HUNTERS RACING TEAM
Kardaani Special
Vilppulan SUA 24.05-25.05.2003
Särkikankaan JM-rata
Ajajat:
Joonas Pokela
Jyrki Siekkinen
Huolto:
Kari Malinen
Jussi Siekkinen
Jouko Siekkinen
Anu Siekkinen
Juho Pokela
Jouko Kurki
Pia Kurki
Auto:
Fiat 131 Mirafiori
Auto oli jo kevättalven mittaan puunattu kisakuntoon eikä siihen
helmikuun jälkeen tarvinnut tehdä kuin pieniä viilauksia. Joten
kisanalusviikolla piti vain kaivella vanhat tutut kisatavarat esiin
tallista ja ajaa auto kärrylle. Fiuden kuskin puoleinen etujarru tosin
ei jarrutestissä suostunut ensimmäisellä kerralla lukkiutumaan ja sitä
hieman herkisteltiin. Sittemmin kaikki nurkat lukkiutuivat kiltisti.
Pokelan Jukka lähti lauantaiaamuna Jeepillä heittämään kisaköörin
Vilppulaan. Mies ei kuitenkaan joutanut päivän ajaksi kisapaikalle
jäämään, peltotyöt kun painoivat päälle. Joten huoltoautoa ei teamilla
ollut. Malinen oli Volsuineen tulossa kisaamaan ja miehen LT toimi
sitten samalla myös HRT:n kisakeskuksena.
Alkuerä. Fiude vielä nätissä kunnossa...
Katsastukseen lähtiessä Fiat rupesi ryttyilemään eikä suostunut
käynnistymään. Pitkällisen starttaamisen jälkeen auto oli pakko työntää
käyntiin. Sama toistui katsastuksesta lähtiessä, joten autoa ryhdyttiin
tutkimaan. Paljastui, että tulomatkan aikana tiestä noussut vesipössäkkä
oli täyttänyt kannesta tulppien ympäryksen. Rätillä saatiin enimmät vedet
pois ja loppu kosteus haihtui, kun kone käytettiin lämpimäksi. Sen
jälkeen kone toimi koko loppukisojen ajan kuten pitääkin.
Katsastus oli luku sinänsä. Jo etukäteen oli ollut juttua, että
aiempina vuosina Vilppulassa on ollut "mielenkiintoisia" katsastusmiehiä.
Ja näytti jutut olleen totta. Siinä vaiheessa, kun Fiatissa olleita
Willansin vöitä alettiin epäillä itse tehdyiksi, loppui teamiläisiltäkin
huumorintaju. Jos todellista sanomista on, niin siitä pitääkin ilmoittaa.
Mutta aivan tyhjänpäiväisestä v***uileminen vain antaa heti kisapäivän
alkuun huonon kuvan koko kisoista. Kaikki katsastajat eivät missään
nimessä olleet huonoja, mutta pari semmoista näköjään riitti.
No, onneksi auto on niin hyväkuntoinen ettei epäilystä kisaan
pääsemisestä ollut. Joten hieman bensaa tankkiin ja odottamaan kisan
alkua. Jomppe pääsikin tuleen heti ensimmäisessä lähdössä. Mies
köytettiin vöihin ja auto hyvissä ajoin käyntiin. Kolea keli aiheutti
sen, että koneen lämmittäminen kisakuntoon vaati tavallista pidemmän
ajan.
Vettä vihmoi taivaalta hiljakseen ja se ei oikein asiaa auttanut.
Fiat kun tahtoo jäädä viivalle sutimaan kuivallakin kelillä. Jotain
epämääräisiä lähtökierroksia siinä haeskeltiin ja näytti ihan hyvin
osuvan kohdalleen. Hieman varovainen lähtö jätti miehen jälkijoukkoihin,
mutta kakkosella muut alkoivat tulla perä edellä vastaan. Edellä yksi
Corolla pyörähti, mutta onneksi ulkoreunaan jäi tilaa auto ohittaa.
B-finaali menossa ja auto jo hieman kärsineen
näköinen.
Loppujen lopuksi Jomppe lähti kiertämään rataa kolmantena. Edellä
mennyt Amazon oli pari kertaa iskuetäisyydellä, mutta kun välieräpaikka
oli kolmelle luvassa, oli turhaa lähteä tönimään. Puolitoista kierrosta
meni varmalla ajolla. Ainoa ongelma oli lasin huurtuminen, joka häiritsi
vasemmalle katsomista.
Ennen välierää ei tarvinnut suuria huoltohommia tehdä. Nyt lähtökin
onnistui hyvin ja neljän jatkaessa ei suurta hätää näyttänyt olevan.
Amazonin kanssa tuli pieni klikkaus, joka repäisi apumiehen puoleisen
lokasuojan levälleen. Se ei kuitenkaan jumiutunut renkaan väliin, joten
se ei vaikuttanut kulkuun sen suuremmin. Pitkään hallussa ollut neljäs
sija muuttui vielä kolmanneksi viimeisessä mutkassa, kun edellä mennyt
Corolla jätti liikaa tilaa sisälleen.
Nyt oli auton kanssa jo jotain tekemistäkin, kun etulokasuojaa
parsittiin takaisin koriin kiinni. Tässä yhteydessä suuret kiitokset
Pasi Helinin huoltoporukalle, jotka auttoivat remontissa. Kiireessä ei
akkua ehditty ladata ja auto piti työntää käyntiin. Mutta viivalle
kuitenkin ilman sen suurempia murheita.
Finaalikarsinnassa Jomppe antoi muille puoli autonmittaa tasoitusta,
kun lähtö myöhästyi. Ekaan kurviin tuli astetta suurempi härdelli ja
siinä samalla Fiatkin muutti muotoaan astetta rankemmin. Samainen
etulokasuoja roikkui hetken aikaa mukana ja tippui sitten kokonaan pois.
Takaa kilpailijatoveri kuori kylkeä irti muusta korista ja pelti sojotti
härskisti poispäin muusta autosta.
A-finaalin olisi mennyt suoraan kolme, mutta Jomppe oli kaiken
happeningin jälkeen viides tai kuudes. Tie vei kuitenkin epäviralliseen
B-finaaliin. Ennen sitä ei autolle suuria pystytty tekemään, joten
viivalle mennessä apukuskin puoleista etulokasuojaa ei ollut ollenkaan ja
kuskin puoleinenkin heilui puoliksi irrallaan. Lisäksi takakulma repsotti
levällään, tosin sitä hieman saatiin hakattua kasaan.
Nuorten luokka takana ja tuhojen korjaaminen voi alkaa.
Lähtöön kuitenkin auto kelpuutettiin, mutta B-finaali meni sitten jo
fiilispohjalta. Pieniä mahdollisuuksia oli haastaa edellä mennyt Tojo
ainoasta jatkopaikasta, mutta liukas asfaltti teki tepposet ja Fiat
pyörähti. Tuloksena kuitenkin nuorten 11. ja kardaanisarjan 5. sija. Ei
hassummin ekaksi kisaksi.
Pienet (?) lommothan kuuluvat asiaan.
Nuorten luokan jälkeen autolle annettiin porukalla lekaa parin tunnin
ajan, jotta auto saatiin suht inhimilliseen kuntoon sunnuntaita varten.
Lokasuoja tuotiin varikkopaikalle järjestäjän toimesta ja takakulmakin
saatiin rautalangalla parsittua säädyllisen näköiseksi. Kaksi luukkujen
kiinnitystappia kuitenkin hävisi maailmalle ja niiden tilalle laitettiin
mustekalat. Katsastuspäällikkö kävi autoa katsomassa ja antoi
kilpailuluvan, joten päästiin vaihteeksi huoltamaan Malisen autoa.
Malisella alkuerä ja välierä meni ilman suuria ihmeitä varmoilla
jatkopaikoilla. Tosin alkuerässä joutui hetken ajan ajamaan, mies kun
ekassa mutkassa puoliksi pyöräytettiin. Pari ohitusta kuitenkin toi
kolmannen sijan ja suoran välieräpaikan. Finaalikarsinnassa lähtö oli
hyvä ja finaalipaikka olisi ollut tarjolla, mutta tulpan irtoaminen
pilasi mahdollisuudet.
Alkuerän startti ja kaikki näyttää ihan hyvältä.
Päivä oli siten pulkassa ja kotiinlähtöä vailla. Kyyti kotiin
järkääntyi Malisen pakun kyydissä, tullessa vielä vietiin miehen
suoralla kaupalla myymä Volsu Koskenpäähän. Kotosalla oltiin siinä
seitsemän maissa ja valmistautuminen seuraavaan päivän alkoi.
Sunnuntai
|