HUNTERS RACING TEAM

Matka Istanbuliin (aka Byzantion/Konstantinopoli)

Reissun päällä:
Herra B
Herra W
Herra Y

29.3. perjantai Helsinki: Koodinimellä 'wasted years' tunnettujen haahuilureissujen jälkeen aika tuntui olevan kypsä aivan aidolle ja oikealle turistimatkalle. Ei nyt sentään mitään all-inclusive rantalomaa, mutta yksi maailman top-100 turistihelvettikaupungeista. Valikoimasta löytyi maailman vanhimmaksi kaupungiksi väitetty Istanbul.

Reissu aloitettiin jo perjantai-iltana. Auto kentälle, josta Kallioon kattotason edustussaunaan (kiitokset neiti Tee!), josta Broncon ja Roskapankin kautta Marskille siihen kinukkigrillille, josta Omppuun nukkumaan ja aamulla kentälle. Tämä oli siis vielä sitä normaalia Hunters-matkaamista.

30.3. lauantai Istanbul: Turkish Airlines ei tarjoillut kebappia, petyimme. Noh, kone kenttään ja nuuhkimaan turistimaailman tuulahduksia. Yritimme imitoida täällä jo aiemmin käyneitä, en tiedä onnistuimmeko.

Tuulahdus sai heti ulostemaisen sävyn, kun taksimatkan hinta rupesi nousemaan kesken matkan. Yksi kerta meni vielä turistimaisen kusetuksen piikkiin, mutta kun hinnannousulle ei löytynyt loppua niin piti alkaa neuvottelemaan. Se meinasi karata käsistä lopullisesti, mutta onneksi ylipaino on ylivoimaa.

Lopulta päästiin kuitenkin sillä nimenomaisella taksilla majoitukseen. Yli tunnin myöhässä, suurten uhkausten saattelemana ja kaikilla mukava aggre päällä. Muuten meni ihan ok. Heitettiin pari latia kuskille ylimääräistä, jotta sekin köyhä saa ruokaa. Sen miekkonen tuntui ymmärtävän, vaikka muuten jamppa esitti 'inte sprechen englanti'.

No mutta pääturistikaupunginosa Sultanahmet korvaa kaiken?

Noh, ei kaupunginosassa mitään suurta vikaa ole, se vain on nopeasti nähty. Topkapin palatsi, Hagia Sofian museo ja sulttaani Ahmedin moskeija (Turkin kansallismoskeija) ovat toki komeita, mutta eivät tarjoa mitään lähtemätöntä vaikutusta.

Iltaelämässä Akbiyik Caddesi on pääkatu. Hinnat ovat turistihintoja ja meno on keski-ikämäisen turistimaista. Cheers oli ainoa paikka, jossa viihtyi ja soittivat myös pyynnöstä Nightwishia. Kalja alkaen 4.5e, ruokahaarukka 6e - ääretön. Viunakin on täällä kallista, koska muslimivaltio.

Lopullisesti meidät kuitenkin hääti täältä se, että joku ravintoloista alkoi soittamaan Jukka Poikaa. Yäk, pthyi ja hyi h****ti.

31.3. sunnuntai Istanbul: On Sultanahmetissa kuitenkin hetkensä. Kuvan Yerebatan Sarayi on maanalainen vesisäiliö, jonka 7000 orjaa rakensi keisari Justinianus I:lle 530-luvulla. Tosin paikalla lienee ollut jo aiemmin keisari Konstantinus Suuren rakennuttamia juttuja, joita Justinianus vain muutti. Esiintyy muuten myös leffassa 'From Russia with Love'. Pääsymaksu vitosen.

Lisäksi käytiin turkkilaisessa (yleisessä) saunassa. Paikaksi valikoitui Tarihi Gedikpasa Hamami, ihan vain sen takia koska se on perustettu jo vuonna 1475 ja on hieman sivussa pahimmasta yleisöryntäyksestä.

1.4. maanantai Istanbul: No olisiko Kultaisen sarven toisella puolella auvoisampaa? Ainakin sieltä löytyy Galatan torni, jonka Genovan tasavaltalaiset pykäsivät 1348. Maisemat on tornista edelleen komeat, mutta sitten tulee se mutta:

Sittemmin torniin on tuunattu hissi, ravintola sekä yökerho. Ei hyvä.

Ja nykyisin jonotat päästäksesi sisälle, jonotat hissiä ylös, jonotat ylhäällä, seisot pienellä ulkonemalla noin sadan muun ihmisen kanssa, siedät venäläisturistien etuilua, kuuntelet engelsmannituristien kenkkuilua, väistelet samsonitenikonturisteja ja lopulta jonotat hissiä alas. Ei hyvä. Ja tästä hyvästä pulitat 7 euroa, kiitos. Kiitos ja hyvästi.

1.4. maanantai Istanbul: Mutta jos kuitenkin vielä yrittäisi. Eli menisi Sultanin hienoon kattoravintolaan ja kokeilisi siellä. Juu-ei. Henkilökunta ymmärtää, mutta ne raharikkaat länkkärimatkailijat katsovat todella kieroon. Nämä ovat paikkoja, joissa raharikkaat miehet viettelevät paikallisia luksushuoria. Eli ei niitä meidän paikkoja.

Ehkä tämä turistihomma ei vain ole meitä varten.

1.4. maanantai Istanbul: Pitäkää tunkkine, Hunters palasi takaisin juurilleen. Harhailemaan sivukaduille varsin päämäärättömästi, ilman sen suurempia päämääriä tai aikatauluja. Pysähtymään oluelle silloin, kun siltä tuntuu. Nappaamaan illalla jokusen oluen, jotta jaksaa aamulla taas lähteä kävelemään. Eli tekemään sitä, jonka me miellämme lomaksi.

Tällä taktiikalla löytyi jälleen se Volvokin (#21), perinne josta on muodostunut tiimin ikioma Moby Dick. Hetkeä aiemmin Sleepy kuvasi toisaalla toisen Volvon (#20). Ei myökään olla ihan terveitä.

1.4. maanantai Istanbul: Paikallisen kahvilan astianpesutila. Näin EU:ssa.

Eikun eihän tämä ole EU-maa. Vielä.

2.4. tiistai Istanbul: Lauteilla cover/housebändi RockZen. Ei hassumpi.

Kaupungin parhaasta baarista oli jo ennakkotietoja, ja niihin on pakko yhtyä. Eli DoRock tarjoaa hyvää musiikkia, samanhenkisiä ihmisiä ja halpaa alkoholia: kalja (0.5) + tequila (4cl) 5e.

Rock 'n' Rolla antaa hyvää sivutukea, kalja (0.3) 1,75e ja kalja + tequila (4 cl) 3.5e. Muita mainitsemisen arvoisia voisi olla Yuri Gagarin, pikkupubi jolla on hieno nimi ja Karaköystä löytyvä Mare Nostrum.

Noin muuten Istanbulin voisi tiivistää lauseeseen 'jos kaikki kauppamiehet ovat huijareita, niin kaikki turkkilaiset ovat kauppamiehiä'. Turistia yritetään nimittäin kusettaa 24/7. Kadulla olevat tarjouskyltit eivät pidä paikkaansa. Happy hourit toimivat käänteisesti, eli ne ovat sitä ravintolalle. Hinnat seinällä ovat vain numeroita. Kunnon huijauksiakin esiintyy: laittomissa tissibaareissa lähtee rahat, Aksarayssa (red light district) lähtee rahat ja terveys.

Alkuun kaljasta tinkiminen on ihan vekkulia ja vänkääminen auttaa saamaan hinnan oikeammaksi. Mutta kun vänkääminen jatkuu neljättä päivää non-stop, niin siihen palaa käpy. Niinpä loppuaika vietettiin niissä mestoissa, joissa hinta on hinta. Kuten nuo neljä paikkaa yllä.

Huntterin matkaopas, lyhyt oppimäärä: ne paikat pannaan, joissa 1) kysytään heti ensimmäiseksi 'where are you from', 2) tarjoilija puhuu sanaakaan suomea, 3) henkilökunnan jäsenellä on vaimo Porvoossa, 4) on yliaggressiiviset sisäänheittäjät, 5) tarjoilija käyttää termiä 'my friend' tai 6) ulkona on minkäänlaisia tarjouskylttejä. Tämä karsii pois noin 95% baareista ja ravintoloista, mutta ne loput ovat ainoita käymisen arvoisia.

3.4. keskiviikko Istanbul: No nyt päästiin asiaan.

Paikkana rantabulevardi. Kun katsoo pudotusta kivikkoon ja kaiteen olemattomuutta, niin tulee mieleen yksi asia: kännipyöräilyt omalla vastuulla.

Allekirjoittanut on jo pitkään diggaillut tätä tyyliä suhtautua asioihin: jos olet idiootti ja putoat kuoppaan niin sinä olet idiootti ja putosit kuoppaan. Ei haeta syyllistä kadun omistajasta, kaivajasta, toimeksiantajasta tai ties mistä.

4.4 tostai Istanbul (Aasia): Tämähän on tosiaan maailman ainoa kaupunki, joka levittäytyy kahden mantereen alueelle. Niinpä tämän patsaan tilalla pitäisi olla iso kyltti 'Aasia - aloita tästä'. Tosin ensimmäisenä täälläkin käveli vastaan Starbucks. Kehitys kehittyy.

Paikallisliikenteen laiva Kabatasista Kadiköyhyn maksaa 1.5e, niin halvalla sitä pääsee naapurimantereelle. Rannan liepeillä (=5 km säteellä) ei ole mitään ihmeellistä, mutta päivän saa kulumaan ihan hyvin. Pääkatujen ulkopuolella kalja 3e.

5.4. perjantai Istanbul: Turkissa on jo lätkäisty varoituskuvat tupakka-askien kanteen. Suomessa odotellaan vielä sitä lex Räsästä. Tällä se maailma pelastuu.

Tosin juuri tämä kuva ei ehkä ole se kaikkein onnistunein. Impotenssista tuo varoittelee, mutta tiimin silmin kyseessä on ihan normaali suomalainen lauantai-ilta.

6.4. lauantai Istanbul: Kuvassa on Heybeliadan saari. Toisin sanoen Adalar eli Prince Islands tai Princes' Islands on saariryhmä Marmaranmerellä. Toimii päiväreissukohteena, tai pariin yöpymiseenkin. Lungia menoa ja hienoja maisemia, kunhan pääsaari Büyükadan pääsataman turistimenosta pääsee eroon. Julkinen botski kuljettaa, 2.5e/suunta.

Näistä näki myös nimitystä Princess Islands (ihan julkiliikennettä myöten), eli lievää seksuaalihämmennystä saaret tuntuvat potevan.

7.4. sunnuntai Istanbul: Eikä unohdettu sitä kebappia. Menee hyvyydessä Saksan ja Suomen välimaastoon. Eli on vain kalpea aavistus Saksa-kebusta, mutta pesee suomalaisen jauhelihamössö-eines'kebun' anyday.

Dürüm Döner on parasta mitä Turkki pystyy tarjoamaan, maksaa halvimmillaan euron. Iskender ja adana/urfa menee myös. Lisäksi ainakin lahmacun (kuvassa) ja köfte kannattaa ottaa haltuun jossain muodossa. Kuvan juoma on puolestaan ayran, jogurttijuoman tapainen tuote. Löytyy kioskeista purkkimuodossa tai sitten tämmöiseen katukeittiötyyliin tuorepuristettuna.

7.4. sunnuntai Istanbul: Ja näin on Huntterismiesten aika palata takaisin koloihinsa. Jonkun paikallisen baarin vessasta löytyi tilanteeseen sopiva kuva.

--

Majoituksesta vastasi Sydney Hostel ja Chillout LYA Hostel, kumpikin ihan OK. Hinta molemmissa vajaa 20e /yö, mutta vastineeksi molemmissa oli tarjolla varsin kelvollinen aamupala. Chilloutissa vieläpä matkailijaystävällisesti puoliin päiviin asti.

Sivistyspisteitä kertyi 2,5. Viunaa saa kioskeista aina kun ne ovat auki, kapakassa tupakointi on baarikohtaista ja julkijuopottelu on tietyin ehdoin laillista (moskeijoiden lähistö + satunnaisfaktori). Varmuuden välttämiseksi kannattaa kuitenkin vetäistä juomaa suurelta yleisöltä piilossa.

Mutta totuuden nimessä on kyllä sanottava, ettei orkkiskebun lisäksi tule mieleen yhtään syytä miksi täällä kannattaisi käydä. Tässä on toki jälleen asetelma Hunters vs. muu maailma, eli joku tästä varmaan nauttiikin. Meillä Istanbul ei pääse jatkoon, muuten kuin TK-hubina.