HUNTERS RACING TEAM

 

I Ritoperän Kinkaasu -ralli
Alavuden UA 27.05.2006
Ritolan kylä tai-joku-semmoinen

Ajajat:
JP Flyktman
Jyrki Siekkinen

Auto:
Ford Fiesta

Piti se tämäkin päivä nähdä. Tuskin olisin kartturiksi niin suoraan lupautunut, jos olisin oikeasti pari vuotta sitten uskonu että todellinen vaara on olemassa.

Mutta ei kai siinä. Lauantaina liikenteeseen. Paineita ei onneksi tarvinnu ottaa, periaate oli että jos menee katastuksesta läpi niin homma on jo voitettu. Mitään sanomista ei ollut, siitä plussat.

Aikamoista odottelua tuo koko laji, mutta lopulta sentään ekan pätkän lähtöön. Aika outoa sinällään olla apparin puolella vöissä kiinni. Lisäksi aivan liian vähän kalustoa samalla lähtöviivalla, ei ollut kotoisa olo.

Jotain vajaa 12 km oli eka pätkä. Alussa meni harjoitteluna, puolen välin tienoilla alkoi Nappu luottaa autoon ja renkaisiin ja muutenkin löytyi rytmiä. Sitä riemua kesti vajaa kilsan ja auto alkoi puutumaan.

Vajaapyttyisellä vekottimella on vittumaista luistella. Kaameata tervanjuontia yrittää selvitä maaliin. Oltiin seuraavana tulleen Escortin tukkonakin oikein huolellisesti. Anteeksi siitä. Heilläkin kisa tosin jäi myöhemmässä vaiheessa kesken, joten ei yleiskisan voittoa kuitenkaan riistetty.

Maalikin tuli vastaan, kun tarpeeksi kauan potki. Siirtymällä tuntui käynti hieman tasoittuvan. Pääteltiin että kun hieman jäähtyy niin voitaisiin vaikka päästä huoltoon korjaamaan. Aikaa kun olisi ollut reilu tunti.

Syyksi epäiltiin nostajaa, ja sehän se siellä v***uilikin. Tai itse asiassa niitä oli mennyt useampia, eli vekotin oli pätkällä semmoinen 2,5 pyttyinen. Ihanaa.

Huoltoonkaan ei lopulta tietenkään päästy, yksi pakoventtiili jumiutui lopulta kokonaan kiinni ja öljyt sitä rataa pihalle. Se kun ei konehuoneessa ole varsinaisesti se uusiutuva luonnonvara, niin lopulta se lopahti ja semmoinen punainen valo päätti päivän. Huolto jäi reilun kahden kilsan päähän. Keskeytykset kehiin, auto kärrylle ja kotiin.

Omalla tavallaan ihan vekkulia touhua tuokin. Vaikken vieläkään lajia pidä kovin suuressa arvossa, niin joutunee joskus uudelleenkin kyytiin hyppäämään. Se oli jopa ihan hauskaa.


Vaan ajettiin sitä ainakin hetki kilpaa. Tai jotain sinne päin.