HUNTERS RACING TEAM

Matka Paldiskiin

Reissun päällä:
Herra Y
Mrs. Tiikeri
Mr. Riiviö

Kaksituhatta... joskus kauan sitten, perjantai, Itämeri: Joskus niitä pakollisia FIN-tunnuksia hoidettiin tulostetulla A5:lla ja jesarilla. Tarra olisi maksanut rahaa.

Nykyään ei ole enää tuota Volvoakaan. Vaihtoehdot oli varastoida pellolle tai myydä jollekin. Ohuelti harmittaa.

Nykyään Eestin-matkojen käyttiksenä on Toyota. Vaimon valinta, luonnollisesti.

Avensis T27, eka facelift. Sellaista vuosimallia, että kaikkein pahin (Kobe Steelin?) alumiini on lohkosta lie jo poistunut. Sen sijaan ei ole selvyyttä onko metalli baijerilaista. Virallisesti ei.

Ostettiin savolaistuneelta bussikuskilta, joka oli sillä hetkellä kotimaassaan Valko-Venäjällä kahakoiden takia jumissa. Välissä ollut vuoden katsastamattakin. Moinen karkottanee tiettyjä ostajia ja houkuttelee niitä hintatietoisempia.

Ensimmäiset 17 tkm menikin yllättävän ok. Kaksi päivää ennen reissua Avensis ryhtyi pitämään audiopuolen 'omaa kivaa' jarruttaessa. Selvisi, että takapään jarrupala näytti edelleen päälle päin hyvältä, mutta päin vit... erheellisen jarrupalan asentamisen vuoksi oli kulunut aivan kenoon. Kuten myös satulan mäntä. Kaikkea sitä näkee.

Joku oli tehnyt itse ja säästänyt. Ja toisaalta, kuka on suunnitellut jarrusatulan näin? No japanilainen varmaan.

Satula siis pöydälle. Oli siinä kunnossa, että uudella männällä olisi saanut jokkiskelpoisen. Mutta mistäpä sitä mäntää tähän hätään. Sen sijaan Suomesta sai ylihintaisen, joskin tehdaskunnostetun satulan.

Joten mietitääs... Jos laivattava auto ei ole omissa nimissä, niin sen käyttäminen vaatisi kansainvälisen valtakirjan. Ei just nyt ehdi hoitamaan Autoliitosta. Pihassa olisi leimattuna VOLVOt 144 ja 744, mutta B20A tai B200K ei just nyt näillä bensahinnoilla ole se vaihtoehto jolla haluaisin lähteä Eestiin. Menee satulan hinta jo menomatkalla.

Uusi satula tuli Brembon paketissa. En ole niitä ostellutkaan. Johan helpotti ja auto taas käyttöön päivää ennen matkaa.

15.4. perjantai Itämeri: Ihan vain muiden reissuseurueiden ongelmia kuunnellen tarjoamme mahdollisesti ilmaisen retkivinkin. Ota kuva, niin takaisinnavigointi helpottuu.

Paitsi jos et omaa kamerapuhelinta, niin sen hankkiminen ei välttämättä ole ilmaista. Ja ei se sähkökään ihan itsekseen synny, tahi päästövapaasti, tahi ilmaiseksi. Tämä ei välttämättä ollut kannanotto sähköautojen maailmaapelastavaan vaikutukseen.

Ole siis hyvä kuluttaja ja kuluta. Sitten kuluta vielä lisää ja pelasta siten maailma. Eiku.

Ei kannata myöskään miettiä kuinka monen lapsen kaivamana sähköautoakkujen materiaalit ja mineraalit tulevat ja kuinka moneen kertaan niitä laivataan pitkin meriä. Kannattaa vain nauttia ostetusta omastatunnosta tai ainakin sen feikkaamisesta.

Tai saatathan sinä tietoisesti haluta tehdä Elon Muskin kaltaisesta psykopaatista vieläkin rikkaamman. On kai sellaisiakin.

Tämä sen sijaan oli kannanotto.

Mut joo, oli kai tässä jossain reissuraporttikin. Kuva on tulomatkalta. Menomatkalla oltiin sattuneesta syystä viimeisten laivaan pääsijöiden joukossa, joten kellariin vei tiemme. E3.

Ennen reissua tuli siis tekstiviesti, joka varoitteli ruuhkista satamissa. En ole moista ennen saanut. Vähän ihmettelin ja periaatteessa huomioinkin asian. Mutta kun joka tapauksessa piti lähteä skogesta klo 04, niin ei siihen paljon ylimääräisiä tullut otettua.

Satama oli oikeasti tukossa. Niitä rekkoja oli melkoisen paljon; Tyynenmerenkatu ja Länsisatamankatu täynnä, Mechelinkadullakin pitkät letkat. Ja se vaikuttaa välittömästi matka-aikaan. Äkkinäiselle olisi tullut kiire.

Virallinen selitys oli, että pääsiäisen aikana rekkakuskit halusivat kotiinsa. Saattoi siihen Venäjän sikailutkin vaikuttaa, toim. huom.

Eckerö, kuten aina. Halvin hinta ja Tallinkin aiemmat kokemukset vaikuttaa edelleen.

--

Ranskassa oli joskus giljotiini. Just sayin'.

--

15.4. perjantai Tallinna (Rocca Al Mare): Yksityiskoululla on rajoituksista päätellen kuivan oloinen kampus. Ei ihme, että eliitti on aina niin kuivakkaa sakkia.

Tässä lähellä on btw ihan nätti ranta. Siellä ei ole rajoituksia.

15.4. perjantai Paldiski (Pakri): Tie loppui tähän. Pakrin rantatörmä on kieltämättä ihan komea.

15.4. perjantai Paldiski (Pakri): Tämä oli mielenkiintoinen. Jonkinlainen melkoisen tuhottu tykkimesta tämä on, mutta mitään tietoa ei tunnu löytyvän. Paikan päällä ei ole mitään, eikä netissäkään oikein tuntunut natsaavan.

Joka tapauksessa kohtalaisen kokoiseen kompleksiin pääsee sisälle tutkimaan, jos haluaa ja uskaltaa.

15.4. perjantai Paldiski: Majoitus oli aparttamenttos-tyylinen. Oman rapun ulko-ovi huomioitiin perheen toimesta. Itselleni tämä oli siis lupaava.

Joku vertasi näkymää DDR:ään, toinen Kouvolaan. Mutta tämä ei ole kumpaakaan, tämä on Paldiski. Jos olet katsonut 'Nousukausi' -elokuvan, niin täällä olisi mestoja.

15.4. perjantai Paldiski: No joo, huumori sikseen. Sisältä nämä asunnot ovat aina siistejä. Jokainen Baltiassa matkannut tietää tämän. Mutta jos joku ei ole niin perehtynyt, niin tämä tieto on sinulle.

Tunnetaan varaussivustoilla nimellä 'Cozy apartment next to Paldiski harbor'. Ei ehkä niin helppo löytää jos juuri tämän haluaisi, mutta näitä asuntoja on täällä paljon. Tämä oli 58e /yö. Hellan levyt olivat kuluneimmat jotka olen nähnyt. Millä hapolla saa pinnan kulumaan paikoitellen useita senttejä?

Auton voi parkkeerata kadulle. Ei aiheuttanut kuumotuksia. Mutta pitää myös sanoa, että en välttämättä lähtisi yöaikaan keskustaan yksikseen talsimaan. Luotan tässä vanhoihin silmiini. Perehtymättä asiaan sen enempää, väittäisin että täällä on huumeisiin liittyviä ongelmia.

Portugalin malli auttaisi. Myös Suomessa.

Tämä oli jälleen kannanotto.

16.4. lauantai Paldiski: Tämä on sitä köyhempää ja venäläisvähemmistöläistä Viroa.

Historialuento: Eestinruotsalaiset rakensivat tänne sataman 1600-luvulla, silloin nimi oli Rågervik. Pietari Suuri linnoitti ja syväsatamoitti mestat 1710-luvulla ja nimeksi tuli Baltijski Port. Nykyinen nimi on eestiläistetty versio.

Neuvosto-Viron aikaan tämä oli suljettu kaupunki ja Neuvostoliiton suurin sukellusvenesodankäynnin koulutusmesta. Se tarkoitti ydinsukellusveneitä ja kahta ydinvoimalaa. Eesti itsenäistyi '91, mutta tämä kaupunki aukesi vasta '94. Kesti siis hetken kerätä kamppeet.

Lisäksi viereiset Pakrin saaret olivat Neuvostoliiton ilmavoimien harjoitusaluetta. Kerran pommi tipahti 15 metrin päähän toiminnassa olleista voimaloista. Pommi ei räjähtänyt. Ja kerran leikkikentälle. Sekään pommi ei räjähtänyt.

Nykyisin hiljainen kylä. Hylättyjä sotilasrakennuksia riittää, jos niitä haluaisi tutkia. Juna-asema on restauroitu ja uudehkot junat kuljettavat Tallinnaan 3,15e /suunta. Tosin jos haluaa rantatörmälle, niin tarvitsee fillarin/taksin.

Lukas Moodyssonin iloinen draama 'Lilya 4-ever' on kuvattu pääosin Paldiskissa, samoin kuin osa Alan Walkerin musavideosta 'Faded'.

16.4. lauantai Paldiski: Lauantai, vapaapäivä. Jeesuskin kuoli jo pitkäperjantaina. Eli eilen.

Armenialainen granaattiomenaviini on just se sopiva juoma kämppätekoiselle äyriäissalaatille. Tosin äyriäispuolesta ei tullut kuvamateriaalia. Myöhästyin, oli ilmeisesti nälkä. Yritin paikata asian salaatinlehdellä, epäonnistuin.

Btw, viini oli hyvää. Edellyttäen, että olet eurooppalaisen 'euron viinin' kannattaja. Eli hyvin marjainen oli. Eli hyvä.

17.4. sunnuntai Klooga: Tämä on Kloogan keskitysleiri. Tai siis muistomerkki, joka on rakennettu leirin alueelle, uhrien hautakummulle. '51 Neuvostoliitto teki tänne ensimmäisen muistomerkin ja '94 muistomerkkiä laajennettiin nykyiseen muotoonsa. Tyylikkäästi rakennettu kokonaisuus.

Historialuento: Kloogan keskitysleiri perustettiin 1942. Seuraavana vuonna siellä oli 3000 vankia; sotavankeja, eestiläisiä poliittisia vankeja sekä Kaunasin (Kovnon), Vilnan ja Salaspilsin ghetoista tuotuja juutalaisia.

Kun Neuvostoliitto lähestyi syyskuussa '44, osa vangeista siirrettiin Puolaan. 19.9.1944 20. SS-divisioona ampui leirissä jäljellä olleet noin 2000 ihmistä. Osa ehdittiin lisäksi polttaa. 85 vankia onnistui piiloutumaan ja selvisi, valtaosa parakkien ylisillä.

Enkä minäkään aina jaksa tehdä pohjatyötä. Tällä kertaa pieni kyltti tien varrella näytti mielenkiintoiselta. Aina pitää varata sen verran aikaa, että voi harhailla. Pieni tie muistomerkille on aika hämyisen oloinen. Mutta siellä se on.

17.4. sunnuntai Tallinna: Sitten Tallinnaan. Eestissä ja Laosissa on molemmissa Miniso. Ei näitä yhtäläisyyksiä montaa voi olla.

Se kauppaketju siis. Oikeasti kiinalainen, mutta yrittää kovasti luoda japanilaista vaikutelmaa. Oli myös ensimmäinen ulkomainen kauppaketju Pohjois-Koreassa.

Junnu ei löytänyt samoja släpäreitä kuin Laosista. Eli tuotevalikoima ei ole kaikkialla ihan sama. Ei yllätyksiä tässä. Pohjois-Koreasta ei havaintoa.

17.4. sunnuntai Tallinna: Majoituksena tälläkin kertaa Fat Margaret's Ho(s)tel. Pitäähän sitä olla edes yksi kaupunki, jossa on rutiineja. 3hh kattohuoneisto 52e /yö. Uimaosasto oli huollossa ja kiinni. Höh.

17.4. sunnuntai Tallinna: Linnahall. Omasta mielestäni Tallinnan parhaita nähtävyyksiä.

Historialuento: Linnahall eli kaupunginhalli, alun perin V.I. Leninille nimetty kulttuuri- ja urheilukeskus. Nimi vaihtui Eestin itsenäistyessä. Ei yllätyksiä tässä.

Valmistui Moskovan '80 olympialaisiin ja niiden purjehduskisoihin. Nykyisin sisällä on amfiteatteri sekä jäähalli. Tai voi jopa sanoa oli, sillä rakennus on ollut tyhjillään vuodesta 2010.

Nykyisin osaomistajina ovat kaupunki, kaikkien tuntema Tallink-konserni sekä sijoitusyhtiö Infotar. Tällä kokoonpanolla, ja rakennuksen sijainnilla, rakennuksen kehittäminen on ilmiselvää. Viimeisin suunnitelma on matkustajasatama, joka sisältää hotellin ja kauppa-/kokouskeskuksen.

Toivottavasti eivät pilaisi ihan kokonaan. Taitaa olla turha toivo.

Copterline lensi tästä. Myös sen lennon AAQ103. Heti uudestaan historialuento. Koska mä voin.

Historialuento: Helikopteripalvelu Oy:n suora jälkeläinen Copterline lennätti ihmisiä Helsingin ja Tallinnan välillä, vuonna '04 peräti 75000 yksittäistapausta.

10.8.2005 Sikorsky S-76 putosi mereen lähellä Aegnan saarta kolme minuuttia sen jälkeen, kun se nousi ilmaan Linnahallilta. Kaikki 14 ihmistä kuolivat; 8 suomalaista, neljä virolaista ja kaksi jenkkiä. Työturvallisuuskeskus menetti useita johtohahmoja. Heidän piti palata Suomeen laivalla, mutta myrsky muutti suunnitelmia. Elämä on valintoja. Kuolema myös.

Syy oli ohjaustehostimesta irronnut plasmapinnoite, joka tukki pääroottorin ohjaustehostimen takaisinvirtauskanavat. Lentäjiäkin epäiltiin, mutta ilman ohjaustehostinta konetta ei voi lentää. Huollon laiminlyöntiäkin epäiltiin, mutta määräaikoja ei oltu ylitetty. Jenkkivalmistaja ei tietenkään ottanut vastuusta asiasta.

17.4. sunnuntai Tallinna: Lennusadam eli lentosatama on nykyään museo. Perhelippu 30e.

Rakennus on jo itsessään näkemisen arvoinen. Valmistui 1917 vesitasojen hangaariksi ja on jännästi rakennettu. Diggaan myös suuresti museon visuaalisesta ilmeestä, etenkin siitä videojutusta jolla esitellään sukellusveneen toimintaa.

Ja tosiaan kuvan all-vee-laev aka sukellusbotski on EML Lembit, jonka Eestin valtio tilasi '34 Vickers-Armstrongilta osana Suomen ja Eestin välistä salaista sotilasyhteistyötä. Baltian ainoa ennen toista maailmansotaa tehty sota-alus, joka on säilynyt. Sisaralus EML Kalev katosi lokakuussa '41. Ja on edelleen kateissa.

Tällä hetkellä museolla on näyttelynä 'Helvetti Itämerellä - Jumindan meritragedia 1941'.

Historialuento: Juminda on niemimaa Tallinnasta hieman itään päin. Saksa hyökkäsi Baltiaan kesäkuussa '41 ja jo elokuussa Tallinna oli maateitse saarrettu. Kaupungin neuvostosotilaat ja lukuisa määrä siviilejä päätettiin evakuoida meriteitse. Valitettavasti tätä ajatellen saksalaiset ja suomalaiset olivat rakentaneet Jumindan miinakentän.

Käytännössä yhden yön aikana 28.-29.8.1941 Jumindan miinakentällä kuoli jopa 15000 ihmistä. 65 laivaa upposi miinoihin, ilmahyökkäyksiin, rannikkotykistöön sekä vihollisen sota-aluksiin.

Tämä on todennäköisesti tuhoisin meritaistelu sitten vuoden 1571 käydyn Lepanton taistelun, jossa oli vastakkain Osmanien valtakunta sekä "Holy League" eli Venetsian, Espanjan, Genovan, Toskanan, Savoijin, Urbinon, Maltan ritarikunnan sekä Kirkkovaltion merivoimat. Viimeisin oli siis paavin oma laivasto. Jopa 40000 ihmistä kuoli.

Toisessa maailmansodassa upposi miinoihin arviolta 534 laivaa. Näistä 10% Jumindassa. Silti tapahtuma on pitkälti tuntematon.

Itsekin opin tämän vasta aikuisiällä. Näitä tarinoita olisin kaivannut lukion historialuennoille.

"On every page in every book of history a thousand tears were shed"
- Ace of Base, Perfect World

17.4. sunnuntai Tallinna: Teoksen nimi on 'Tallinna ennen ja nyt'.

Elääkö kuplansa sisällä vai sen ulkopuolella. Siinäpä filosofinen ongelma.

Nääh. Olen ihan onnellinen tässä ulkopuolella. Tää on se mun mesta.

18.4. maanantai Tallinna: Scotland Yard pitää edelleen paikkansa aamiaispaikkana. Pitäähän sitä olla edes yksi kaupunki, jossa on rutiineja. Joku voisi olla myös sitä mieltä, että on uhkaavan keski-ikäistä omata yksi kaupunki, jossa henkilökohtainen historia ohjaa toimintaa.

Toisaalta; kiinnostaako se ketään? Ehkä. Kiinnostaako se minua? Tuskin.

Tässä kuvassa viehätti vaimon lisäksi tuo vihreä kastike, joka tulee verhoista tai jostain. Ihan vain hapan-imelää sen pitäisi olla.

Valurautaiselle paistinpannulle ikuiset propsit.

--

Eli summa summarum: matkailkaa Baltiassa. Se on helppoa, nopeaa sekä varsin komia matkakohde.

Oikeastaan ikinä ei tarvitsisi elämysten takia mennä yhtään kauemmas. Mutta sama pätee moneen muuhunkin paikkaan.

--

15.4. perjantai undisclosed: Sekalaisia huomioita. Tämä on junnun ensimmäinen kuvalahjoitus reissuraportteihin. Diggaan geometriasta.

Tätä ennen hän on jo editoinut raporttien kuvia. Ilman palkkaa. Ihanteellinen (lapsi-)työntekijä siis; ilmoittautuu työhön itse ja tekee sitä pyhästä hengestä. Näitä EK haluaa.

Olkaa kuitenkin huoleti, en ihan helpolla päästä EK:ta koijaamaan. Eli vain kuolleen ruumiini yli. Ja tulen vielä haudastakin potkimaan moisia olentoja haimaan.

15.4. perjantai undisclosed: Samaan aikaan tiimitoveri lähetti terveisiä Kroatiasta. Maailma on avautumassa, ihanaa.

Tai kuten tiimi asian ilmaisee kotijoukoille: peskää niitä Ladojanne, homot!

Nyt ehkä enemmän kuin koskaan. Sláva Ukrayíni!

Historialuento: Slava Ukraini on ollut huudahduksena käytössä 1800-luvun puolivälistä alkaen. Sotilasmielessä se nousi jutuksi Ukrainan itsenäisyyssodan aikoihin 1917-1921. 30/40-luvuilla slogan yritettiin pilata kansanmurhaavien ja natsien kanssa vehkeilleiden fasistien toimesta.

Neuvostoliitossa lause oli vähemmän yllättäen kielletty. 80-luvulla se alkoi jälleen kuulua mielenosoituksissa ja Ukrainan itsenäistyessä '91 sai jälleen jalansijaa. Venäjän hyökkäyksen '14 jälkeen se sai jälleen uusia merkityksiä ja '18 siitä tuli Ukrainan armeijan virallinen tervehdys. Venäjän suurhyökkäys '22 nosti huudahduksen vielä nextille levelille.

17.4. sunnuntai Tallinna: Fasistisen Venäjän Tallinnan-lähetystön pihalla oli muistutuksia maan tekosista Ukrainassa. Arvostan.

Mieltä osoitettiin täällä paljon enemmän ja hyvin graafisemmassa muodossa kuin Helsingissä. Ihailen.

Käytiin tosiaan kotimatkalla Tehtaankadun kautta vertaamassa aitauksia. Poliisipartio oli myös paikalla. Kaikkialla.

Mutta tosiaan; venäläiset eivät ole meidän vihollisiamme. Kun yksittäinen venäläinen ylittää rajan ase kourassa, hän muuttuu ryssäksi. Se on täysin eri asia.

18.4. maanantai Hellsinki: Laivassa ollessa puhelimen gps-signaali oli heikohko. Siitä seurannut paikkahäiriö oli ihan siveellisen hauska.