HUNTERS RACING TEAM

Matka Saulkrastiin

Reissun päällä:
Herra Y
Mrs. Tiikeri
Mr. Riiviö

Tiedätkö paikkakunnan nimeltä Saulkrasti? Jos tiedät, niin tiesit jotain Baltiasta jota minä en tiennyt vielä viime kuussa.

1) Perhe halusi vielä jonnekin ennen talvea. 2) Baltia on lähempänä kuin Norja. 3) Ranta oli mielessäin, en tiedä miksi. 4) Jūrmala on tietty ihan hieno, mutta siellä on tullut jo käytyä.

Eli Alphabetin karttapalvelu käyttöön ja selailemaan. Valehtelematta noin viidessä minuutissa löytyi Saulkrasti, hieman Riikan yläpuolelta. 3000 ihmisen kaupunki ja resort. Sinne siis.

10.9. lauantai Joutsa: Aamuvene odottaa, joten aamuyöllä liikenteeseen.

Kuvasta huolimatta emme salakuljeta humehia. Sen sijaan edellisiltana ostettu kebabrulla on halvempi matkaeväs kuin laivan sapuskat. Ja harvemmin kokaiinia taidetaan kuljettaa globalin etelän suuntaan. Sen sijaan rouvan mielestä Pizzeria Kirrissä on Jyskälän paras tulinen kebabkastike. Joten mainostetaan sitä.

"Con el coyote /
o hay aduana /"
- Manu Chao, Welcome to Tijuana

Eckerö oli tuttu ja totuttu valinta. Laivamatka sujui rauhallisesti. Joskus muinoin jokkisristeilyllä hytissä komeili aamulla peräti kolmet yläsänkytikkaat. Nyt ei ollut hyttiä laisinkaan, se maksaisi rahaa.

Tarkemmin miettien emme taida olla laivayhtiöiden parhaita asiakkaita.

10.9. lauantai Saulkrasti: Ranta.

Perinteisempiäkin kuvia olisi ollut, mutta tässä on mielestäni taiteellisin meininki.

Historialuento: Mestoilla on ilmeisimmin ollut asutusta viimeisimmästä jääkaudesta asti. Tunnettu myös nimillä Pēterupe, Neibāde ja Skulte. Vuonna '50 erinäisiä hallintoalueita yhdistettiin Saulkrastiksi, joka suomennettuna tarkoittaa 'aurinkorantoja'.

Ja siinä se historia kai sitten olikin. Joku jazz-festari täällä järjestetään, mutta kuten The Tim Traveller sanoisi, 'we're not here to see any of that'.

No joo, vähän lisää:

Historialuento: Saulkrasti on osa perinteistä Liivinmaata. Siellä eriytyi oma kielensä, liivin kieli, joka tosin on hyvin läheinen sekä latvian kielelle eli lätille että eestin kieliryhmille. Toisin kuin lätti, liivi on siis yksi itämerensuomalaisista kielistä. Viimeinen liiviä äidinkielenään puhunut ihminen kuoli Kanadassa 2013.

Liivinmaa sen sijaan hävisi pitkän ja verisen taiston kristinuskoa ja tarkemmin sanoen Saksalaista ritarikuntaa vastaan, joka kävi tuhoamassa ja raiskaamassa koko Baltian 1200-luvulla. Sen jälkeen Liivinmaa on ollut osa myös Ruotsia ja Venäjää. Nykyään Liivinmaa on jaettu Eestin ja Latvian välillä, peruja Venäjän helmikuun vallankumouksesta 1917.

11.9. sunnuntai Saulkrasti: Villa Gales Hotel, 37e /3hh.

Persoonallinen motellintapainen. Baari biljardipöytineen oli jatkuvasti kiinni, mutta hotlan oma kauppa korvaa moisen puutteen. Työläisten suosiossa tuntui olevan, kuten tämmöiset tuppaa olemaan. Ja ikuinen wifin kanssa kamppailu kuuluu hintaa. Jotenkin se on osa halpishotellikokemusta.

Sijainti on kaukana rannasta. Mutta autolla tänne kannattaa eksyä muutenkin. Tosin Riikasta kulkisi paikallisjuna, joka olisi ihan muikea kokeilla joskus. Taisi olla 1,8 euroa /suunta. Tosin juna-asemakin on syrjässä rannasta. Ja koko kylä levittäytyy rannan myötäisesti isolle alueelle. Joten autolla tänne kannattaa eksyä.

11.9. sunnuntai Saulkrasti: Hotellin lähiympäristö on hyvin autenttinen. Lyhtypylväs todistaa.

Oikeasti tämä on uudehkoa omakotitaloaluetta. Mutta ei anneta sen häiritä. Tykkään pylväästä.

11.9. sunnuntai Saulkrasti (Zvejniekciems): Kahviautomaatti! Ulkona!

Tosin ennakko-odotuksiin nähden tämä oli ihan liian helppokäyttöinen. Jopa sokerin määrän valitseminen oli täysin loogista. Olisi mukava olla se idioottituristi painimassa laitteiston kanssa. Ainoa hauskuus oli kertojaääni kaiuttimessa. Se kuulosti samalta kuin lentokoneen kuulutukset, eli mitään selvää ei saanut.

Kupponen kuumaa 1,20e. Pelkkä kupponen 0,20e.

Automaatti sijaitsi hyvin neuvostonäköisen kaupan edustalla. Voisin jopa väittää, että rakennus on ollut tuossa jo neuvostoaikaan. Tosin nykyään täällä on tuotteita hyllyillä, eli neuvostoajat ovat sikäli hälvenneet.

Saltwater Pub on tässä lähellä ihan hyvä valinta, jos haluat syödä jotain. KPB on tosin sen vieressä oleva postitoimiston oloinen kuppila Mezgls. Tai en mie ihan varma että oliko se kuppila vai kyläkioski, mutta ulkona on tuoleja ja niissä saa juoda alkoholia. Enkä osaa lausua baarin nimeä edes sinne päin. Se riittää.

11.9. sunnuntai Saulkrasti (Inčupe): Tässä etsitään suomalaisten pystyttämää muistomerkkiä. Joku nettisivusto väitti, että sijainti olisi paikallisen huoltoaseman takana. Oikeasti sijainti on ihan tien ja huoltamon vieressä, mutta nettihän ei koskaan valehtele?

Mutta ei hätää, kerrankos sitä kävellään turhaan. Huoltamon takaa löytyi hieno rannanpätkä, joka tähän vuodenaikaan oli private beach. Lähistöltä löytyi kyltti joka ilmoitti hylkeiden esiintyvän tällä alueella ja varoitti ruokkimasta otuksia. En epäile kylttiä, nyt hylkeitä ei näkynyt. Ei siis ollut vaaraa ruokkimisestakaan.

Lähistöllä on myös nakuranta. Sielläkään ei ollut hylkeitä.

Näiltä main alkaa Piejūran luonnonpuisto, joka rannalta mitattuna yltää 17 kilometriä etelään päin. Kivenheitto pohjoiseen on 18 metriä korkea White Dune, joka on käymisen arvoinen.

11.9. sunnuntai Saulkrasti (Inčupe): Löytyihän se. 1943 juuri tässä kohtaa kuoli neljä suomalaista.

Historialuento: suomalaiset ostivat natsi-Saksalta 24 Junkers Ju 88 A-4 -mallin lentokonetta. JK-274 yritti lentää Tutowista Suomeen 22.4.1943, mutta sähköhäiriö pakotti palaamaan lähtöpisteeseen. Vehkeet korjattiin ja seuraavana päivänä oli uusi yritys. Tällä kertaa kolmihenkisen miehistön lisäksi kyytiin hyppäsi alik Erkki Horma, joka oli ollut Saksassa lomalla ja liftasi nopean kyydin kotiin.

Meren yllä toiseen moottoriin tuli vikaa. Yritys oli sen jälkeen päästä Spilven kentälle, mutta tässä kohtaa oli pakko yrittää pakkolaskua. Se meni reisille ja kaikki neljä kuolivat välittömästi. Kone hajosi palasiksi eikä syy moottorihäiriöön koskaan selvinnyt.

Mitä me opimme tästä? Älä liftaa.

Historialuento: Kaikkiaan Junkers Ju 88:ia ja sen eri variantteja valmistettiin yli 15000 yksilöä vuosina '39 - '45. Nykyään vain kaksi kokonaista konetta on tallella, molemmat niistä selvisivät sodasta antautumisen takia.

9.5.1943 kolmen hengen saksalainen miehistö lensi Aalborgista Kristiansandin kautta Aberdeeniin ja antautui, joskin kaksi heistä oli mahdollisesti brittiagentteja. Kone antoi liittoutuneille arvokasta tiedustelutietoa etenkin tutkapuolella. Toisaalla 22.7.1943 romanialainen lentäjä laskeutui Kyprokselle ja antautui.

11.9. sunnuntai Baltezers: 'Oisko jotain natsijuttuja?', kysyi junnu. Onneksi kyseessä ei ollut liittymishakemuksen etsiminen vaan että dark tourism alkaa tarttua seuraavaankin sukupolveen.

Olivat kavereiden kanssa jo kysyneet opettajalta, että milloin historian tunneilla edetään toiseen maailmansotaan. Ei kuulemma muutamaan vuoteen. Mutta Baltiassa on niitä natsijuttuja. Sitä varten ajeltiin Riikaan.

Via Baltica on nykyään hyväkuntoinen eikä meno ole enää ihan niin villiä. Mutta on se aika villiä vieläkin. Vaikka baltit eivät slaaveja olekaan, niin stereotyyppisesti slaavit ei Bemareineen siedä hidastelua.

Ulkomailla autossa kannattaa kuunnella radiota, paitsi jos ainoa kanava on Radio Nova tai kyseessä on Laos. Täällä ei ollut kumpaakaan, joskin ne lukemattomat hittikanavat maistuivat jossain vaiheessa jo puulta. Tällä kertaa suurimman muistijäljen jätti latvialainen räppi.

11.9. sunnuntai Rīga: Museon ei ole pakko olla ruma.

Latvijas Kara muzejs eli paikallinen sotamuseo. Perustettu 1916, luovinut sodanaikoja ja neuvostomiehitystä ja nykyään toimii parempana kuin koskaan Powder Towerissa. Ja nyt samalla tajusin, että tästähän tulee taas yksi historialuento.

Historialuento: Sand Tower mainitaan ensimmäisen kerran 1330. Tuhoutui kellaria lukuun ottamatta 1621, kun Ruotsi hyökkäsi Puolaan. Pojilla oli joko huonot kartat tai sitten Riika oli tuolloin osa Puola-Liettuan valtioliittoa. Nykyinen rakennus tehtiin 1650 ruutivarastoksi. Sittemmin ollut myös vankila, kidutuskammio ja nyt siis museo.

Museo kertoo Latvian sotaisan tarinan. Ja siihen liittyy olennaisesti myös ne natsit.

11.9. sunnuntai Rīga: Tämähän se on se juttu Riikassa. Vapauden muistomerkki eli Brīvības piemineklis eli 'Milda'.

Hist...: 42 metriä korkea Vapauden muistomerkki pystytettiin 1935 muistamaan Latvian itsenäisyystaistelun kaatuneita (1918-1920). Kuten arvata saattaa, niin Neuvostoliitto ei miehityksen aikana diggaillut. Mutta muistomerkkiä ei tuhottu, ilmeisesti venäläisiä kulttuuripiirejä on osin kiittäminen tästä asiasta.

Back in the day kukkien tuominen muistomerkille oli kiellettyä ja aikaansai välittömän menolipun Siperiaan. Legendan mukaan muistomerkillä oli silti joka aamu tuoreita kukkia. 14.6.1987 5000 ihmistä kerääntyi kielloista huolimatta mestoille kukkien kanssa. Sen voi katsoa olleen merkittävä tapaus Latvian uuden itsenäistymisen tiellä. Sitä seuranneissa tapahtumissa paikalla oli parhaimmillaan puolisen mijoonaa ihmistä eli neljännes kaikista kansalaisista. Latvialaiset tarjosivat kukkia, venäläiset vesitykkejä.

11.9. sunnuntai Rīga: Riikasta on aiemmin jäänyt jotenkin luotaantyöntävä kuva, mutta oikein kivaahan täällä on. Ainakin päiväsaikaan. Tiedä sitten mikä on meno öisin. Ja onko täällä edelleen kansanhuvia koijata turisteja.

Pitäisi tulla joskus uudestaan nimeämään KPB.

11.9. sunnuntai Saulkrasti: Kaupasta löytyi ensimmäistä kertaa Tesla, jonka voisi oikeasti harkita ostavansa. Sen sijaan Elon Musk can go f**k himself.

Idea liikenteen sähköistymisestä ja meidän länkkäreiden nykymuotoisen elintason säilymisestä on ihan kiva. En kritisoi sitä. Sen sijaan Teslojen korjaamisen ja huoltamisen tekeminen mahdollisimman vaikeaksi ei osu tuohon haaveeseen. Se on vain ahneutta aka kapitalismia.

Eikä se ole mitään sellaista, mitä mie jaksaisin kannattaa.

Todellisuus on, että Brasilian puoleinen Amazon ei ole enää maailman keuhko, vaan se vapauttaa enemmän hiilidioksidia kuin se sitoo. Kiitos ihmiskunta, kiitos Bolsonaro. Tulevaisuus on, että tulevat sukupolvet tulevat vihaamaan meitä pyhästi, ja täysin aiheesta. Siinä vaiheessa voit toki puolustautua, että ostit miljardööriltä kertakäyttöisen sähköauton. Hyvä sinä.

Mutta toisaalta on pakko ihailla Teslan markkinointistrategiaa. Kuluttajahan on siitä hankala, että hän saattaa tehdä järkiperusteisia valintoja. Ja hänellä on siis pöydällä aina useita eri valintoja. Sen sijaan luo tuotteesi ympärille uskonlahko, niille poloisille on helpompi myydä kaikkea paskaa. Ylihintaan luonnollisesti.

Tosin tuokin on kopioitu strategia. Saman teki Apple jo aiemmin.

11.9. sunnuntai Tallinn: Vaihtoehtoina oli ajella aamusella Latviasta laivaan tai siirtyä yöksi Tallinnaan. Jälkimmäinen voitti.

Go Hotel Schnelli, 81e /2hh lisäpedillä. Perushuone, perushinta, perushotelli. Tylsiähän nämä sinällään on.

Aamiainen oli ihan mainio. Etenkin appelsiinimehulle propsit; ei yhtään kitkerää.

Ukrainan lipulle +1 ja +miljoona. Tosin Riika vei lipputaistossa Tallinnaa. Jopa selkeästi.

11.9. sunnuntai Tallinn: Telliskivi on Tallinnan uusi baarialue. Baareja junanvaunuissa, fuusiokeittiöitä, vaikka ja mitä. Joku haukkuisi hipsteriksi. Itse sanoisin, että Telliskivi on asian ytimessä.

KPB Sveta Bar. Todella mainio musiikkiklubi, jossa on alakulttuuri-iltoja konemusiikista metalliin. Muita hyviä St. Vitus, Möku ja Peatus.

Burger Box tarjoaa Baltian parhaan shawarman. Kimchi shot myös kokeiluun.

12.9. maanantai Tallinn: Mainitaan tosiaan vielä, että hotelli on strategisella paikalla Vanalinnan ja Telliskiven välissä. Lisäksi Tallinnan päärautatieasema Baltijaam on ihan vieressä. Sijainti, sijainti, sijainti.

Itsellä on jo tovin ollut mielessä ajella junalla Baltian läpi. Lisäksi olisi niitä paikallisjunia joilla voisi tehdä pistoja pääreitin ulkopuolella. Uusi nopea Rail Baltica pitäisi olla valmis 2026, eli sitä ennen tuo olisi tehtävä.

Vartin kun olisi odottanut, niin vieressä ollut juna olisi lähtenyt ja olisi saanut paremman kuvan juna-asemasta. Ei odotettu.

12.9. maanantai Tallinn: Pikku-Rimin jokainen viinapullo on varustettu hälyttimellä. Työllistävä vaikutus on melkoinen.

Tältä ruokakaupan pitäisi näyttää. Ihmisille pitäisi antaa valta tehdä itse omia valintojaan. Jopa tyhmiä sellaisia.

12.9. maanantai Tallinn (Lasnamäe): Rimin salaattitiski. Eläköön ne pienet maiden väliset erot.

Baltialaisten kauppojen salaatit ovat aina ja ikuisesti oma valinta. Etenkin ne majoneesipohjaiset valmissalaatit. Rimin versio jossa on kidneypapuja, tomaattia ja kinkkua on paras. Ja heti Latvian puolella näihin lisätään tilliä. Olisi yllätys ellei lisättäisi.

12.9. maanantai Tallinn: Ja aina on aikaa dark tourismille. Kauhujen talo, kuten paikalliset tätä nimittävät. NKVD:n putka.

Jos Neuvostoliiton NKVD ei jostain syystä ole tuttu, niin mars mars tutustumaan aiheeseen. Siinäpä vasta humaani järjestö.

Historialuento: Vuonna 1940 NKVD:n Viron osaston valtiollinen turvallisuushallinto perustettiin osoitteeseen Pagari 1. Seuraavana vuonna rakennettiin vankisellit, joissa poliittisia vankeja kidutettiin ennen kuin heidät vietiin tuomioistuimeen. Tuomiot olivat miltei aina kuolema tai gulag.

Tämä siis aivan keskellä vanhaakaupunkia. Ja 80 kilometriä Helsingistä. Pääsylippu 5 euroa. Ehdottoman suositeltava.

12.9. maanantai Tallinn (Muuga): Rahtilaivalla takaisin. Olihan tämä muutaman euron halvempi, mutta pääasiallinen syy oli kokeilla eri satamia. Muugaan on helppo ajaa ja homma toimii todella hyvin. Ainahan tämmöinen vähän jänskättää, mutta hyvin se meni.

--

Lasnamäen Centrumin pihassa on konttihenkinen drive-in kahvila, joka väittää myyvänsä kaupungin parasta kahvia. Pakkohan se oli kokeilla. Pakko myöntää, hyvää oli. Yli neljä euroa kupista, ei niin hyvä. Eli kertakokeiluksi jäi.

12.9. maanantai Tallinn (Muuga): Finbo Cargo oli laiva.

Molemmissa päissä satamat (Muuga ja Vuosaari) ovat autoilijalle huomattavasti helpompia ajella. Eikä tarvitse mennä kaupunkien keskustaan. Vahva suositus.