HUNTERS RACING TEAM

Kangaskylän Kiemurat
Reisjärven UA 17.08.2003
Kangaskylän JM-rata

Ajajat:
Jyrki Siekkinen
Joonas Pokela
Kari Malinen

Huolto:
Jouko Siekkinen
Anu Siekkinen
Olli-Pekka Kaikuaho
Antti Peltomäki
Jukka Peltomäki
Matti Naukkarinen

Autot:
Fiat 131 Mirafiori
VW Kupla
VW Kupla (Peltsi-Leasing)

Ohjauksen korjausta. Eikä se sitten lopulta onnistunut...

Alun perin kisoihin piti lähteä Mirafiorin ja Malisen kusiaisen turvin. Mirahirviö oli kisoihin valmis jo heinäkuun puolessavälissä, mutta pikku-Hiivattia laitettiin kuntoon vielä kisaviikonloppuna. Torstaina oli testiajoa ja sen perusteella autoa vielä paranneltiin perjantain aikana. Suurimpana murheena oli ohjaus, jossa oli turhan paljon väljää. Sitä paranneltiin eri puolilta, mutta virheetöntä siitä ei tullut.

Lauantaina Jomppe ja Malinen lähtivät Pihtiputaalle mökille, ja päivän mittaan käväisivät Putaan radalla kokeilemassa Fiatin ajettavuutta. Sitä ei ollut, joten Fiat sai jäädä rauhassa odottelemaan tulevia koitoksia. Niinpä jouduttiin turvautumaan kakkosvaihtoehtoon. Mökillä oli Haapaveden reissun seurauksena Volkkarin kori, johon miehet illan mittaan asensivat mukanaan tuodun koneen.

Sunnuntaina Keski-Suomen mafiaporukka saapui radalle jonomuodostelmassa. Kukaan ei ollut radalla käynyt kymmeneen vuoteen, joten tarkkaa tietoa rata-alueesta ei ollut. Varikkopaikat kuitenkin löytyivät suht hyviltä paikoin, varikkopäällikkö kun suostui laajentamaan varikkoa oikeaan suuntaan. Rata vaikutti jalan kierrettynä varsin heikolta. Kapeat, jyrkät mutkat ja armoton syherö takalenkillä ei vakuuttanut. Pääsuora näytti kuitenkin mukavalta, siinä kun saisi jonkin verran vauhtia aikaiseksi. Katsastus oli erittäin nopea tapahtuma eikä sanomista mistään ollut.

Nuorten luokka aloitti aikanaan päivän. Jomppe oli tapansa mukaisesti heti päivän ensimmäisessä lähdössä. Tällä kertaa kirittäjäksi napsahti ulkoreunaan Suolahden suuri mies (ainakin ruumiillisesti), Peltomäki. Viivalla pojat saivat odotella lähtölupaa reilun kymmenen minuuttia ja sillä välin molempien koneet alkoivat olla jo varsin käyntikuntoisia. Lähtö kuitenkin onnistui molemmilta ihan OK ja he tulivat keskijoukossa rinnakkain. Edellä mennyt Raakin Fiat kuitenkin ruikkasi ensimmäiseen kurviin tultaessa ravat Jompen tuulilasille eikä mies nähnyt sen jälkeen mitään. Peltsi pääsi karkuun, mutta ihmeen hyvin mies kuitenkin pysyi joukon jatkona.

Toisella kierroksella ensimmäinen kurvi teki tepposet ja mies ajautui ulkoreunan hiekalle. Auto sammui ja sen käynnistäminen vei hetken ajan. Jomppe lähti losottamaan miljoonaa letkan perään ja se yhdistettynä nolla-näkyvyyteen tuotti uran ensimmäisen kaadon. Katsomoon kippaus ei näyttänyt mitenkään hurjalta, joten uskottiin takalasin vaihdon riittävän. Katto kuitenkin osui kiveen tai johonkin semmoiseen ja se painoi koko katon takaosan kasaan. Samalla taka- ja sivulasit hajosivat. Kuskin puolen eturengas oli myös vinksallaan sekä ohjaukseen tuli jotain häikkää.

Kuskin puolen rengas jotenkin vinossa?

Renkaalle ja ohjaukselle ei voitu mitään, joten auton sisältä vain kaavittiin lasinsirut pois ja laitettiin muovia ikkunoiden tilkkeeksi. Ajatuksena oli kokeilla toisessa lähdössä, että onko auto ajokuntoinen yleistä varten. Kaatokatsastuksessa ei ollut suurempia ihmettelyjä, toinen jarruvalo menetti lasinsa, mutta kun polttimo paloi niin se riitti.

Toinen lähtö oli Jompelta hivenen varovainen (eipä ihme), mutta vauhtiin päästyään muut alkoivat lähestyä. Ensimmäisessä kurvissa kuitenkin kytkin petti, kun painelaakerin käpälät pettivät laatikon päästä. Mies kokeili ajamista ilman kytkintä, mutta pian kakkonen jämähti jumiin ja ajo muuttui vaikeaksi. Jomppe ajoikin varovasti muiden takana maaliin. Auto kuitenkin todettiin ajettavaksi. Varikolla ei alkuun tiedetty, että mikä kytkimessä oli vikana, joten ensin korjattiin jumiutunut laatikko. Koneen irrotuksen jälkeen paljastui käpälien hajoaminen, mikä samalla tarkoitti korjauskelvottomuutta. Malinen joutuikin Peltomäen juttusille kyselemään Volsua yleiseen.

Peltsi ajoikin nuorissa varsin mainiosti, keräilyerän ja finaalikarsinnan voitoilla mies raivasi tiensä finaaliin. Siinä oli alussa pientä hässäkkää ja loppuerän aikana Volkkari ehti nousta neljänneksi. Kolmas paikka olisi saattanut olla mahdollinen, mutta hyvä näinkin. Ja auto jäi ehjäksi, joten Malinen pääsi sillä kokeilemaan onneaan.

Kardaaniluokka ajoi omat lähtönsä seuraavana. Itselle sattui toinen lähtö. Lähtöviivalla tuli uinuttua kunnon talviunet. Kierrokset alkoivat hiljalleen olla kohdillaan, kun muut jo lähtivät. Ajallaan sitten muiden perään ja lähtösuoralla jono alkoikin jo hidastella edessä. Opel ja iso Volvo tekivät kuitenkin sopivan rivistön, josta ei ohi päässyt. Ennen ensimmäistä kurvia pääsin jo Volvon rinnalle, mutta se onneton alkoi painamaan uhkaavasti kohti kaidetta. Siitä hyvästä pyöräytin sen pois edestä.

Opel jäikin sitten jo suosiolla taakse, mutta kolme jatkopaikkaa olivat jo uhkaavan kaukana. Takaa-ajo tuotti kuitenkin tulosta ja toisen kierroksen alussa sain porukan kiinni. Ensimmäinen kurvi tuotti kuitenkin yllätyksen, kun auto ei kääntynyt kunnolla vaan nurmikon puolelle mentiin. Liikaa vauhtia, ei sen kummempaa. Onneksi kurvissa oli sopiva levike, eikä penkka ollut ihan asfaltissa kiinni. Ohi ei kuitenkaan kukaan päässyt, sen verran oli rakoa takana tuleviin. Jälleen takasuoralla sain porukan kiinni, mutta en enää saanut sopivaa rakoa, johon tunkea. Yritin väkisin viimeisessä mutkassa, mutta ei ihan ehtinyt takakulmaan. Niinpä keräilyt kutsuivat.

Keräilyssä ei pitänyt olla mitään heikkoa. Eikä kyllä pitkään aikaan ollutkaan. Kiihdytyksessä kakkoseksi ja se paikka olikin turvattu. Toisella kierroksella ensimmäisessä kurvissa johtava Escort ajautui pitkäksi ja kun paikassa oli keltaiset liput, oli minunkin vetäistävä pihalle, etten ohittaisi. Nurmikolta keräiltiin taas vauhtia. Takasuoralla Escort alkoi varmistelemaan turhan paljon, takana sai ajella ihan pintakaasulla. Viimeisessä kurvissa syntyi sitten reilu rako sisäkurviin ja tungin sinne. Mitään pakkoa ei ohitukselle ollut, mutta lähtövoitto kiinnosti.

Suosiolla ei Escort kuitenkaan ohitse päästänyt, vaan painoi takakulmasta minut hiekoille. Hiekka asfaltin päällä oli sen verta liukasta, että auto liukui väkisin viereiseen ojaan (tai mikä notkelma se nyt sitten olikaan). Jatkopaikka meni siinä. Hieman vitutti, kun suoralla ajolla olisi päässyt C-finaaliin ja normaalisuorituksella B-finaali olisi ollut haarukassa. Mutta aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta...

Varikolla piti tutkia autoa, notta tuliko mitään tuhoja. Iskun saanut eturengas ei ollut moksiskaan ja lataamisen jälkeen päästiin kokeilemaan autoa muuten. Kone ja laatikko toimi moitteetta, joten yleistä odottamaan. Kardaani oli päässyt keskikiinnikkeestään irti ja piti pientä kolinaa. Mutta eiköhän se kaksi lähtöä kestäisi...

Hyvin tullaan etujoukoissa...

Yleisen alkuerässä tuli viivalla nykäistyä käsijarrua ja kahva oli täysin tunnoton. Sitä ei sitten tullut muistettua kokeiltua. Kotona tehdyissä tarkemmissa tutkimuksissa paljastui, että kardaani oli repäissyt käsijarrun holkin irti. Mitään sille ei olisi voinut kisapaikalla tehdä, joten siinä mielessä ei tullut mitään vahinkoa.

No, sitten ei viivalla sidottu käsijarrulla. Taas vaihteeksi odoteltiin kohtuullisen reippaasti, jota vieressä olleen Kukonlehdon kanssa ihmeteltiin. Lopulta kuitenkin alkoi lähtö valmistumaan. Molemmin puolin lähdettiin paremmin (ihme juttu, kun takapotkut oli kyseessä). Kärsämäen Volski lähti armotta karkuun, mutta Kukonlehdon sain kakkosella kiinni. Hitaasti pääsin puristautumaan ohitse. Pienen muistutuksen mies kusiaisellaan antoi, mutta tuttujen kesken semmoinen pitääkin tehdä.

Kakkospaikka tuli suhteellisen kivutta. Takasuoralla takaa tullut 100-Ampeeri Datsun alkoi isottelemaan, mutta ei sen kanssa suurta vaikeutta ollut. Viimeisessä kurvissa sidoin auton sisälinjalle kuvitellen, ettei sisältä kukaan enää pääse ohi. Väärin luultu. Paremman ratatuntemuksen turvin Datsun tuli ojan kautta kupeeseen. Sen verran oma ajolinja sekosi, että Ratsuni meni ohi ja pääsi saman tien karkuun. Lopulta nämä edellä menneet Volsu ja Datsun olivat kisan 6. ja 7. joten ihan huonoille en kuitenkaan hävinnyt.

Samalla paras ajofiilis meni ja ajelin vain ihmisiksi maaliin. Takaa tulleet saivat jonkin verran kiinni, mutta eivät vaarallisesti. Viimeisessä loivassa kurvissa Puhto Racingin kusiainen kuitenkin oikaisi betoniporsaan väärältä puolelta ja tuli täysillä kupeeseen. En osannut moista enää odottaa, joten pää tuli lyötyä turvakaareen. Silmissä sumeni, mutta jäipä onneksi kusiainen taakse.

Taisi siellä joillain olla lämmin, kun pitävät ovia auki. Itsellä ei tässä vaiheessa olisi ovi auennut, vaikka tarvetta olisikin ollut...

Varikolla apukuskin oven kautta ulos autosta ja kylmäpatruunaa ohimoon. Siinä tuli sitten mentyä katsomon puolelle katsomaan kisoja ennen keräilyä. Viereisestä Mersusta kuitenkin nousi kisan lääkäri, joka kiinnostui päätään pitelevästä miehestä. Pienten kyselyjen ja tutkimusten jälkeen selvisi, että kisat ovat ohi. Ei mies pakolla keräilystä pois jättänyt, mutta kompromissina jätettiin ajot seuraavaan kisaan. Mitään vakavaa ei pääkoppaan tullut, mutta toinen samanmoinen päivän aikana olisi sitten vienyt miehen sairaalaan tutkimuksiin. Nytkin päätä jomotti kolme seuraavaa päivää. Kusiaisen motiivina täytyi olla luulo, että minä olen toisena menossa välieriin. Muuten moista tempausta ei voi ymmärtää.

Maliselta sen sijaan alkuerä meni paremmin, varma kakkospaikka toi paikan välierissä. Välierään sattui aika kovia menijöitä, mutta siinäkään ei alkuun hätää ollut. Ensimmäisen kurvin hässäkän jälkeen kuitenkin mies oli jo viimeisenä. Sillä ei kuitenkaan ollut suurta vaikutusta, sillä mies ehti ottaa jo varaslähdön sitä ennen. Auto kuitenkin jäi ehjäksi.

Ja Malinenkin etujoukoissa... vaan ei kauaa.

Ostotarjouksia ei odotettu mitenkään jännittyneenä. Teamin porukka teki tarjouksensa Huupposille, jotka yrittivät A-finaalissa ollutta 133-Fiatia (TC-tech). Peltsin porukka puolestaan yritti samaisessa finaalissa ajanutta 133:sta (VW-tech). Teamin omasta kalustosta ei odotetusti taaskaan ollut tarjouksia, mutta Peltsin sininen Volsu lähti yhden tarjouksen turvin takaisin kotiinsa Ouluun. Vastapainoksi miehet eivät saaneet Fiatia talliinsa. Huupposille auto tuli, 84 tarjouksen joukosta nousi Jyrkin lappu. Eipä taida olla vaaraa, että omaa autoa ostaessa moinen tuuri toistuisi.

Tulomatkalla Malinen ja Jomppe kävivät siirtämässä romppeet mökillä sopivasti sivuun. Tontille jäi kusiainen odottamaan syksyn tuloa, kun taas Volski tuotiin kotiin korjattavaksi. Siekkisen porukka puolestaan nautti hyvästä ostotarjousonnesta useammallakin huoltoasemalla...

TULOKSET