HUNTERS RACING TEAM

 

Seikkailu Itämerellä

2012

Reissussa edustettuna:
HRT, NKRT

10.12. torstai Jyväskylä: Soitto a.k.a. idea a.k.a. suomalaista small talkia:

"Kerro."
"Takas Suomessa?"
"Joo."
"Millon sä lähet sinne Aasiaan?"
"Uuden vuoden jälkeen. Kui?"
"Joo. Onko sulla mitä jouluna?"
"Aattona jos kävis kotikotona syömässä. Tapaninpäivän ajelua meinaat?"
"Sekin. Tai paljonkohan Pietarin-risteily maksais?"
"Aa, joo. Jaa'a. Se on kuitenkin joulu, ni ei kai se paljoa maksa. Ootas, selvitän."

(B-hytti 128e)

"Ei paha."
"No ei kyllä. Saiskohan hytin täyteen?"
"Hoida sä joku teidän tiimistä ni mä hoidan jonkun meiltä."
"Meinaat et olis lähtijöitä?"
"Se on kuule kaks soittoa ja kaks lähtijää."

Naapuritiimissä on ennustaja. Hunters on silti se parempi tiimi. Ei pyttyjen määrässä eikä tehopenkissä, mutta siis muuten.

25.12. perjantai Helsinki: Hytti. Yhdeksän neliön tilaihme. Näissä voi harrastaa vaikka mitä kivaa. Yleisin harrastustoiminta lienee kuitenkin tax free -viinojen juominen. Se on myös yksi niistä harvoista asioista, jotka ovat kiellettyjen listalla.

Luonnollisesti B4*. Ikkuna olisi maksanut 5.75e /jamppa. Ei pysty.

St. Peterlinen M/S Princess Maria kulkee ainoastaan Helsingin ja Pietarin väliä, mutta sen kotisatama on Valletta. Venakot tietää, miten bisnestä tehdään. Samaan kastiin menee myös 72h viisumivapaus, jonka saa kun yöpyy bisnesagendan mukaisessa hotellissa.

Tai jos haluaa vain nopeasti käväistä päiväseltään (kuten me), niin samaisen vapauden saa ostamalla pakollisen ja ylihintaisen bussikuljetuksen laivalta kaupunkiin, 25e /hlö.

(* Ei liity mitenkään Rödblockien kantaisään, Volvon B4-moottoriin.)

25.12. perjantai Itämeri: Edelliseen kuvaan viitaten: f**k the rules. Paitsi jos siitä koituu seuraamuksia. Silloin Hunters on luonnollisesti pro rules.

Tax freessa oli halpojakin tuotteita, johtuen järjettömistä tuontirajoituksista (1l väkeviä vs. 1l max 22% + 4l viiniä + 16l olutta). Laivabaareissa olut alkaen 4.5e, muut juomat alkaen 6e. Vana Tallinn coffee oli oma suosikki.

25.12. perjantai Itämeri: Buffet on pakollinen klisee. Ei muuten ollut einespullia eikä nakkeja, joka on hienoa. Merituotteet olivat oikein mainioita, tosin kaviaari oli luonnollisesti kopio.

29e, joka on ryöstöhinta. Tosin jos vertaa laivapizzerian 13-15e hintoihin, niin valinta on selviö. Mutta jollainhan laivayhtiönkin on kerättävä rahansa. Meiltä tosin jäi hawaii väliin. Noilla hinnoilla ei vaan pysty.

26.12. lauantai Pietari: Merivesi oli sen verran korkealla, että Pietarin edustalla oleva pato suljettiin. Se aiheutti pieniä muutoksia. Tai oikeastaan aika isojakin muutoksia. Laivan piti olla satamassa ysin maissa aamulla, lopulta oltiin satamassa kuuden maissa illalla.

Naapurihyttimamma tuumasi viivytykseen, että "Tämä on Venäjä. Tämmöistä nyt vain sattuu silloin tällöin.". Ihana elämänasenne. Terveiset siis rouva I:lle. Tosin heidän perheloma käsitti pari hotelliyötä paikan päällä, kun taas meillä perilläoloaika lyheni aika radikaalisti. Siinä on vieno ero.

Korvauksiahan näistä ei saa, koska kyseessä on force majeure. Ja ihan tiedoksi: se infotiskillä huutaminen ei muuta asiaa miksikään. Huutajat olivat suomalaisia. Häpeän.

Harmittaahan se kaikkia, että reissuaikataulu kusee ns. huolella. Sitä voisi silti käyttäytyä kuin ihmiset. Tosin jos on koko elämänsä ollut lintukotozombi, niin vaikeahan siitä on ihmiseksi muuttua.

26.12. lauantai Pietari (Morskoy Fasad): Pohjakosketus. Ei kuitenkaan aiheuttanut lisäviivästystä.

Satamakin vaihtui siinä tohinassa. Morskoi vokzal vaihtui uudempaan Morskoi passažirski terminaliin. Nämä ovat molemmat samaa Morskoy Fasadin konseptia, johon kannattaa tutustua tarkemminkin. Ihan vain, koska iso on isoa. Esim. täyttömaata touhuttiin yli 470 hehtaaria.

Ympäristöruutu: Uuden satama-alueen rakentamisen vaikutukset Itämeren kuntoon olivat olemattomat. Jos siis kysyy venakoilta. Ja niiltähän me aina kysytään.

26.12. lauantai Pietari (Morskoy Fasad): Lopulta maissaoloaikaa jäi parisen tuntia. Yhdelle olisi juuri kerinnyt, mutta ei oikeen ollut intoa lähteä satamasta minnekään. Joten ite olin Venäjän maaperällä 27 minuuttia.

Tiimitoveri oli ensimmäistä kertaa naapurimaassa, joten hän malttoi olla muutaman minuutin pidempään. Tosin vain sen takia, että kävi ostamassa karvalakin. Ja kyllä, siinä on juuri se kokardi.

Paluumatka meni nopeammin. Helsingin päässä myöhässä vain reilun tunnin. Edistystä.

27.12. sunnuntai Nastola: Parkkeeraus satamassa 38e /vajaa 2vrk. Karmea hinta. Nyt ymmärrän, miksi ihmiset ottavat aina auton mukaan Tallinnaan. Tosin siinä taitaa olla muitakin syitä.

Sen sijaan Stop 'n Go Grill on hieno mesta, jopa kaurismäkeläisen kaunis. Jokainen ottaa vuorollaan kaikki mausteet, vieraisiin pöytiin ei huudella, small talkia ei harrasteta ja vessan kaakelien saumakohdassa lukee "Jokerit on perseestä". Vielä kun debit-pelikoneen tilalla olisi vanha kunnon rompotti, niin avot.

--

Pietari connection ei ole samanlainen lihatiski kuin Tallinnan- tai Tukholman-risteilyt. Diggaan. Eli jos sitä haette, niin ei maksa vaivaa. Sen sijaan juttuseuraa löytää helposti. Oikeastaan huonointa englantia puhui se ranskatar, joka on osaltaan yllättävää. Nuoret venakot puhuu oikein hyvää englantia (!).

Henkilökunta vetää pääsääntöisesti kaksi viikkoa töitä putkeen. Eli se perinteinen yrmyys ei välttämättä johdu slaavilaisuudesta vaan ihan vaan väsymyksestä.

Tämä ei liity edelliseen, mutta minskiläiselle baarimikkomammalle vielä terveiset. Ne mojitot olivat oikeasti maukkaita, varsin kun ottaa huomioon laivaolosuhteet ja neidin tunnin yöunet.