HUNTERS RACING TEAM

JM Paltanen
Pieksämäen UA 07.08.2005
Paltasen JM-rata

Ajajat:
Jyrki Siekkinen
Tero Mösö

Huolto:
Jouko Siekkinen
Anu Siekkinen
Kati Huuskonen
(Juho Holopainen)
(Pena Team & HB Team)

Auto:
Ford Fiesta

Evk:n alkuerään matkalla.

Kisaa edeltävällä viikolla tuli paiskittua ke - la välillä töitä 44 h. Ei siis auton kimpussa, vaan ihan ansiopuolella. Lauantainakin vielä ihan miehekkäästi 11 tuntia, eli ihan ei ollut paras mahdollinen valmistautuminen kisaan, tuppas vähän väsyttämään.

Lauantaina kymmenen maissa illalla kotikotiin Uuraisille, onneksi huolto pelas ja paketti oli jo valmiina vetoauton perässä. Eli eikun nukkumaan ja aamulla seiskalta liikenteeseen. Tulomatkalla sai vielä torkuttua vähäsen, tosin kunnollinen motor home olis ollu poikaa. Taitaa vain susirajalla olla lähin semmoinen.

Teron kanssa oli sopimus, että puolitetaan ajotehtävät. Mies jo pirteänä odotteli varikolla, joten eikun ilmottautumiset ja katastukset alta pois. Katastuksessa ei ihmeitä. Positiivista se, että ensimmäistä kertaa neljään kisaan Fiestastakin kokeiltiin jarrut. Ei sentään ajamalla, mutta edes poljinta kokeilemalla. Kunnossahan ne oli / on, ei sillä.

Evk aloitteli, oma alkuerä kolmas. Peräti neljä suoraan semeihin, ei pitäisi olla hätää sen suhteen kun ei mitään aivan kaameita autojakaan samaan lähtöön osunut. Keli oli märkä, joten kierrosten kanssa oli vähän arpomista.

Ykkösellä suti jopa aika pahasti, pitoja löytyi oletettuakin vähemmän. Joten kakkosta pesään hivenen aikaisessa vaiheessa, suti hetken vielä silläkin. Justiin kun rupes tuskastuttamaan, niin renkaat putsautu ja lähdettiin jo ihan ajamaan. Sen verran löyty vauhtia, että ehdin Juvalaisen PV:n rinnalle ekaan mutkaan ja olisko JME-Hakkarainen ollu siellä ulompana. Ja kun sisäpuolella olin, niin sen turvin käänsin piikkiin.

Loppulähdön aikana ei ollut kiirettä, semmoinen mukava etumatka tuli jo alussa ja sai rauhassa tutkailla tilannetta. Lähtövoitto. Tiukoissa kurveissa kun nosteli kaasua, niin rupesi rökeltämään. Se ei vaikuttanut ollenkaan kivalta, mutta vauhti riitti silti.

Semeihin sisäradalle. Kaksi A:han, kaksi B:hen, kaksi C:hen. Taisi olla jopa kaikkein märin rata meikäläisen käytössä. Melkein tyhjäkäynnillä koitin lähteä, mutta mitään pitoja ei löytyny. Ei nuo 13" Marakatit ollu ehkä paras siihen tilanteeseen. On suhteellisen ilkeä tilanne, kun olis kaamea mielihalu lähteä radalle ja auto ei käytännössä hievahdakaan.

No lopulta kuitenkin päästiin jonnekin. Ekaan mutkaan iskin Vepsäläisen Escortin kylkeen kiinni ja koitin siitä ponnahtaa paremmille sijoille. Ihan voi myöntää, että hivenen liian ahtaaseen väliin tungin. Ja sehän kostautui, kun jämähdin RT Racingin Asconan kylkeen. Vähän piti polkasta jarrulle, että irtosi ja pääsi kääntämään renkaita.

Voi kuvitella, että kaamean korkealla ei tässä vaiheessa oltu. Eteen jämähti Karstunen Saappi. Ja koneen rökeltäminen oli entistä pahempaa, nyt se alkoi jo oikeasti haittaamaan vauhdinpitoa. Eipä siinä sitten kaameasti sykitty, ajeltiin vain rataa ympäri. Sijoitus oli tässä vaiheessa kuudes, ite tuumiskelin että kutakuinkin viimeisenä tässä taidetaan mennä. Viimeisellä takalenkillä vielä herpaantu vähän ajatukset ja päästin auton valahtamaan hieman ulos. Ascona kiitti ja kuittas. Vaikka kuinka koitti ulkopuolelta painattaa, niin heikollahan siinä on. Leikki loppui jälleen semeihin.

Varikolla koneen kimppuun, ja imusarjahan oli halki yhden pytyn kohdalta. Imusarja kokonaisuutenakin nyt oli semmoinen sätös, alkuperäiseen valurautalaippaan oli hitsailtu rautaputket ja kaasarin laipat. Olis pitäny vaihtaa heti kun auton ostin, mutta laiska mies kun on niin jäi tekemättä. Ja kunnia sarjalle, kestihän se muutamankin tovin. Taisi Karnevaaleissa jo vähän oirehtia tuota samaa. Oli siellä mielessä, että vilkaisen jossain vaiheessa mutta työt kun sotkee vapaa-aikaa niin unohtui sitten. Onneksi tämänsorttisesta tyhmyydestä ei sakoteta, joten riitti kun pari kertaa löin lekalla ihteäni päähän.

Siinä oltiin vähän niinkuin pelinsä menettäneet auton ympärillä, kun HB Teamin parivaljakko tuli paikalle. Heiltä irtosi heti ideana, että sikaflexiä päälle ja kokeilemaan yleiseen. Tässähän on vaarana, että mömmöt on vielä koneen sisällä jossain vaiheessa ja ne tuppaa olemaan imukanavissa aika kovassa sen jälkeen. Mutta eikun kokeilemaan. Jos ei muuta, niin tavoitteena oli ajaa pari lähtöä ja hommata pari lommoa. Toivoa toi kuitenkin vähän se, että keli kuivui. Voisi vähän saada lähtöominaisuuksia takaisin.

Viimeistä päälle imusarjan paikkaus tyyliä Jm.

Ehkä hivenen parani, alle kolmen tonnin ei tosin edelleenkään parannut laskea kierroksia. Joten Terolle ohjeistus, että sitten laulatellaan. Näillä eväin yleiseen. Ja kun laitettiin oikein ranteellinen kuski Fiestan koppiin, niin alkoi tulostakin syntyä. Alkuerä tosin meni vielä vähän harjoitellessa, ekassa mutkassa meinas pyörähtää. Keräilyssä jo Lohilahden jälkeen kakkonen ja ajo parani, tosin kaikki neljä mukana ollutta jatkoon.

Niinpä semiin, josta 1. => A, 2. => B ja 3. => C / sijoituserä. Eli nyt oli jo haastetta. Lähtö ei ollut mitenkään loistelias, mutta kakkosella paikkas hyvin ja oli jo joukoissa mukana ekassa mutkassa. Siellä löytyi hyvä väylä ja nousu kolmanneksi. Se paikka pitikin loppuun asti. Lähimpänä takana tuli JJT-Fibatti, muttei päässyt missään vaiheessa iskuetäisyydelle.

Yleisen alkuerä.

Konehuoneesta näkikin, että nyt jo poljettiin kaasua. Perinteinen venttiilikopan korkin tiiviste päästeli vähän öljyjä konehuoneenkin puolelle. Ei vakavampaa, kun ei maahan asti tullut. Vähän taas virtasta ja bentsiiniä ja viivalle. Finaaleissa kaksi jatkoi ylöspäin. C:ssä lähtö oli aikas hyvä, lähtösuora kolmantena. Ekassa mutkassa jäi taakse yksi Volsu ja vielä ennen asfalttimutkia toinen. Äkkinäisen laskuopin perusteella tässä vaiheessa miekkonen oli piikissä.

Sija piti loppuun asti, joten vielä kerran pääsi tankkaamaan. B:hen lähtiessä öljynpainevalo pysyi sammuksissa vaikka virrat laittoi päälle. Virtavikaa tai sitten öljynpaineet oli niin kovat, etteivät ehtineet hävitä koneesta kahden minuutin seisotuksen aikana ollenkaan. Ei vaikuta mopon ohjaukseen, ei kun menoksi.

B:ssäkin vielä hyvä lähtö, ja ekassa mutkassa tarjoiltiin paikkaa kolmen - neljän joukkoon. Mutta pahalainen yksi Volsu pyörähti eteen ja Tero jäi taakse jumiin. Vauhti seis ja kisa oli siinä. Maaliin toki ajaen, sijoitus 13. Ei vallankaan huonosti puolittaisella autolla.

Neljässä kisassa kolmas kerta, kun apparin ovi ei aukea kisan jälkeen. "Ei myö pientä Fiestaa kuriteta..."

Ja tuli ainakin ne parit lommot, joitas haettiinkin. Mutta ne ei enää ole oma ongelma. Nimittäin kuusi tarjousta ja maailmalle. Ostotarjouksetkin oli meikäläisittäin jälleen ainutkertainen tapahtuma. Kisan jälkeen vähän oli semmoinen olo, että olisko yksi suoja heitettävä, mutta se jäi sitten kuitenkin kun Anttila tarvihti tarjouksia. Taululla sitten kuusi tarjousta, ja alkushokista toivuttua vähäsen harmittikin.

Tässä vaiheessa vielä yksi tuttu jamppa tuo Terolle lappua. Oli tehnyt väärästä numerosta tarjouksensa, ja antoi sen sitten meille. Eli yksi suoja oli sitten kuitenkin. Mutta ei auttanut, Mäntyharjulle lähti. Miekkosilla olikin kaikki muut viisi tarjousta, taisivat ihan tosissaan haluta.

Ostoon oli ilmeinen syykin: auton moottori. Ilmiselvästi ollaan samalla aallonpituudella siis. No vaihtamalla kunnollisen imusarjan ja takapään pyöränkulmat korjaamalla ihan ok laite. Ne sähköt hävettää laittaa tuommoisina maailmalle, mutta minkäs teet. Kaikin puolin perustoimiva paketti, jolla hyvänä päivänä kerkeääkin. Olis vaikka katellu omassakin pihassa ensi talven, mutta ei näihin rakastuta. Ja Mäntyharjulle terveisiä, saa lähettää sähköpostia ja kertoilla auton tulevia vaiheita. Kerta oli jo autoa täällä sivuilla katseltukkin.

Penkkiä irti.

Palkintojenjaosta on vähän nuristava. Kerta kutsussa lukee että B-finalistit palkitaan, niin voisihan ne sitten palkita kaikki. Nyt jäi kaksi B-finalistia ilman, Tero toisena. Muutoin kaikki sujui Pieksämäkiseen tapaan virheettömästi, ensi vuonna taas nähtäillään.

Pena Teamille valtaisat kiitokset, alkaen paikan varaamisesta ja päättyen erinäisten varaosien ja aineiden antamiseen. Toivottavasti tajuttiin kaiken hässäkän keskellä edes kiitellä, vaikka mitään ei puhuttu korvauksista. Lähetä lasku, tai jos maltat odottaa Suonenjoen kisoihin niin kasvata korkoa korolle siihen asti.

Kaikkineen (niin sanotun uran) eka lähtövoitto oli hyvä, on sitä tässä jo hetki haettukin. Tero paiskoi Fiestaa miehekkäästi varsinkin asfalttikiehuroissa, kunhan ensin tottui. Testiä kun miehellä ennen kisaa tasan sadan metrin verran. Toisaalta paiskomiseen oli syykin, kun kierrokset oli syytä pitää korkealla kurveissakin. Miehelle jäi nyt vähän huono kuva auton moottoreista, kyllä ne yleensä toimii paremmin.

Täältä tähän. Täällä on nyt yksi jamppa vailla kyläkisa-autoa. Autonkoneisten kardaanien omistajat siis vaviskaa.

Hytissä päivän kisakuskeista se ranteellinen versio. Muuten hyvä mies, mutta hupaa autoille...

TULOKSET