Rovaniemelle ja välillä läheisyydenkaipuusta Kuhmoisiin.

Meni myyntiin. Ei näitä romuteta. Eikä näihin rakastuta. Paitsi vähän.

--

Niin mikä oli se toinen kontenttikuva, you might ask? I'm glad you asked.

Se on tämä. I have no words.