HUNTERS RACING TEAM

JM Paltanen
Pieksämäen UA 25.08.2002
Paltasen JM-rata

Ajaja:
Jyrki Siekkinen

Huolto:
Rainer Karala
Jouko Siekkinen
Anu Siekkinen
Jouko Kurki
Pirkko Puttonen
Pia Kurki
(Juha-Pekka Flyktman)

Kuvausryhmä:
Antti Onkila
Joonas Pokela
Jussi Siekkinen

Auto:
Fiat 131 Mirafiori

Alkuperäisen suunnitelman mukaan kisaan ei pitänyt lähteä ollenkaan, mutta Puttosen Eki sai houkuteltua mukaan. Joten soitto hovikuski Rakulle ja hirveä auton puunaus. Kaikki olikin suunnilleen valmiina sunnuntaina ja vähän ennen seitsemää lähdettiin Hirvaskankaan suuntaan.

Matkalla kilpuria siirrettiin pariin otteeseen taaksepäin trailerilla, jotta painopiste saatiin juuri sopivaksi. Kisapaikalla oltiin vähän ennen yhdeksää. Auto varikkopaikalle Virtasten Asconan viereen ja ilmoittautumaan. Lompakko keveni 30 euron verran ja sitten katsastukseen.

Mitään sanomista ei odotettukaan olevan, mutta ainahan kilpailulupa on mukava saada. Joten auto takaisin paikalleen ja odottamaan kisaa. Etuveto/kardaaniluokka aloitti kisan ja alkueräksi merkittiin kolmas. Hyvissä ajoin ruvettiin herättelemään moottoria ja sehän lähtikin pirteästi käyntiin.

Siispä viivalle. Lähtö ei onnistunut aivan nappiin ja olinkin viimeisenä ensimmäisessä kaarteessa. Eka kierros meni turhan varovasti rataan ja autoon tutustuessa. Taakse jäi kuitenkin pyörähtänyt Opeliski. Toisella kierroksella Vesannon Escort alkoi tulla perä edellä vastaan ja loppuosalla sisäkurviin jäi hieman tilaa. Keula sinne ja hanaa. Pienen kontaktin jälkeen kolmossija oli hanskassa. Viimeinen kierros meni varmistellessa välieräpaikkaa, vaikka auto meinasikin karata penkoille keskilenkillä. Syynä ääretön voima, tai sitten sen puute...

Uskomatonta, eka lähtö takana ja auto ehjänä. Murska-Ykä ei tällä kertaa lopettanut kisaa ekaan lähtöön... joten välierään tavoitteena kiusata muita. Lähtö ei taaskaan paras mahdollinen, mutta neljäntenä asfalttikurveista ulos. Maalisuoralla laatikko teki tepposet ja tökkäsin vahingossa vitosen pesään Mitä v***ua, onko tässä 5-v loota??? Vauhti ei tykännyt tuosta hyvää ja Fiesta meni ohitse, että pätkähti.

Kaamea takaa-ajo sai siis alkaa. Hiekkaosuuksilla todella sakea pöly aiheutti sen, että pari kertaa mentiin täydellisesti fiilispohjalta. Eli siis ratti suoraan ja toivotaan, että rata ei käänny alta pois. Tietenkään se ei helpottanut nelossijan saamista, mutta onneksi Vesannon Saab joutui keskeyttämään. Joten jälleen oltiin B-finaalissa kiinni. Viimeisellä kierroksella varmistelin paikkaa liiankin perusteellisesti ja iso Saappi pääsi turhan lähelle. Ajo kuitenkin pysyi kasassa loppuun asti ja 99 jäi taakse.

Taitaa olla yleisen alkuerän lähtö. Fiude hyvin piilossa.

Tässä vaiheessa alkoi jo hymy nousta varikkoporukan naamalle. B-finaalin lähestyessä flekti teki tenän ja lähtöön pääsy oli vaakalaudalla. Pienen pielavetisen jälkeen se jälleen suostui pyörimään. Tässä vaiheessa kuitenkin ratin takana alkoi toivoa, että olisi investoinut lämpömittarin... auton entinen omistaja kävi myös antamassa pari ajo-ohjetta. Olivat kuulemma tulleet paikalle auton ostoon. Sen kuultuaan oli helppo lähteä ajamaan, kun tiesi auton menevän kaupaksi. Akku alkoi olla lopussa, joten auto piti työntää käyntiin. Onneksi pamahti nopeasti italialainen kone porisemaan, joten varikkohenkilökunta ei pyörtynyt (lämpöä kuitenkin auringossa ~ 40 C).

B-finaalissa jälleen hieman parempi lähtö, mutta vastuskin alkoi jo olla varsin tasokasta. Jäin Pulkkisen Saabin taakse hieman pussiin ja lähdin vetämään ulkolinjaa. Jyrkkään kakkoskurviin mentäessä koukkasin Saabistin eteen ja olin kolmantena. En vielä ehtinyt miettimään kakkossijalle nousua, kun Oulun Toyota jo kaatui edessä. Nostin vaistomaisesti hieman kaasua ja Pulkkinen pääsi tööttäämään kylkeen. Pysyin kuitenkin edellä ja ajattelin kiusata miestä mahdollisimman kauan. Kierroksen lopulla kuitenkin linja valui leveäksi ja rantasalmelainen kuittasi ohi. Yritin pysyä olemattomilla ajotaidoilla perässä, mutta kierrosta myöhemmin hiekka asfaltin päällä teki tepposet ja pyörähdin. Siinä vaiheessa tuli flektin ongelmat mieleen ja ajoin hiljalleen eteenpäin. Mielessä kävi varikolle ajo, mutta järki voitti nopeasti. Onhan maalilipulle päästävä, perhana!

Toni vielä hännillä, mutta maalissa edellä oli vain musta Fiat.

Varovasti maaliin ja luokan yhdeksäs sija plakkariin. Varikolla alkoi flektin ihmettely. Se oli (onneksi) pyörinyt lähdön ajan, mutta johtoa heilutellessa paljastui heikentynyt liitos. Joten johdot kunnolla kiinni ja metrikaupalla muoviteippiä päälle. Sitten auto telakalle odottamaan yleistä luokkaa. Odotellessa katsomoon seuraamaan Tonin ajoa nuorissa. Samalla etsin käsiini Fiuden entisen omistajan ja juteltiin niitä näitä. Selvisi, että mies ei ollut ostamassa autoa itselleen, vaan veli oli etsimässä Escortia. Jopas lakkasi helpottamasta, taas oli toivoa saada auto Uuraisille takaisin...

Yleisen alkuerään lähdin ihan nautintomielellä, tavoitteet olivat jo täyttyneet moninkertaisesti (eli tarkoituksena oli ollut päästä ajamaan kaksi lähtöä). Nyt lähtö oli jo ihan kohtalainen ja samainen Vesannon Escort oli vierellä lähtösuoran matkan. Pienen (?) kylkimyyryn jälkeen pääsin edelle, koska olin sisäpuolella. Edellä oli vain Mäntän Datsun, joten yllätyksekseni olin kakkosena menossa. Mielessä virisi kärkipaikan valtaaminen, mutta se tupeltui takalenkillä, kun etupää meinasi lähteä puskemaan oikein kunnolla. Otin rauhassa vauhdin pois ja ryhdyin varmistelemaan välieräpaikkaa. Muut pysyivät suosiolla sopivan matkan päässä ja kolme kierrosta meni nautiskellessa.

Varikkosuoralla alkuerän kakkosena. Tässä vaiheessa kuvausryhmä teki jo aaltoja katsomossa.

Välierässä oli viivalla vain neljä autoa ja kaikille oli jatkopaikka tarjolla. Joke tallipäällikön ominaisuudessa meni lähtösuoran varteen näyttämään tilanteen, joten säästin autoa tuleviin koitoksiin. Ajoin vain yhden kierroksen ja sitten varikolle. Kameraryhmämme juoksi paikalle kylmät väreet niskassa, he kun luulivat autoon tulleen jonkin vian. Onneksi ei kuitenkaan ja kuskillahan niitä vikoja ei lasketa...

Ei ole huijausta, siellä takana on tosiaan joku tulossa... uskomatonta.

Finaalikarsinnassa lähtö ei ollut niin hyvä kuin pari edellistä (poislukien välierä...) ja samainen Mäntän Datsun pääsi autonmitan edelle. Japsipas... japsiromu kuitenkin ajautui ekassa kaarteessa leveäksi ja pääsin sisältä kuittaamaan. Olin yllättäen kolmantena ja matkalla C-finaaliin. Edessä matkaa taittoi hengenheimolainen, tosin mallia 133. Odottelin kolme kierrosta ohituspaikkaa. Väkisin en kuitenkaan yrittänyt ohi. En halunnut pilata toisen kisaa... ja paskat, en vain halunnut riskeerata uran toista finaalipaikkaa.

Viimeinen puunaus ennen finaalia. Kyyti alkoi olla lähdössä Siekkisen pojalle aika kylmää ja kahdeksas paikka oli lähtösuoran päässä tarjolla. Pari autoa kuitenkin kolaroi hetkeä myöhemmin ja kuudes sija tuli kuin ilmaiseksi. Neljän noustessa ajot alkoivat kuitenkin olla loppupuolella. Yritin ottaa kiinni edellä päristellyttä Volkkaria, mutta toisella kierroksilla auto kimposi lapasesta ja päädyin penkalle miettimään syntyjä syviä. Mitenkään raju tuo piruetti ei ollut, joten en uskonut minkään menneen hajalle.

Kovia kokenut Fiude saapuu varikolle.

Sitten vain odottamaan ostotarjousmenettelyä. Autosta ei ollut muita tarjouksia kuin oma suoja, joten pellit joutuu itse oikomaan. Muidenkaan tuttujen autot eivät suuria massoja kiinnostaneet. Sen sijaan Fiuden entiset omistajaveljekset saivat Escortin. Heille toivoikin onnea ostotarjouksissa, kun niin törkeästi heiltä auton vein alta.

Tavoitteena oli päästä ajamaan pari lähtöä ja tuoda auto ehjänä kotiin. Ihan tuo ei toteutunut, mutta suuria korjauksia ei jouduta tekemään. Hiljalleen autoonkin alkoi tottumaan ja saamaan siitä suorituskykyä irti. Ja mikä tärkeintä, eno sekä muut tutut jäivät kerrankin taakse. Toivottavasti ei nyt ylpisty liikaa näin suuren menestyksen jälkeen.

Pientä puunausta vaille, mutta kyllä se siitä.

Kiitokset Virtasen Tonille & Latelle avusta ja kisaseurasta, Puttosen Ekille mukaan pakottamisesta, Lähteenmäen Veikolle & Jarille osaavasta auton laitosta, Kurjen Jokelle, Puttosen Pirkolle & Kurjen Pialle avusta, Rakulle hinauksesta, Huntersin muille kosseille kuvaamisesta (Antille, filmi oli TOSI hyvin kuvattu & Jompelle, hyviä kuvia), JP:lle & Ipelle kannustuksesta ja flektin laitosta sekä Jokelle, Anulle & Jussille. Ja tunnustuksena PiekUA:lle, kisat meni läpi hienosti.

Loppuun on vielä sanottava, että on se vaan mukavaa ajaa kardaanilla...

TULOKSET: