HUNTERS RACING TEAM
Matka Vientianeen
Reissun päällä:
Herra W
Herra Y
Vientianessa tuli oltua useissa majoituksissa, suosittelisin Thawee Guesthousea, 16 USD /yö. On siinä vanhan kaupungin alueella, mutta ei ihan joen vieressä. Matka ei ole kuitenkaan paha, kävellen 5min, tuk tukilla sama. Taitaa muuten löytyä booking.comistakin.
16.1. lauantai Vientiane: Yksi länkkäriolut per reissu on sallittua. Muuten paikallisella.
KPB jaetaan kahden baarin kesken:
Drop Zone on nurkkabaari, josta löytyy biljardia, tasahintaista olutta ja hyvä palvelu. Se on siinä.
Samlo Pub on auki myöhempään kuin suurin osa baareista. Joku osuvasti sanoikin, että tämä on kuin se Star Warsin kapakka: 20 vuotta Aasiassa asuneita gubbeja, maksullisia neitokaisia, pussihousuja, viskikolaa siemailevia thaikkuvaimoja, sitä viehkeintä baarimikkomammaa kiusaavia brittisikoja, maksullisten neitokaisten äitejä (!), ohikulkijoita, korealaisia aurinkomatkailijoita, juoppoja, leidareita, kovaäänisiä aussijuntteja ja kaikkea siltä väliltä. Ja nurkkapöydästä tätä näytelmää seuraa pari huvittunutta suomipoikaa. Ihmisten baari. Jossa soi rock.
18.1. maanantai Vientiane: Jonnejen kokoontumisajot.
Yksi tapa kokea vientianelainen auringonlasku on mennä joenpenkalle. Paikallinen rantakatu suljetaan liikenteeltä, jotta paikalliset pääsevät rauhassa vaeltelemaan. Lisäksi löytyy katukeittiötä ja turistirihkamaakin pääsee ostamaan, jos siltä tuntuu. Mekong kimaltelee viime auringonsäteiden loistossa ja vastarannalla Thaikkula häviää hiljalleen valojen kakofoniaksi. Juuri kukaan ei ole edes känässä. Tää oli hieno.
Nimi on Sputnik Burger. Järjettömän hieno nimi. Jos Hesburger oliskin Sputnik Burger, niin kyllä mä siellä joskus kävisin. Ehkä. Venakkoaksentilla ne mainoksetkin olisi pjaljon parempia.
Laos on taas niitä maita, joista McDonald'sia ei löydy. Tiimin kokemusten perusteella ne maat ovat niitä parhaita.
20.1. keskiviikko Vientiane: Eräällä Facebookin Aasia-ryhmistä (kyllä, olen vähän somettanut) arvioitiin, että kukaan ei pysty olemaan viikkoa Vientianessa. Se kuulosti haasteelta. Ja mikäs tässä. Pelailee vähän korttia tai tätä tornipeliä illat. Päivällä voi sitten vaikka kuntoilla. Ja yöllä voi sitten vaikka kiltisti nukkua.
Mulla ei muuten ole oikeasti mitään käryä, että mikä tämän tornipelin oikea nimi on. Kiva peli. Ei niin kiva kuin kiisselipeli, mutta kuitenkin.
20.1. keskiviikko Vientiane: Sen kuntoilun voi hoitaa tyylikkäästi, koska miksipäs ei. Chao Anouvong National Stadium. Muutama kierros aamuisin tuo mukavan hien päälle koko päiväksi. Ei siis pelkkää yöjuoksua tälläkään kertaa. Ei maksa mitään, kunhan ei häirihe niitä oikeita urheilijoita.
Ja tokihan siis aidolla monitoimiareenalla voi esimerkiksi ripustaa pyykit kuivumaan päätykaiteelle.
20.1. keskiviikko Vientiane: National Swimming Associationin Vientiane Swimming Pool. Täällä ei ole esim. allasbaaria. Jatkotarkoittaen sitä, että täällä ei ole esim. turisteja. Taisiis oltiinhan mekin täällä. Ja se yks irkkuperhe. Mutsiis. You know.
Uintilupa 1.8e, saa vetää niin kauan kuin intoa riittää. Oikein aurinkoisena päivänä altaan valtaa paikallinen nuoriso, yleensä saa olla aika rauhassa. Kilpauimarit saavat tosin oman räpiköinnin näyttämään aikas kesyltä. Vaan mitäpä sillä on väliä.
Mutta joo. Samaisen baarin rouva-asiakas oli kuitenkin _vahvasti_ sitä mieltä, että hän heittää skootterillaan meikäläisen majapaikkaan. Siis minun omaan majapaikkaan. Normaalisti naisihmisen kyyti kelpaa kyllä, mutta tämä rouva oli very very humalassa. Koin sen ongelmaksi. Mutta tilanne oli, että joko kyytiin tai hää suuttuu verisemmin kuin kukaan koskaan. Eihän siinä lopulta auttanut.
Voi Luoja miten pelotti. Mutta hyvin se meni. Toivottavasti hää pääsi turvallisesti vielä omaankin majoitukseensa. Niissä adrenaliinisäväreissä en tajunnut kysyä edes nimeä. Kiitos kuitenkin kyydistä. Ja elämyksestä.
Sillä viikolla Vientianessa sattui neljä kuolemaan johtanutta liikenneonnettomuutta. Kaikkiin niihin liittyi alkoholi. Luin lehdestä. Paikalliseen liikennekulttuuriin tutustuneena en ihmettele.
22.1. perjantai Vientiane: Ystävämme USA osallistui Laosin sisäpolitiikkaan Secret Warin aikana (’64 - ‘73) suorittamalla yli 580000 pommitusoperaatiota. Tasaisella laskukaavalla se tarkoittaa hyökkäystä joka kahdeksas minuutti, yhdeksän vuoden ajan.
Maaperässä on edelleen paljon räjähtämätöntä matskua ja isoja maa-alueita on käyttökelvottomassa tilassa. Ainakin 20000 on kuollut pommeihin sisällissodan jälkeen. Nykyään noin 100 kuolee tai vammautuu vuosittain, etupäässä lapsia.
USA on antanut viimeisen 16 vuoden aikana rahaa pommien raivaamiseen saman verran kuin se käytti aikoinaan itse pommituksiin kolmen päivän aikana. America fuck yeah!
Tästähän tekee entistäkin sylkisempää, että Laos on yksi maailman köyhimpiä maita. Oikeasti. Valtion budjetista merkittävä osa koostuu kehitysavusta, joten raivaappa siinä sitten. Yrittää kuitenkin kovasti päästä viiden vuoden sisällä pois ‘Least Developed Countries' -listalta. Suomihan vastaavasti tuntuu tällä hetkellä kovasti yrittävän pääsyä samaiselle listalle.
National Museum, pääsymaksu 1.2e.
Muut turistit ovat hyviä informaation lähteitä. Ja pieni osa heistä myös mainiota seuraa, joko iltakaljalle tai päiväretkelle. Terveiset ainakin Sloveniaan, Puolaan, Pariisiin, Hampuriin ja... Turkuun. Vuh vuh.
Ja jos paikalliset haluavat ottaa mukaansa lounaalle, niin elkää h***tissä kieltäytykö. Kiitos neiti Tiikerille ja kavereilleen. Tosin voihan sitä tietysti jäädä myös hotlalle nukkumaan, jos siltä tuntuu. Varmasti kivaa sekin?
Joskus on hyvä hakea erilaisia elämyksiä. Viiden tähden hotelli on hyvin kaukana omasta mukavuusalueesta, vaikka erittäin mukavaahan tämmöisessä on. Saunaa, japsiravintolaa, kylpylää, kinukkiravintolaa, kuntosalia, aulabaaria, allasta, turistirihkamamyymälää ja mitä näitä nyt on. Kaikki tähtää siihen, että majoittujan ei tarvitse jalkautua porttien ulkopuolelle rahvaan sekaan.
Superior twin 102USD /yö. Lisäksi näin köyhiltä jätkiltä pyysivät kasuaalia sadan dollarin deposittia. Käteisellä. Kun oikein kaivoi rinkan pohjia, niin juuri sen verran löytyi. Henkilökunta oli onneksi kärsivällistä sorttia.
Muutenkin aiheutettiin yleistä pahennusta. Jenkkiläiset valtiovieraat pitivät täällä kokousta ja olivat lukinneet hissit omaan käyttöön. Aamupalalle menevä suomalainen ei kuitenkaan moista hyväksy, vaan käyttää sitten vaikka hätätierappusia. Siitä saattaa tosin aiheutua se, että hyökkää hätäovesta suoraan keskelle John Kerryn seuruetta.
Pakko sanoa, että aika isoja poikia ne turvamiehet. Ja nopeita liikkeissään. Ei tehnyt mieli sanoa mitään jenkkivastaista. Nyt ymmärrän jenkkipolitiikkaa paljon paremmin. Suora väkivallan uhka tukahduttaa kritiikin.
Vientiane Timesissa ei ollut seuraavana päivänä uutista 'US secretary of state targeted by a foreign dude'. Tarkistin. Ja heh. Jos tuo lause ei saa NSA:n tietokoneita piippaamaan, niin sitten ei mikään. Eli lukekaahan siellä päässä tämä raporttikin. Hotellin kirjautumistiedot teillä jo varmasti onkin.
Sen sijaan sille turvamiehelle, joka unohti tarkastaa sen kyseisen hätäoven: olen pahoillani, että pilasin urasi. Tosin en ole niin kauhean pahoillani, koska olet kuitenkin vain jenkkihallinnon koira.
Btw, Kerry oli mestoilla sopiakseen maastoon jätettyjen pommien hävittämisestä. Hienoa. Tosin yleensä kun USA on jostain neuvotellut, niin seurauksena on ollut vain lisää pommeja. Jäämme seuraamaan tilannetta.
Onhan se kiva, että ovimikolla on töitä, mutta mie olen niitä ihmisiä jotka mieluummin avaavat yleisen käytösetiketin mukaisesti muille ovia. Ehkä se johtuu siitä, etten ole lahtari.
Tosin reissutoveri vietti täällä paljon enemmän aikaa, enkä häntäkään haukkuisi kokkareeksi. Joten ehkä vesissä vaan on eroja?