HUNTERS RACING TEAM

Matka Pakseen

Reissun päällä:
Herra Y

Aloitetaan vaikka sillä, että tälläkin kertaa kysyin ihtelleni matkaseuraa. Kumpikaan kysytyistä ei kuitenkaan ollut lähdössä, koska Kanarian ja Thaimaan hiekkarannat ≥ Laosin hiekkaiset kadut. Ymmärrän täysin.

Mutta tällä kertaa oli niin suuri sisäinen tahtotila lähteä, että sitten vaikka yksinään. Ja kun alkukantaisesta ja turhasta jänskätyksestä pääsee eroon, niin se vapauden tuntu on oikeastaan ihan jees. Vaikka aika itsevaltias olen näissä reissusuunnitteluissa ollut aiemminkin.

Edellisestä lienee räikeimpänä esimerkkinä kahden tiimitoverin raahaaminen Kambodžaan, vaikka hää halusivat käydä vain viattomasti Pattiksella. Tuonkin voinee tosin näin jälkikäteen perustella sillä, että Cambodia iski kamraatteihin enemmän kuin vähän. Vaikka kaulaketju hävisikin. Ja tuliaiset.

Ja hei, nyt saan vihdoinkin lähteä aidolle makumatkalle. Olen kuin oman elämäni Anthony Bourdain. Vieläpä ilman kuvausryhmää.

3.6. perjantai Jyväskylä: Elämän kiertokulku oli johtanut siihen pisteeseen, että tarvitsin uuden passin. Tai enhän minä itse asiassa tarvinnut, koska edellinenkin oli vielä täydessä hapessa. Eli jos ollaan rehellisiä, niin valtio pakotti minut hankkimaan uuden passin. Hinnasta ei voinut tinkiä.

Poliisi otti tiedot vastaan netissä. Fyysisesti ei tarvinnut käydä missään, koska vanhat biotunnisteet kelpasivat edelleen. Eli kunhan vain halusivat rahaa.

Passin valmistivat Oberthur Technologies (FRA) ja Safran Morpho (FRA). Rahaliikenteestä, logistiikasta ja passin luovuttamisesta vastasivat Danske Bank (DEN), DB Schenker (GER) ja R-Kioski (NOR). Passihakemuksen käsitellyt poliisiviranomainen oli (FIN). Kai?

Eli koko passinuusimisprosessin ainoa ihminen, jonka pääsin näkemään ihan face-to-face oli minimipalkalla työskentelevä kioskityöläinen. Onko tämä nyt se globalisaatio, mistä kuulee puhuttavan?

3.8. keskiviikko Jyväskylä: Malaria-alueella käyminen aiheuttaa verenluovutukseen puolen vuoden karenssin. Olkaa siis fiksumpia kuin minä ja ottakaa asioista selvää jo etukäteen. Tosin tämmöinen semivakituinen luovuttaja saa aina Veripalvelussa pullakahvit, vaikka juuri sillä kerralla ei pääsisikään luovuttamaan. Eli ei se koskaan ihan hukkaan mene.

Sen sijaan luovuttamassa voi käydä ennen reissua, vaikka olisi jo napannut malariatabletin. Asiasta kannattaa kylläkin mainita henkilökunnalle.

Yhdys sana kriittisen elämänkatsomuksen mukaan SPR:ää pitää boikotoida. Syyt ovat moninaiset Illuminatista liialliseen suvakkiuteen, mutta lopputulema on sama: heille tämä nimenomainen kohta raportista on turhaa tietoa. Heidän kannattaa siis siirtyä seuraavaan kuvaan. Me muut seuraamme n... y...

12.8. perjantai Hellsinki: Edellisenä iltana Hesaan. Osa tiimistä halusi osallistua Radio Rockin organisoimaan naku-uinnin maailmanennätysyritykseen*. Osa taas halusi vain päästä dokaamaan Kallioon. Päästiin siis kätevästi kimppakyydillä.

Kinukkirafla Qingdao sopii hyvin Itiksen kansainväliseen yleistunnelmaan. Ruoka on autenttista, ravintola itsessään myös. Sillä onhan se aasialaisen ruokakulttuurin halventamista myydä sikäläistä safkaa viiden tähden miljöössä. Lattialla vilistävät torakat toisivat vielä lisää autenttisuutta, mutta suomalainen hygieniaintoilu varmaan puuttuisi moiseen.

Majoituksena toimi tällä kertaa kaverin lattia. Toiset panostaa mukavuuteen, myö näköjään kavereiden kiusaamiseen. Kiitokset mr. Reiseführerille.

(* ME:tä ei syntynyt. Suomen kesä pilasi kaiken. Harmi.)

14.8. sunnuntai Bangkok (Suvarnabhumi): Nyt oli toistaiseksi lyhyin pit stop Bangkokissa, 38 minuuttia. Sen ei pitänyt olla noin lyhyt, mutta Finnair oli jälleen kerran huolella myöhässä. Ensin oli tekniska problem, joka myöhästytti lähtöä puoli tuntia. Se oli vielä meikäläisen kannalta ns. ihan-sama. Sitten pari matkustajaa päättikin jäädä pois lennolta ja heidän laukkujen kaivaminen ruumasta kesti reilun puoli tuntia. Sitten alkoi jo huolestuttaa.

Bangkokin päässä vaihtolennon turvatarkkari meni onneksi oikein sujuvasti. Lao Airlinesilla ei ole kuitenkaan mahdollista tehdä online check-inniä, joten piti käydä vaihtotiskin 'West 2' kautta. Ilman sekunninkaan yöunia meinasi vähän etsityttää. Lopulta oikea mesta löytyi ja siellä jo odoteltiin. Kerrankin pääsi jonon ohi. Lopulta oikealla portilla 11 minuuttia ennen kuin last callit alkaisivat paukkua.

Seuraava ongelma oli selkärepun kanssa. Tässä kohtaa boardingiin on aikaa noin 5 minuuttia:

“Excuse me, sir. Are you coming from Helsinki?”

Lentoneidin työn helpottamiseksi olin tässä kohtaa odotustilan ainoa falang. Ja hei, sanoivat herraksi. Huom huom.

“Yes I am.”
“Nothing to worry about, but we don't yet have your luggage from the previous flight. Could you describe your bag for me?”
“Of course.”

Sitten näytin kuvan omasta rinkasta (reissuvinkki teille kaikille), katseltiin tunnistetiedot, puhuttiin puhelimessa ja härvättiin vähän.

“Don't worry.”

Yleensä tämä on se hetki kun kannattaa alkaa huolestumaan.

"There's nothing in the backpack that I need right away. So I can give you my contact person's phone number if you bring it to my hotel later?”
“No no no. We wait until we have your bag. The captain can fly a little faster if he has to.”

Meinasi vetää sanattomaksi. Tässä voidaan mielestäni jo puhua asiakkaan palvelemisesta. Päälle vielä kolminkertaiset pahoittelut, vaikka syy kaikkeen oli Hesan päässä.

Lopulta ilmaan päästiin ajoissa ja reppukin oli matkassa. Lao Airlinesille jälleen 5/5. Kun yhdistetään kommunistinen näyttämisenhalu ja aasialainen ystävällisyys, niin lopputulos on... jotain tällaista.

Lisäksi Lao Airlines tarjoaa ruuan kaikilla kv-lennoillaan. Ei ole väliä, vaikka lento on alle tunnin mittainen.

Mutta oli Finskilläkin jotain hyvää, nimittäin tavallistakin mukavampi lentoemo sekä TV-sarjat ‘Don't Trust the Bitch in Apartment 23’ ja ‘You're the Worst’. Jos omaa yhtä kieroutuneen huumorintajun kuin mie, niin tuossa on pari tärppiä.

15.8. maanantai Tha Ngon: Good morning Laos! Kaiken härväämisen jälkeen tämmöinen rento iltapäiväajelu toimii kuin keskivertosuomalaisen vatsalaukku aurinkomatkalla. Eli menee ihan omalla painollaan.

Miehän en yleensä harrasta näitä snack-tyyppisiä herkkuja, mutta uppopaistettujen toukkien kohdalla teen poikkeuksen. 0.60e /pussi. Jos sanoo tekevänsä jotain mikä on laitonta Suomessa, niin se ei välttämättä tarkoita tämän kummempaa. Niih, senkin pervot.

Disclaimer: Oikeasti hyönteisten ostaminen ruuaksi ei ole Suomessa kiellettyä. Vain niiden myyminen.

15.8. maanantai Tulakhom: Siaminkrokotiili on uhanalainen laji. Näiden vesseleiden majapaikka on Ban Keun Zoological Park (aka Lao Zoo). Se tekee näiden kavereiden elämästä semionnellista, sillä valtaosa lajitovereista päätyy laukuksi.

Elää edelleen myös luonnonvaraisena, tosin yksilöitä arvellaan olevan jotain muutaman sadan ja muutaman tuhannen välillä. Nykyiset elinalueet kattavat noin yhden prosentin huippuvuosista.

Kyseinen eläintarha on Laon ainoa virallinen. Pääsymaksu 2.5e, paikallisille puolet halvempi.

17.8. keskiviikko Vientiane: Patu = Gate, Xai = Victory.

Tämä on siis Patuxai (aka Betonibunkkeri). Rakennettu '57-'69 jenkkiläisten rakennustarpeilla. Betonin piti tosin mennä lentokentän rakentamiseen, mutta paikalliset olivat viekkaita ja totesivat että muistomerkki olisi parempi. Joku voisi myös ajatella, että tässä hangoilteltiin jenkkisikojen pommituslentoja vastaan.

Mallia on otettu Pariisin Riemukaaresta. Tosin sisätiloissa lukee 'from a closer distance, it appears even less impressive, like a monster of concrete'. Kerroinko jo, että laolaisilla on tapana vähätellä ihtiään joka tilanteessa? Ihan kuin meilläkin.

Edelleen jonkin verran keskeneräinen. Jos paikallisella puolueella on joskus ylimääräistä rahaa, niin tekevät loppuun. Tuskin tulee tapahtumaan.

19.8. perjantai Vientiane: Mekong fish, chop chicken, sticky rice, pussi chilisoossia, paikallinen salaattibaari ja sitten se mielenkiintoisin eli black egg. Oikeasti tämä on century egg, mutta mie tykkään sanoa toisin.

Munia pidetään 45+ vuorokautta ulkosalla liuoksessa jossa on savea ja suolaa, sekä yleensä myös tuhkaa, kalkkia ja riisinrunkoja. Ja sitten syödään sellaisenaan. Tuoksua ei voi sanoa ideaaliksi, mutta maku on oikein hyvä.

Historialuento: Virallisen version mukaan Hunanin maakunnassa Kiinassa joku jeppe löysi sattumalta ankanmunia, jotka olivat olleet tuonkaltaisessa mönjässä pidemmän aikaa. Koska jampalla oli ns. v***nmoinen nälkä ja koska kiinalaiset tykkäävät syödä _ihan_ kaikkea, niin hän kokeili miltä maistuu. Voitte arvata loput. Tämä tapahtui Ming-dynastian aikaan (1368-1644).

Paikallinen tapa hakata kaikki liha pieniksi palasiksi luineen päivineen on kiehtovan erilaista, mutta kannattaa varoa hampaita. Lisäksi tahmariisissä on myös ajoittain hiekanjyviä, koska... noh, koska se on tahmariisiä.

21.8. sunnuntai Paksan: Auringonnousun aikaan. Ei kukonlaulun, koska kukko on jo syöty. *badabumtsih*. Nyt on taas suomijuntti kaukana kotoa.

Neiti Tiikeri oli innokas lähtemään vapaapäiviensä kunniaksi jonnekin. Kaikkialla maailmassa jokaviikkoiset vapaapäivät eivät ole itsestäänselvyys, puhumattakaan kesälomista tai vastaavista. Joten jos joku on käynyt viiden kuukauden ajan joka päivä töissä päästäkseen sitten lopulta viikon reissulle sinun kanssa, niin siihen ei vaan sanota ei.

Ei tosin käynyt mielessäkään kieltäytyä tästä optiosta. Ihan vaan selvennyksenä.

Tosin ennen reissua piti käydä jututtamassa neidin äitiä. Hää ei varmasti epäillyt tyttärensä moraalin joustavuutta, mutta tämmöinen puolivallaton hulttio on jo eri asia. Mutta ei hätää, mie osaan tarvittaessa olla erittäinkin hurmaava.

Lisäksi vein tuliaiseksi mustikoita. Olivat joskus nähneet telkkarissa. Toimi.

22.8. maanantai Pakse: Tunnetaan myös nimellä Pakxe. Ihan kiva Aasia-kaupunki. Täältä sai makkarapizzaa*. Se oli ihan hyvää. Oikeastaan mitään muuta sanottavaa en keksi.

KPB:tä ei nimetä, ei tullut käytyä yhdessäkään baarissa. Aika outoa.

(* HK:n sininen suomi-pizzerioiden ruokalistoille prkl! Ei voi olla niin vaikeaa.)

Historialuento: Paikalla on ollut temppeli jo 400-luvulla, mutta nämä säilyneet rauniot ovat peräisin 1200-1400-luvuilta. Alunperin Khmerien valtakunnan (aka Angkor) aikana rakennettu hindulaistemppeli, myöhemmin muuntui theravada-buddhalaisuuden pyhäksi paikaksi.

Jos on lukenut aiempia raportteja, niin tietää että tämä iski. Eli tähän se pakollinen: Hunters suosittelee.

23.8. tiistai Phu Kao: Tämä on sitten se toinen näkymä, sillä turismi vaatii oman pyhättönsä pyhätön sisällä. Ylhäällä oleva myyntipiste tarjoaa elannon 4-5 ihmiselle.

23.8. tiistai Phu Kao: Mestoilla oleva lähde pumppaa vuoren uumenista pyhää vettä. Tämä siis paikallisten mukaan. Sitä ei kannata juoda. Tämäkin siis paikallisten mukaan.

Ite pesin kasvot. En huomannut välitöntä vaikutusta, mutta seuraavana aamuna en havainnut minkäänlaista rapulaa. En tosin juonutkaan mitään, joten en sitten tiedä.

24.8. keskiviikko Paksong: Champasakin maakuntaan matkataan vesiputousten takia. Jos haluatte käydä katsomassa vain yhden, niin tämä Tat Yuang on aika lähellä Paksen keskustaa. Toinen tärppi on Tat Farn.

Bolaven Plateaun alue sijoittuu ikivanhan tulivuoren päälle ja omaa sen takia mikroilmaston. Vesiputousten lisäksi siellä on muutenkin kaunista. Todella kaunista. Sanoisin jopa, että se on kaunein alue jossa olen tallustellut.

USA pommitti tätä aluetta aikoinaan todella raskaasti, koska tästä kulki Hồ Chí Minhin huoltotie. Pommeja on yhä maaperässä. Eli kannattaa vähän katsoa mille polulle suuntaa, jottei menojalkaa ala vipattaa.

24.8. keskiviikko Thakho (4000 Islands): Väitetysti maailman levein vesiputous, Khone Phapheng Waterfall. Vesitti aikoinaan ranskalaisten aikeet löytää jokireitti Kiinaan. Sadekauden lopulla vettä virtaa tämän läpi jopa 49000 kuutiota sekunnissa. Sijaitsee 150 kilometriä Paksesta etelään, Kambodžan rajalle on matkaa kymmenisen kilometriä.

Alemmassa kuvassa on manikhot, buddhismin pyhä puu. Sijaitsi aiemmin keskellä koskea, mutta vuonna 2012 Mekong meinasi viedä puun mennessään. Pelastusoperaation aikana menetettiin useampi ihmishenki ja yksi sotilaskopteri.

Pyhän veden vielä ymmärrän, mutta tämä meni yli falangin hilseen. Kuin myös se, että puulle rakennetaan oma mausoleumi. Ilmaisin tämän myös neidille.

“So? You worship Volvos.”

Touché.

Tarjosin puulle itsekin suitsukkeen ja pyysin siunausta. Ei naarmuakaan loppureissun aikana.

24.8. keskiviikko Thakho (4000 Islands): Matkalla takaisin Pakseen alkoi näyttää tältä. Enpä ole moista ennen kokenut. Ei ollut neitikään.

Tuolla pilven sisällä kävi ihan miehekäs myräkkä. Tosin me oltiin hieman myöhässä ihan niistä parhaista bileistä. Alle kymmenen kilon tavarat olivat sen verran poissa paikoiltaan, että joku oli riehunut ihan tosissaan.

25.8. torstai Pakse: Paluumatkalle. Paksen ja Vientianen välimatka on 670 kilometriä, joka täkäläisellä tien kunnolla ja liikennekulttuurilla tarkoittaa 10-14 tunnin ajoaikaa. Vientianen ja Vang Viengin väli on vain 160 kilometriä, mutta vuoristoinen tie ja pimeä vuorokaudenaika tarkoittaa 3-4 tunnin ajoaikaa.

25.8. torstai Pakse: No eipä siinä, matkaan sitten vaan. Pussikal... eikun aamukahvi tarjoillaan näin.

25.8. torstai paikassa X: Täällä on paljon kahvi- ja muitakin plantaaseja. Jossain kohtaa hiffasin, että enpä ole koskaan käynyt mokomassa. Tiedossa oli yksi, johon pääsee tutustumaan. Sinne siis.

Tosin juuri tänään plantaasille ei päässyt vierailemaan. Uskottavaa selitystä ei oikein saanut keltään, joten uteliaisuus heräsi. Tiedossa oli semmoinen pienempi, läheisen kaasuputken huoltamista varten tehty tie, joka kulkee plantaasin vieritse. Sinne siis.

Syy löytyi nopeasti. Siellä pojat myrkytti kasveja ilman mitään suojaimia. Jos olisin plantaasinomistaja, niin itsekin jättäisin mielellään random turistit pois mestoilta juuri noina päivinä. Yksittäinen plantaasi tuskin kiinnostaa tutkivia journalisteja, mutta se megakorporaatio siellä verhojen takana saattaisi kiinnostaakin.

No miehän en ole tutkiva journalisti, joten poistuimme siitä sitten. Tämän reissun kuumottavin hetki tuli kotvan päästä, kun tiukassa mutkassa oli tummennetuilla laseilla varustettu musta pick-up poikittain tiellä.

Noh, autohan oli vain kääntymässä koska oli eksynyt vahingossa samaiselle huoltotielle. Katselin silti peilejä vielä useamman kymmenen kilometriä.

Ja turhaanhan ne minnuu olisivat kovistelleet, koska en omaa mitään harhakuvitelmia siitä että voisin muuttaa maailmaa. Millään tavoin. Sen takia plantaasin nimikään ei ole oleellinen.

25.8. torstai Thakhek: Kamphaeng Nyak, "Great wall". Parhaat palat löytyy 'Km 8' kohdilta.

Historialuento: Ei-niin-kaukaisessa historiassa tämä oli 15 kilometriä pitkä ja 10-15 metriä korkea muuri. Nykyään valtaosa siitä on purettu pois maatalouden ja maantien tieltä. Säilyneet pätkät yritetään säilöä muistomerkiksi.

Syntyteorioita on kolme. Yksi teoria kertoo tämän olevan geologinen muodostelma, joka muistuttaa erehdyttävällä tavalla muuria. Toinen teoria kertoo tämän olevan Sikhottabongin kuningaskunnan luomus 600-800 -luvuilta. Kolmas teoria kertoo tällä paikalla asuneen joskus jättiläisiä, jotka ovat tehneet tämän pyyntiansaksi.

Itse en ota kantaa.

25.8. torstai Phon Phon: Paikallinen karstivuori. Yksi teoria kertoo tämän olevan geologinen muodostelma, joka muistuttaa erehdyttävällä tavalla haukottelevaa Kekkosta. Toinen teoria kertoo liiallisen matkanteon alkavan hiljalleen vaikuttaa aivojen toimintaan.

Väsyneellä on halvat huvit. Ja hullulla. Ei unohdeta hulluja.

25.8. torstai Vientiane: Päivällinen. Jos tämä näyttää ilkeältä, niin ajatelkaapa mitä sille teidän nuggetille tai broilerisuikaleelle tapahtui viime viikolla?

Ai niin, eihän teidän tarvitse, koska länsimainen ruokateollisuus on systemaattisesti etäännyttänyt teidät lihan alkuperästä. Se vain ilmestyy jostain Prisman kylmähyllyyn, eikä asiaa tarvitse ajatella sen koommin.

Useamman kuin yhden valtakunnan lopun ajat ovat alkaneet, kun ihmiset vieraantuvat ympäristöstään. Ja kun ruuasta (ja sitä myöten julkkiskokeista) on tullut liian tärkeä osa ihmisten elämää.

26.8. perjantai Vang Vieng: Täällä olen tainnut joskus käydäkin.

Warm Up Bar suljettu lopullisesti. Sakura Bar ongelmissa viranomaisten kanssa, joten suljettu tämän viikonlopun ajan. Smile Beach Bar, Fullmoon ja Gary's vielä ennallaan.

Jokaperjantaisessa Jungle Partyssä tuli tällä kertaa käytyä. Ei mikään ikimuistoinen elämys tämmöiselle gintonic-miehelle. Mutta ei siellä valtaosa etanolia nautikaan, if you know what I mean.

27.8. lauantai Vang Vieng: Tämä on Kaeng Nyui. Tuo putoava vesi iskee niskoihin melkoisen lujaa.

27.8. lauantai Vang Vieng: Tämä taas on Phu Kham. Vuorenrinnettä nouseminen on oikeastaan elämyksellisempää toimintaa kuin itse luola.

27.8. lauantai Vang Vieng: Tämä taas on paikallinen orava (aka iltapala). Seurueen muut jäsenet eivät tätä suostuneet syömään, joten erävoitto oli minun. Syömistä on vähänlaisesti, mutta se vähä on mureaa.

28.8. sunnuntai Vang Vieng: Seurue halusi kostaa eilisen erävoiton ja tekivät kananverestä eräänlaista hyytelön ja keiton välimuotoa. Hyvää. Kuulemma jotkut länkkärit eivät suostu edes maistamaan, saati syömään koko kulhollista. Ilmeisesti kaikkien äiteet eivät ole opettaneet, että kaikki pitää syödä.

Kalat ja äyriäiset olivat niin tulisia, että kovin paljoa ei pystynyt. Mutta kun edes yrittää, niin sillä saa aina hyväksyntää.

Viengiläiselle kanakeitolle aina ja ikuisesti täydet pisteet.

29.8. maanantai Hin Hoeup: Sitten oli aika ajella takaisin tuttuihin kortteereihin. Teiden kunto ei sinällään ole huono, mutta ajatuksen kanssa kannattaa ajella.

Matkan varrella on sellaisia vesiputouksia, jotka ilmestyvät vain sadekaudella.

31.8. keskiviikko Vientiane: Vähän erilainen teemapuisto eli Xieng Khuan, "Spirit City". Tosin tunnetaan paremmin nimellä Buddha Park. Pääsymaksu 0.60e.

31.8. keskiviikko Vientiane: Näyttää turvalliselta. Erityispropsit rautalangalle, jolla koko turva-aita on kiinni.

2.9. perjantai Vientiane: Aika moni käy Aasiassa ollessaan kokkikurssilla, joten kokeillaan siis semmoista. Ensin kannattaa tutustua paikalliseen toriin. Valitse sellainen, jossa olet ainoa länsimaalainen. Ne on halvempia.

Varaudu hallittuun kaaokseen. Ja siihen, että olet paikallinen nähtävyys. Aasialaiset yrittävät toki peittää kiinnostuksensa mahdollisimman hyvin, mutta kyllähän sen huomaa. Suurin osa ihmisistä on vain uteliaita. Mutta kiitos ranskalaisten ja jenkkien, osa (vanhemmista) ihmisistä vihaa sinua.

Sinällään on mielenkiintoista olla tilanteessa, jossa joku vihaa sinua vain sen takia, että edustat jotain ihmisryhmää. Semmoinen avaa silmiä.

Mutjoo. Paikallisesta marketista saa kaikkea. Oikeastaan tämä on kuin kotieläinpiha tai pieneläintarha. Perheen pienimmille ei tosin kannattane kertoa, että ennen iltaa elukoilta lähtee nirri. Paitsi niiltä pikkuruisilta kilpikonnilta. Ne päästetään vapaaksi samalla kun toivotaan siunausta jollekin lähimmäiselle.

2.9. perjantai Vientiane: Tällä kertaa tuli ostettua mm. ampiaispesää. 31e /kg. Onneksi tätä ostetaan grammamitoissa.

2.9. perjantai Vientiane: Ja näin. Breakfast of the champions, tutummin sanottuna ampiaisentoukkamunakas. Tällä lähtee päivä käyntiin. Jos takapäähän on jo kehittynyt piikki, niin se kannattaa poistaa.

Nuo miltei valmiiksi kehittyneet toukat maistuvat paremmilta. Mustat silmät tosin aiheuttivat sen, että aivot alkoivat huutaa vastaan. Se on vain henkistä eli menihän tämä, mutta vaati vähän totuttelua.

Keitetty muna, jonka sisällä kana/ankka on päästetty sikiövaiheeseen asti oli toinen ruoka, jonka kohdalla aivot vastustivat aika lujasti. Tästä teki mielenkiintoisempaa se, että neidin äitee katsoi tuolloin vieressä. Jälkikäteen jouduin tunnustamaan, että länsimaisen kulttuurin poikalapselle otti aika koville. Kuulemma huomasi.

Seuraavalla viikolla söin toisenkin.

3.9. lauantai Don Noun: Seitinohut päiväkänni Hiluxin sikaosastolla. Ns. v***n awesomee.

Tässä ollaan siis matkalla Thalatiin, tai tarkemmin sanoen Nam Ngum -järvelle. Populaa oli lähdössä sen verran paljon, että osa pääsi matkan ajaksi ulkoruokintaan. Voitte uskoa, että meikäläinen viittasi kuin peruskoulussa.

Ostin kylmälaukun, pussillisen jäitä, jokusen BeerLaon ja yhden durianin. Matkaseuraksi sain pari neitiä, joista kumpikaan ei osannut englantia. Pidettiin silti hauskaa. He joivat siideriä, joten ei edes tullut sitä perisuomalaista tappelua viinasta.

3.9. lauantai Thalat: Miksi jäädä rannalle ruikuttamaan, kun voi vuokrata veneen? Tämmöinen snadin kokoinen maksaa 25e /h.

Ruoka maksaa toki erikseen, mutta köyhän miehen onni on että mukaan saa ottaa omat eväät. Matkan varrelta tuli ostettua keitettyjä pikkusimpukoita, grillattua kalaa ja kao poonia.

Matkatoverit maksoivat juomat. Ilmainen alkoholi on se mun juttu.

3.9. lauantai Thalat: Ihan nättiä.

3.9. lauantai Thalat: Ja jos haluaa omaa rauhaa, niin tuollainen pikkubotski kuskin kera ei ole liian kallis. Silloin voi mennä ihan sille saarelle mihin haluaa.

5.9. maanantai Vientiane: Hawaii mallia Swedish Pizza & Bakery. Ihan... hyvää.

Tiskin alta saa muuten nuuskaa. Kuinkas muutenkaan.

6.9. tiistai Vientiane: Kyllähän punainen sykähdyttää aina sydänalaa. Tai kun kommunistisen maan baarissa soitetaan Rage Against the Machinea. Vaikken mie sillä lailla kunnon kommari olekaan. Kapitalismikriittinen korkeintaan.

Toisaalta kun puolue haluaa näyttää valtaansa, niin sen huomaa väkisinkin. Ja Obaman valtiovierailun myötä puolue todellakin halusi näyttää valtaa. Keskustan alueella oli iltaisin päällä semmoinen epävirallinen ulkonaliikkumiskielto. Kadut olivat siis aika rauhallisia.

Just se minun kantisbaari oli ainoa, joka sai keskustan alueella olla auki. Kukaan ei sitä tunnustanut, mutta lahjuksilla oli varmasti osuutta asiaan. Joten meikulla ei ollut illanvietto-ongelmia. Sen sijaan lähikaupassa tai pankkiautomaatilla käynti oli seikkailu, koska valtiovallan edustajat halusivat yleensä tietää notta mikä mies.

Tai ei se kuulustelu niinkään haitannut, vaan ne aseet. Olen aina kokenut olon tukalaksi, kun itsellä on taskussa vain hammastikku ja vastapuoli pitää kovia piipussa. Helpoimmalla selvisi, kun esitti olevansa viisuminhakureissulla Thaimaasta. Kunhan hoiti homman niin, etteivät alkaneet kiinnostumaan meikäläisestä yhtään sen enempää. Tämäkin vain, koska armeija tarkasti joka yö hotellien majoitustilanteen enkä halunnut että kukaan vahingossakaan tunnistaa nimeä. Tästä myöhemmin lisää.

7.9. keskiviikko Vientiane: Täällä kun käydään snägärillä, niin taksarin sijaan otetaan yleensä jotain muuta. Tällä kertaa siis kanan sydämiä ja tuommoinen riisilätty.

8.9. torstai Vientiane: Sadekausi tuo omat juttunsa. Kaikki on vehreämpää ja silleen. Eikä täällä oikeasti sada koko aikaa. Miltei joka yö kylläkin.

Kyseisessä tulvassa kuoli useampi ihminen. Mutta täällähän kuolema ei ole samanlainen tabu kuin meillä päin, joten siihen ei suhtauduta yhtä paniikinomaisesti.

Ja sitä paitsi, mitä niin ihmeellistä sinun ja minunkaan elämässä on, että kuolemaa pitäisi pelätä yli kaiken?

Tosin ennen kuolemaasi yritä käydä ihailemassa riisipeltoja. Ne ovat kauniita tähän aikaan vuodesta.

9.9. perjantai Vientiane: Tänään aasialaisessa keittiössä uppopaistettuja nakkeja. Hyi miten hyvää.

Halusivat pitää läksiäisjuhlat, joten ruokalistalla oli kaikenlaista länkkärisafkaa. Olisin pärjännyt ilmankin, mutta olihan tämä semmoinen matala lasku.

Onko muuten pakko lähteä kotiin, jos ei taho? Kuulemma on, ihan jo työpaikan säilyvyyden takia. Itse en kyllä ymmärrä moista. Onkohan se joku (palkka)luokkajuttu?

10.9. lauantai Bangkok: ... ja taustalla loistavat Suvarnabhumin valot.

Plai Garden, double 17e /yö. Ajoi täysin asiansa sille viiden tunnin yöunelle, jonka paluuaikataulu soi. Mexican steak oli oikeinkin mainio.

Ilmainen lentokenttäkuljetus toimii 24/7. Periaatteessa. Käytännössä yksittäinen hakureissu saattaa jäädä välistä. Tästä ei kannata hermostua. Tai saahan siitä hermostua, mutta se ei auta mitään.

10.9. lauantai Suonenjoki: Koska Erkka valitteli kisaraporttien olemattomuutta, niin tässä sitä nyt on. Jotkut kun tekivät tänä viikonloppuna jotain järkevääkin.

Rautalammin Kone JM ja kisakuski ratissa. Autona tolppakeulainen PV, joka tuli ostettua useampi vuosi aiemmin Kardaanikunkusta. Vilpin ja keräilyn kautta välierään, jossa pieni rytäkkä ja se oli siinä.

Suurin murhe oli, että reaktiotangot purkautuivat omia aikojaan. Eli muistakaa lapsukaiset, ei ikinä Fordin osia kilpa-autoon. Tehoahan voisi aina olla lisää, mutta ei tuommoisella 300 tkm ajetulla siviilialakerralla pääse kuuhun vaikka kuinka yrittäisi. Laatikko ja keppilinja toimi moitteitta, eli jotain sentäs. Lähtöominaisuudet ihan ok, ajo-ominaisuuksiin olis ehkä kannattanut panostaa. 'Paikkaat kato ranteella' ei ilmeisesti riittänyt. Kuusi ostotarjousta, joukossa ei ollut suojatarjouksia.

Eli kivaa oli. Ensi vuonna uudestaan, jos vaikka pitkästä aikaa koitettais virittää. Aiempiin yrityksiin peilaten olisi parempi laittaa vakio tappikone, mutta onhan se kiva saada pulinaa varikolle.

11.9. sunnuntai Jämsä: Rasti seinään, Finnair oli ajallaan perillä! En suosittele kuitenkaan junan seinää, koska sehän on vandalismia.

VR kuljetti reitin Terminaali - Tikkurila - Jyväskylä 15 eurolla. Nyt hinta on sellainen kuin pitääkin. Jos siis halutaan lisätä joukkoliikkumista.

Perillä suoraan ravitsemusliike Pommiin, jonne tiimin vastaanottojaosto oli jo pesiytynyt. Jallukahvilla kotiin.

12.9. maanantai Jyväskylä: Mie en ole edelleenkään niitä Toblerone-miehiä, joten jotain muuta on aina kehiteltävä tuliaisiksi. Nimesin tämän Viagra-viskiksi. Oikeasti seassa on jonkun kasvin juurta eli on sama sama mutta erilainen kuin poronsarviuute. Näyttää erehdyttävästi näönpoistoaineelta, mutta on ihan ok.

Vaikutus lienee enimmäkseen psyykkistä sorttia. Tai siis känni on todellista.

--

Ihmiskohtaamisia tuli jälleen paljon. Mieleen jäi etenkin yksi neiti, joka oli myyty 14-vuotiaana. Myyjänä oma äiti, ostajana länkkärisika. Sika oli sittemmin kyllästynyt ja heittänyt neidin pihalle. Nyt ikää oli 18 ja hää myi ihtiään Vientianen yöelämässä, koska jollainhan sitä on elettävä.

Koska olen kyyninen p***a, niin tarkistin tarinan yhteiseltä tutulta. Tarina piti kutinsa. Sen jälkeen tarjosin ruuan neidille.

Joten älkää ihan hetkeen tulko taas itkemään meikäläiselle, jos 'Ässä mix' -pussissa on liikaa samanvärisiä karkkeja. Saatan lyödä. Jopa naista.

--

Tarinat karkotetuista länkkäreistä ovat liioiteltuja, mutta kyllä poliisi oikeastikin tekee täällä siveystarkastuksia. Ja kyllä täällä porukkaa jää kiinni, suurin osa toki oman tyhmyyden takia, mutta silti. Eli jos haluatte uhmata lakia ja majoittua samassa osoitteessa paikallisen neidin kanssa, niin on olemassa joitain vinkkejä.

Viengissä voi hengittää melko vapaasti, koska siellä miltei kaikkea katsotaan läpi sormien, pl. kovat huumeet. Muualla maassa kannattaa valita sellainen hotla, jonka omistaja on tavanomaista vaikutusvaltaisempi hahmo, mielellään suoraan puolueen sisältä. Tämä vaikuttaa suurelti poliisin innokkuuteen ratsata juuri se hotelli.

Toinen tärppi on tuttuuntua majoituspaikan yövuorolaisten kanssa, koska he pystyvät toisinaan varoittamaan hieman etukäteen. Tuttuuntumisen voi hoitaa helpoiten olemalla mukava ihminen. Jos satut olemaan mulkku, niin rahakin varmaan auttaa.

Maksullisten puolella on jonkin verran huijauksia, joissa feikkipoliisit tulevat tekemään "ratsiaa". Tämä on kai lähinnä katuneitien ja tuktukkimiesten juttuja. Suosittelisin käyttämään baareja ja yökerhoja, koska niissä annetaan moisille huijareille porttikieltoja.

Miehän luonnollisesti kunnioitin paikallisia auktoriteetteja, joten mitään kuumotuksia ei tämän suhteen tullut. Tosin ajatuksen tasolla semmoinen 'Getaway in Vientiane' kuulostaisi ihan jänskältä. Sillä yhtä mustasukkaista poikaystävää pääsen kyllä pakoon, mutta kokonaista armeijaa...?

--

Tämänkertainen loppukaneetti voisi kuulua näin:

"Tärkeämpää kuin määränpää / On ne syyt, jotka sai lähtemään."
-Vala

Jos muuten haluat sanoituksilta jotain syvällisempää kuin "Jippikayjei-hei-hei", "Sillä ju-ju-juu ju-u-uu, ju-ju-juu ju-u-uu", "Aina ku flippaan, peto on irti, peto on irti, peto on irti, peto on irti, aina ku flippaan, peto on irti", "Ei, ei mikään mulle riitä, mulle ei" tai "Aina ku siskot, aina ku hodari, kop kop kop kop kop", niin suosittelen Valan omanimettyä debyyttiplattaa.

Punikkivaroitus.

"Kun vallankumous voittaa ja patsaat kaadetaan / Meille jää vain monta surullista, tyhjää jalustaa / Voi niille nousta kuka vaan ja rauhan julistaa / Ja pian taas huomataan, ett' kaikki alkaa alusta."
-Vala