HUNTERS RACING TEAM

Matka Saaremaalle

Reissun päällä:
Herra Y
Mrs. Tiikeri
Mr. Riiviö

6.7. maanantai Itämeri: Niin, että jos, pandemiassa, lomille?

Ja joo. Yritän tällä kertaa hillitä suomen kielen raiskaamista.

No h***o. Jo viikko ennen rajojen aukeamista* oli laivaliput hommattuna. Kapitalistisessa järjestelmässä kannattaa ennakoida tapahtumia. Sillä saattaa säästää esim. lippujen hinnoissa useita kymmeniä prosentteja. Eckerö oli jälleen valinta.

Laivalla pystyi oikein hyvin pitämään kahden metrin turvavälin. Piti vain pysytellä poissa kahviosta ja baaritiskiltä. Vaikea tehtävä, tiedän. Kykenin kuitenkin. Oli täällä paljon niitäkin, jotka eivät ottaneet koronaa huomioon. Käytävällä pystyi kuitenkin istuskelemaan omassa rauhassa.

(* Joo joo, ei ne rajat oikeasti oikeasti olleet missään vaiheessa edes kiinni, mutta välillä auktoriteettikriittisenkin kannattaa kuunnella auktoriteetteja. Muutenhan me näyttäytyisimme aivan idiooteilta (polio)rokotekieltäytyjiltä. Eikö vain?)

6.7. maanantai Kõmsi: Heti satamasta päästyä huoltoasemalle (ei kuvassa) ja tankki täyteen. Suunnitelmallista, joskaan ei aggressiivista verosuunnittelua. Se on myös taitolaji optimoida polttoaineen kulutus ja tankattavan nesteen hinta.

Seuraavaksi kauppaan hakemaan matkaeväät. Ne Rimin (riisi)valmisruoat tuntuu olevan meikän valinta. Sitten vielä apteekista parasetamolia. Verosuunnittelu jne. Apteekin nuoret neidit supattelivat kovasti keskenään, kun yritin löytää oikeaa hyllyä. Ymmärrettävää. Olenhan minä kuuluisa. Ja seksikäs.

Kolmannen levelin Jumalolentona tähän on saanut tottua.

Tai saattoivathan ne tuumia, että h***ettiäkö tuolle suomalaiselle osaa mitään sanoa. En kuitenkaan anna moiselle epäilykselle sijaa egossani. Sen sijaan takaisin autoon ja on the road again.

Kõmsin rautakaudelle ajoittuva kalmisto osuu sopivasti reitille, kun ajelee Tallinnasta kohti seuraavaa autolauttaa. Netistä tietoa ei kauhean hyvin löydy, mutta paikan päällä on kattava opaskyltti.

Oikeasti pysähdyimme tähän vain kusitauolle. Että sikäli.

Se raunioitunut kirkko on oikeastikin ihan näkemisen arvoinen.

6.7. maanantai Itämeri: Lautta Saaremaalle lähtee Virtsusta. Se menee Muhun saareen, tarkka paikka on Kuivastun satama.

Ei ollut halpa. 15,90e /3 henkilöä ja henkilöauto. Katsoin hetken, että olisiko tämä meno-paluun hinta. Ei ollut.

Lisäksi perjantaisin ja sunnuntaisin klo 13 alkaen ajoneuvojen hintoihin lisätään 50%:n pekkavennamo-maksu*. Olen joskus vuosia sitten mennyt tämän välin aiemminkin, silloin en muista hintojen olleen näin pahana. Tosin olinkin takapenkillä. Miltei sinkkuna. Humalassa.

Lautan ruoka oli, jos ei nyt arvokasta, niin kaupan eväitä kalliimpaa. Tarjolla oli kuitenkin seisova pöytä, josta plussaa.

(* Kepeät muistot termin kehittäjälle Jorma Ruonansuulle.)

6.7. maanantai Kuressaare: Mereranna Apartments. Koko huoneisto 40,58e /yö.

Lada kruunaa ulkoisesti hyvin autenttisen näköisen majoituksen. Sisäisesti oli toki hyvin siisti, kuten nämä aina. Yritän välttää Airbnb:tä, joten tämä löytyi yhdeltä toiselta varaussivustolta.

Olisi tietysti kiva, jos 'mereranna' olisi oikeasti meren rannalla. Ymmärrän, jos joku asioihin perehtymätön saattaisi ottaa itseensä moisesta. Netissä on kuitenkin hyviä karttapalveluita ja vanhemmiten on oppinut jo valmistautumaan reissuihin. Plus kämpän hinta oli riittävän hyvä.

Isosta ammeesta instant +1. Ja siitä, ettei vuokraemäntää nähnyt kasvokkain ollenkaan. #vainsuomijutut.

6.7. maanantai Kuressaare: Ai kun on komea. En muistanutkaan. Humalassa jne., kyllä te tiedätte. Aktiviteettina ilmainen valleilla käveleminen voittaa itse linnan sisäänpääsymaksun. Ja kannattaa kävellä myös sinne rantaan päin, hyvät liikuntamahdollisuudet siellä.

Historialuento: Ristiretkeläiset mulkerot kukistivat Saarenmaan lopulta 1227. Se oli viimeinen eestiläinen muinaismaakunta, joka vielä vihoitteli vastaan, vrt. Aladopixin gallialaiset. Kuressaare piiskopilinnusta eli piispanlinnaa aloitettiin rakentamaan 1300-luvun alkupuolella. Homma keskeytyi Yrjönyön kapinan vuoksi (1343-1345) ja valmistui vuosisadan loppupuolella.

Sittemmin linnake on toiminut ruotsalaisten, tanskalaisten ja venäläisten alaisuudessa, kunnes se poistettiin käytöstä 1836. Korvaaja oli Bomarsundin linnoitus Ahvenanmaalla. Kuriositeettina mainittakoon, että linnan ruotsalainen varuskunta antautui aikoinaan venäläisille ilman taistelua. Päivä oli 8.9.1710 ja kontekstina Suuri Pohjan sota.

Toisessa maailmansodassa neukut murhasivat linnan pihalla 90 siviiliä, natsit yli 300. Nykyään täällä on Saarenmaan museo.

7.7. tiistai Sääre: Seuraavana tavoitteena on kiertää saaren kaikki olennaisimmat nähtävyydet yhden päivän aikana.

Sõrven majakka saaren lounaisrannassa sanoo siihen aikomukseen, että 'moi'.

Samalla paikalla on ollut majakka vuodesta 1646, alkujaan yksityisomisteinen (!). Nykyinen on seitsemäs kehitysversio, rakennettu 1960. Edellinen versio selvisi ensimmäisestä maailmansodasta, vaan ei toisesta.

7.7. tiistai Sääre: Voihan h***o.

Onneksi olen hyötyliikunnan kannattaja. Lupa kiivetä taisi olla 5e /aikuinen ja 3e /lapsi.

7.7. tiistai Sääre: Sori, tämän kauemmas ei oikein tässä maailmantilanteessa pääse. Mutta kaunis muistokuva syntyi tästäkin.

Kuulemma hyvänä päivänä täältä näkee Latviaan asti. Nyt ei ilmeisesti ollut niin hyvä päivä. Vaikka en kyllä menisi silti valittamaan. Sanoisin jopa, että tämä oli yksi niistä paremmista päivistä. Se on ilmeisesti se luterilainen vaatimattomuus. Agnostisella ateistilla.

Matkaa Kuressaaresta tulee se 50 km /suunta. Ehdottoman kannatettava silti. Siinä lähellä on myös military museo. Jäi väliin.

7.7. tiistai Sääre: Tehtiin perheenä oma taideteos. Jos joku potkii nurin, niin tulee heti turpiin. Namaste.

Vähän semmoinen muoti-ilmiön maku tässä on, mutta haitanneeko se. Ja puolustukseksi sanottakoon, että mie toin omalle äiteelle tuliaisiksi rantakiviä jo ennen kuin se oli muodikasta. Ei se tosin taida olla vieläkään muodikasta.

Tuo taustalla möllöttävä bunkkeri on mielenkiintoinen, mitään selitystä sille ei saatu. Enkä kehdannut mennä kysymään oppaalta, kun hän jo luuli minua eestiläiseksi. On hienoa kuunnella ihmistä pari minuuttia ja nyökkäillä mukana ymmärtämättä sanaakaan. Note to self: ei kannata sanoa 'tere' pandemian aikana.

Täynnä vettä se bunkkeri ainakin oli. Ja ulostetta.

7.7. tiistai Panga: Saaren toiselle puolelle ja rantatörmälle. Tämä rantakallio lähtee Gotlannin saarelta ja matkustaa kaukana kaikista rannoista tänne asti. Korkein kohta on 21.3 metriä. Mestoille on ilmainen pääsy.

Täältä löytyy siluurikaudelta peräisin olevaa kalkkikiveä, jonka seassa voi lymyillä fossiileja. Siluurikausi oli voimissaan hieman yli 40 miljoonaa vuotta sitten, tarkat vuodet löytynee almanakasta. Niihin aikoihin merillä vaikutti 1.6-metrisiä meriskorpioneja.

Heti tuli nälkä.

7.7. tiistai Angla: Ehkä se kansallisromanttisin paikka Saarenmaalla.

Sisäänpääsy 4e /aikuinen, 2e /lapsi. Kahteen myllyyn pääsee kiipeämään. Toisessa niistä saattaa olla lintuja, jotka sähisevät ja säikyttelevät. Pahemmassa krapulassa olisi menneet housut vaihtoon.

7.7. tiistai Kaali: Silloin, kun tuhatkaan kuvaa eivät tee oikeutta. 110 metriä leveä ja 22 metriä syvä meteoriitin tekemä kraatteri. Tosin meteoriitin jäljitä kaivanto oli 16 metriä, mutta ihmiset ovat pengertäneet sitä lisää. Muinainen uhrilahjamesta ehkäpä. Tai muinaislinna.

Itse asiassa näillä nurkin on yhdeksän kraatteria, koska 450 tonnin painoinen meteoriitti räjähti ilmassa. Toistaiseksi suurin löydetty kappale on 30 grammaa ja kaikkiaan meteoriitista on löydetty noin 3.5 kiloa. Räjähdysvoiman on joku joskus laskenut olleen 5-20 kilotonnia. Hiroshiman Little Boy oli 15 kt ja Nagasakin Fat Man 21.

Kraatterina tämä on tuore, uusimman tiedon mukaan noin 7000 vuotta vanha. Saarenmaahan oli jo asuttu tuohon aikaan, joten aika biblikaalista menoa on ollut tarjolla. On myös todennäköistä, että tapahtuma heijastelee itseään eestiläisessä ja suomalaisessa mytologiassa. Ei siis ihan turha kapistus.

Vapaa pääsy, mestoilla on luonnollisesti ravintolaa ja infoa ja kaikkea. Euraasiankin tasolla harvinaisuus. Suosittelen.

7.7. tiistai Kuressaare (Roomassaare): Sitten itse asiaan. Kalaan.

Roomassaare Sadam on rakennettu 1890-luvulla. Pieni ja söpö satama, jossa on kesäisin kahvila. Yksittäisiä merimiehiä ja paikallisia oli samoilla apajilla. Heilläkin oli eväänä alkoholia.

Ei saatu. Kalaa.

8.7. keskiviikko Saaremaa: Komeahan tämä saari on. Jopa teitä myöten, jos malttaa höllentää kaasujalkaa.

Mutta on sitä maailmaa muuallakin. Seuraavaksi Pärnuun. Lyhyet siirtymät ovat Baltian yksi hienoimmista piirteistä.

Eestiläisille muuten erityismaininta turvaväleistä ja yleisestä älykkyydestä koronan huomioon ottamisessa. Varsinkin Saarenmaalla tilanne oli keväällä melko akuutti, joten liekkö se selittää osaltaan. Kauppoja myöten sai olla omissa oloissaan. Hienoa.

8.7. keskiviikko Pärnu: Guesthouse Männiku, 3hh 40e /yö. Sijainti oli jälleen sellainen, että jos aikomuksena on viettää aikaa paikallisissa juottoloissa, niin taksi on ainoa mahdollisuus. Ohikulkumatkalla olevalle tai muuten autolla liikkuvalle oikein mainio ja rauhallinen mesta.

Ulkokeittiöstä plussaa.

8.7. keskiviikko Pärnu: Yhden voi aina ottaa.

8.7. keskiviikko Pärnu: Pakollinen rantakuva. Nyt ei jaksanut käydä uimassa. Lokakuinen uintiretki on täällä se juttu. Terveisiä asianosaisille herroille ja neideille.

Parkkeeraaminen on kesäisin erityisen kallista lähellä rantaa ja tavallisen kallista keskustassa. Aina jostain löytää paikan mihin jättää auto hetkeksi, mutta erityisen helppoa se ei ole. Tai sitten voi tietysti maksaa kiltisti.

Ei tietenkään me. Mitä te kuvittelette?

9.7. torstai Uulu: Latviassa on Ainazin kylä. Siellä myydään viinaa. Voitte arvata loput.

Superalko oli täyteen pakattu suomalaisia, ja siellä ei koronasta tai sen ehkäisemisestä ollut tietoakaan. Ei pystynyt. Käytiin sen sijaan AlkoTonnissa. Siellä oli rauhallisempaa. Ennemmin pari euroa lisää loppusummaan kuin covid keuhkoihin.

Tullessa huomattiin kylämummojen harhailevan paikallisissa metsissä normaalia enemmän. Tyhminä ajateltiin, että ei kai täällä mitään sieniä vielä kasva? Ei kasvanut. Mustikkaa kylläkin.

10.7. perjantai Tallinna: Metropol Hotel, Span puolella 2hh+lisävuode 63,90e /yö.

Sijainti Tallinnan satamassa melko optimaalinen. Ja kun varasi ennen rajojen aukeamista, niin sai ihan ok kesäkausihinnalla ja parkkeerauksen samaan hintaan. Kannattaa muuten olla tarkkana siinä pihalla, paikalliset parkkipirkot päivystävät hyeenan lailla. Meidän taktiikka oli, että yksi käy sisällä hakemassa avaimet ja ajo-ohjeet parkkihalliin ja toinen selittää auton luona tilannetta. Jos haluaa lisätä tehostetta, niin ei käytä kielenä suomea tai englantia.

Ja kun on yksi hotellin halvimmista asujista, niin huoneen saa sen mukaan. Pieni kosmetiikkavaurio ei kuitenkaan haittaa. Kunhan on alkoholia.

Aamiainen oli oikein hyvä. Siis ihan hotellihyvä. Yleensä meidän majoituksissa ei näitä edes tarjoilla. Mistähän lie johtuu?

Spoiler: hinnasta.

10.7. perjantai Tallinna: Pubi Scotland Yard on kuulunut valikoimaan siitä lähtien, kun Mr. Reiseführer sen näytti joskus Eestin itsenäistymisen jälkeen. Nykyään ei enää taida olla sitä bobbyasuista sisäänheittäjää. Harmi.

Kokonaisuus on kohdallaan. Enkä muista koskaan syöneeni täällä huonoa ruokaa. Tällä kertaa tyydyimme pikkusnackseihin. Juomasuosituksena shotti Vana Tallinnaa. Sitä alkuperäistä. Kermaversio kuuluu kahviin.

Itse tykkään myös Cinnamon Restorantista siellä keskellä vanhaa kaupunkia. Arvostelut eivät ole koskaan olleet kovin hyviä, ja todennäköisesti ihan aiheesta. Mutta olen pruukannut tehdä mikä itsestä tuntuu hyvältä. Tällä kertaa saatiin curryn kanssa sitä intialaista leipää. Ruokalistalta en sitä löytänyt, mutta kysyvä sitä sai. Diggaan palvelusta. Ja currysta.

10.7. perjantai Tallinna: Onhan täällä edelleen komeaa. Tämä pieni rempallaan oleminen puuttuu suomalaisista kaupungeista. Sitä taisin kaivata jo ennen kuin ensimmäisen kerran ylitin valtion rajan.

Se muuten tapahtui '91. Käytiin Kolmårdenissa.

10.7. perjantai Tallinna: Mad Murphy's on KPB. Arvonimi on vaihtanut omistajaa moneen otteeseen, kun hyviä baareja on mennyt kiinni tai muuten vain uusiksi. Murphysissä on jukeboksi, juomatarjouksia ja hyvää naposteltavaa, mitä sitä muuta tarvitsee?

No futista tietty. Sitäkin löytyy.

Ensirakkauteni Stella <3.

11.7. lauantai Tallinna: Grill & Pruul oli uusi tuttavuus satamassa. Diggaan kotikutoisesta yleisilmeestä, Hesburger ei tähän pysty. Grilliburgerit oli myös oikein rasvaisia ja hyviä.

12.7. sunnuntai Uurainen: Laitetaan viimeiseksi kuvaksi juomasuositus. Joskus vuosia sitten Baltiassa pyöriessä tuli semmoinen porvarisolo, että otetaas lähikaupasta kutakuinkin kalleinta kivennäisvettä mitä löytyy. Se oli tämä.

Venäjällä ilmeisesti korkeampi hinta tarkoittaa suurempaa määrää suolaa. Ei tämä missään nimessä hyvää ole, mutta tämä on muikea.

Tai ei sittenkään. Stare into abyss, voisi tästä sanoa. Joskus heittokuva tallentaa jotain metaforista.

"Beware that, when fighting monsters, you yourself do not become a monster... for when you gaze long into the abyss. The abyss gazes also into you."
- Friedrich W. Nietzsche

Nietzsche oli antifa, ja muutenkin hieno mies. Hänen siskonsa oli natsipaska, joka auttoi vääristelemään veljensä tekstejä muiden paskojen tueksi. Tunne historiasi.

Ihan vielä en sentään junnulle esittele Nietzs-che-ä. Kaikelle on aikansa.

--

Jr-traveller: Kiitos.
Isi-traveller: Jaa? Mistä?
Jr: Veit meidät matkalle. Nyt ei voi viedä. Kiitos.
Sr: Noh, joskus kannattaa tehdä oman pään mukaan ja uhmata hieman yleistä mielipidettä. Mutta kai hiffaat miksi koko matkan ajan jauhoin turvasäännöistä?
Jr: Joo joo. Ilman niitä ei koskaan päästä Cha-Amiin.

Kyllä tästä vastuuntuntoinen ja auktoriteettivastainen ihminen saadaan aikaiseksi. Ja sille tytölle tiedoksi joka särkee superjunnun sydämen ensimmäistä kertaa, että turpaan tulee. Ilman namastea.

--

Huntterin deittivinkki: älä koskaan muuta yhteen kumppanin kanssa, jonka seurassa et voi piereskellä vapautuneesti.