HUNTERS RACING TEAM

Matka Phnom Penhiin

Reissun päällä:
Herra W
Mr. E

24.1. perjantai Hyväskylä: Kun auto näyttää tältä, niin on aika lähteä.

Tämänkertainen lähtöaikataulu aiheutti potentiaalisen riskitilanteen. Toinen reissutovereista pääsi töistä puoli neljältä ja Helsingissä piti oleman mielellään ennen kuin jälkeen kahdeksan. Hyvinkin tehtävissä, mutta tiimiläisten järjestämät lähtökahvit piti ottaa jo edellisiltana.

Moinen on joskus (aina) johtanut ylettömään kahvipapujen (etyylialkoholin) kanssa lotraamiseen. Mutta ei tällä kertaa. Yllätimme (ylitimme) jopa itsemme.

24.1. perjantai yläilmoissa: Matkalla Dohaan. Yhdet sille.

Ja alustavana toiveena, että pikaisen välikuol... välilaskun jälkeen matka jatkuisi hyvin nopeasti kaukaiseen Aasiaan. Sen kunniaksi voi ottaa jo enemmänkin.

Tästä hassuttelusta voidaan päätellä, että Qatarin öljyvaltion propagandaväline Qatar Airways oli jälleen selkeästi halvin keino päästä paikasta Helsinki paikkaan Bangkok.

Tai siis olisihan käveleminen periaatteessa halvempaa. Mutsiis. You know.

25.1. lauantai Bangkok (Ratchathewi): Matkalaisten kortteeri parin päivän ajan. Tai oikeasti tämä on intialaisten kortteeri. Muuten tällä tiedolla ei ole niin väliä, mutta kannattaa ottaa huomioon että täällä on varsin vaikea löytää thairuokaa.

Parhaillaan oli käynnissä kiinalainen uusivuosi, ja se aiheutti khaosanmaisen markkinameiningin kaduille. Ei just se meidän juttu, mutta pyörihän tuolla hetken.

Baiyoke Boutique, twin 40e /yö. Jos haluaa majoittua lähellä mitään merkittävää, niin Bangkokissa siitä joutuu maksamaan. Erityispropsit ilmalämpöpumpun sijoittelulle.

26.1. sunnuntai Bangcock (Sukhumvit): Pieni pala Laosia (kuvassa).

Herra W kaipaa hyvin harvoja asioita. Beerlao on yksi niistä. Se on varmaan se riisi, jota käytetään valmistuksessa. Tosin on kallista täällä, ravintolaoloissa pieni pullo 170 baht.

Jossain muualla samalla summalla saisi monta litraa väkevää viinaa. Just sayin'.

En ole juoppo. Olen hintatietoinen.

27.1. maanantai Bangkok: Tämä on hauska.

Rasistinen ja ylimielinen Thaimaa, Aasian Ranska. Eivät pidä naapureistaan, mutta se ei haittaa koska eivät naapuritkaan pidä heistä. Tosin Isan on ok, mutta he eivät olekaan etnisesti thaikkuja.

27.1. maanantai Bangkok (Ratchathewi): Baiyoke Sky Hotel, toiselta nimeltään Baiyoke Tower II, oli valmistuessaan vuonna 1999 maailman korkein hotelli. Nyt on tippunut sijalle seitsemän, mutta on edelleen Kaakkois-Aasian korkein. Kaikista Bangkokin rakennuksista se on kolmanneksi korkein.

Rooftop Bar on 83. kerroksessa. Ylöspääsy maksaa 400 baht, johon sisältyy yksi juoma. Kaupungin korkein sky bar (Mahanakhon Bangkok Sky Bar) kustantaa 700 baht, joten siihen nähden ihan ok.

Siitä ilmaisesta juomasta puheenollen, kannattaa ottaa tosiaan vain se yksi. Ilmainen drinkki on ok, mutta kun erehdyt ostamaan sen toisen niin koko puolittuu (kuvassa). Huijaus on se sana.

Pyörivä kattotasanne on ihan vinkeä.

27.1. maanantai Bangkok: Logistiikkaa àla Aasia.

28.1. tiistai yläilmoissa: Bangkok Airways, BKK - REP 107e. Halvemmallakin saa lippuja kun jaksaa metsästellä hintoja ja/tai on aiemmin liikkeellä. Maateitse toki pääsee vielä huomattavasti halvemmalla, mutta Poi Petin rajaylitystä kun muistelee niin on pakko suositella lentämistä. Vaikka se onkin kokoomusshittiä.

Qatar aloittaa muuten lennot Dohasta Siem Reapiin tämän vuoden lopussa. Helpottaa varmasti osan elämää.

Turvakortti (kuvassa) hahmottaa hyvin buddhalaisten munkkien ongelmia naisten kanssa. Välttääkseen epäpuhtaita ajatuksia munkin ei passaa istua vierekkäin naisihmisen kanssa. Missään. Ja on vältettävä tilanteita, joissa hätätilanteessa saattaisi naisoletettu tungeksia välittömään läheisyyteen. Sen takia munkki ei istu lentokoneessa hätäuloskäynnin vieressä. Aika nihilististä.

No, katolinen kirkko on hoitanut seksuaalijutut toisella tavalla. Istumakielto lentokoneessa vs. poikien raiskaaminen. Taidan mennä Buddhan joukoissa tässä(kin) asiassa.

Tässä tietysti tarkoitetaan oikeita buddhalaismunkkeja. Ne kapitalistiset feikkimunkit on p***eestä. Hus ja paha katse niille.

28.1. tiistai Siem Reap: Älä murehdi. Ne ovat vain ehdotuksia.

Angkor Villa, twin 20$ /yö. Näitä on täällä tällä samalla nimellä paljon. Tämä oli nimenomaan DV Angkor Villa.

28.1. tiistai Siem Reap: Tiimin näköinen terassi.

Yhden koti-/katukioskin pitäjä pyysi istumaan hetkeksi seuraansa hiljaisen kujan rauhaan. Tai millä nimellä näitä pikkukioskeja voisi kutsua, joita ihmiset pitävät kotinsa ulkopuolella?

Laajemmassa mielessä on lohdullista tietää, että vaikka paikkakunta olisi miltei kuinka turistoitunut tahansa, niin siirtymällä pari-kolme kujaa sivummalle näkee edelleen aitoja ihmisiä ja paikallisuutta. Tälläkin teorialla on rajoituksensa, eli ei päde esim. Venetsiaan. Kokeilkaa silti, saatatte yllättyä positiivisesti.

Tai joutua ryöstetyksi.

Tosin meillä on sivukujien samoamisesta jo vuosikymmenten kokemus, kertaakaan ei olla jouduttu rikoksen uhriksi. Että sikäli.

Täälläkin Pub Street on helpoin keino päästä humalaan tai/ja tavata muita omatoimimatkaajia ja SamsoniteNikon-turisteja. Ja menettää lompakkonsa tahi kaulakorunsa. Mutta parhaat ihmiskohtaamiset tehdään jossain muualla.

Olen yrittänyt jo pitkään ymmärtää niitä reppureissaajia, jotka matkaavat maailman ääriin ja viettävät kaiken aikansa muiden reppureissaajien kanssa. Ehkä siinä on se ero, että toiset matkustavat viihteekseen ja toiset oppiakseen jotain elämästä.

29.1. keskiviikko Siem Reap: Huijaritukari on se meidän valinta.

Hotellilta olisi saanut tuk tukin 20 dollarin päivätaksalla. Kadulta sama palvelu maksoi kympin enemmän. Valitsimme kalliimman. Miksi? Koska yleensä huijarit ajavat kovempaa ja suorittavat muutenkin vähän vapaammin.

Tosin heidän kanssaan saa miltei aina vängätä jostain. Tällä kertaa retken jälkeen miekkonen olisi halunnut ekstraa, koska kyytiläiset joivat alkoholia kyydissä. Tosin ymmärsi hyvin nopeasti, kun selitti että kympin lisämaksu oli juuri siitä oluenjuonnista.

Kasvosuojain saattaa olla hyvä ajatus tukarikyydin ajaksi. Täällä tiet ovat oikeasti pölyisiä.

29.1. keskiviikko Siem Reap (Tonlé Sap): Kompong Phluk Floating Village. Tyypeillä on kelluvat kodit järvellä. Harvinaisempi ja siksi ehdottoman hieno tapa asua.

Tosin täällä käyminen turistina on tehtävä omalla vastuulla. Meillä päivämaksu tukarille maksoi 15 dollaria /hlö. Ihan ok, varsinkin kun annettiin ymmärtää että vierailu järvikylässä kuuluisi hintaan. Ei kuulunut. Venekyyti maksoi 30 dollaria lisää /hlö.

Ja kun pääset perille, niin auringonlaskun seuraaminen koostuu lähinnä siitä, että sinulle yritetään myydä kaikkea mahdollista. Ja sitten tulet takaisin hotellille.

Ja sitten on se lapsienruokkimishuijaus.

Joskus vuosia vuosia sitten tämä varmaan oli oikeasti hyvä tapa auttaa vähäosaisia. Sitten joku keksi, että asia voitaisiin tuotteistaa. Ja nykyään turistit ostavat liukuhihnamaisesti kojusta ylihintaista riisiä, jonka sitten antavat 'nälkää-näkeville' lapsille. Lapset on luonnollisesti tuotu varta vasten paikalle. Sylkisyys on se sana.

Osta siis kymmenen kilon riisisäkki mukaan jo aamulla ja vie se satamaan. Ja kertokaa ihmeessä, mitä huijarit siitä tuumaavat.

29.1. keskiviikko Siem Reap: Edellisen kokemuksen jäljiltä piti mennä temppeliin eheytymään. Mielenkiintoisin asia löytyi ulkoa.

Patsas taitaa kertoa legendasta, jolloin paljon paljon ihmisiä oli kuollut. Niin paljon, ettei heitä ehditty krematoimaan ajoissa, vaan itämalawilaiset korppikotkat tai vastaavat pääsivät herkkuapajille. Tarinassa ei ole opetusta, se vain on.

Ei tosin kerro Khmer Rougesta, vaan tarina on muistaakseni Thaimaan puolelta.

30.1. torstai Siem Reap (Angkor): Sitten itse asiaan.

30.1. torstai Siem Reap (Angkor): Tämä kannattaa muistaa täälläkin.

Jos kerjääminen tuntuu paremmalta vaihtoehdolta kuin koulunkäynti, niin sitä lapset tekevät. Joten jos haluat vain kuvitella auttavasi, niin anna rahaa ja koe valheellista hyvänolontunnetta omasta erinomaisuudestasi. Jos taasen haluat oikeasti auttaa yhteiskuntaa, niin älä anna vastikkeetonta rahaa. Ja pidä huoli, että raha todellakin menee yhteisölle eikä kv. toimijoille.

Osta jotain katukauppiaalta, vaikka se olisi kalliimpaa kuin läheisessä supermarketissa. Syö paikallisten ravintoloissa. Ja niin edelleen. Se auttaa kolmatta maailmaa sen olemattoman verran mihin sinä pystyt. Vaikka se onkin kokoomusshittiä.

30.1. torstai Siem Reap (Angkor): Täältäkin löytää rauhallisia paikkoja, jos sellaista haluaa. Yksi strategia on ajattaa itsensä heti aamusta ihan sinne alueen perälle.

Mutta se ei ole pakollista, ellei halua. Siellä ja täällä on pienempiä rakennuksia joista valtaosa vierailijoita ei niin välitä.

30.1. torstai Siem Reap (Angkor): Mutta ne ykkösmestat kerää populaa. Täällä käy vuosittain 2-2.5 miljoonaa ihmistä, joka tekee päivittäin yksi, kaksi... monta ihmistä. Heistä 90% kiertää ne samat mestat joihin sinäkin haluat. Joten älä suotta hermostu. Vihaan ihmisiä, jotka eivät ota asioista selvää etukäteen ja sitten suuttuvat kun omat haaveet eivät vastaa todellisuutta.

Ei kuitenkaan huolta, saat kyllä halutessasi sen 15 sekuntia aikaa ottaa oman selfiesi. Eli vedä väkinäinen hymy naamalle äläkä unohda filttereitä tahi häshtägejä. Ja viimeistele kokonaisuus jättämällä se lippa suoraksi. Sillä alleviivaat, että edes lippalakin kanssa et ole osannut muodostaa omaa näkemystäsi, vaan seuraat kiltisti jonossa niitä jotka kertovat miten pitää elää.

30.1. torstai Siem Reap (Angkor): Tosin apinoita ei ihmispaljous haittaa. Hyi kun ovat härskejä.

30.1. torstai Siem Reap (Angkor): Mutta onhan tämä silti aivan maaginen. Tämä on synonyymi sille, miksi matkustaminen on niin maagista.

Puhun siis Angkorista, joka on tuolla takana.

37$ /pvä. Hinta on likimain tuplaantunut muutamassa vuodessa.

Osa possesta viettää täällä viikonkin. Itse sanoisin, että päivä riittää. Ihminen tuppaa turtumaan kaikkeen niin nopeasti.

30.1. torstai Siem Reap: Vielä oli aikaa päivälliselle. Näissä maisemissa sille voisi tosin vaikka järjestääkin aikaa.

Aperitiivi on hyvä muistaa. Ei sillä, että matkalaiset olisivat sitä unohtaneet missään olosuhteissa.

31.1. perjantai Phnom Penh: Sitten bussi alle ja moottorimarssi pääkaupunkiin. Ei tosin kuvan bussilla. Tämä on nykyään KPB, ei joukkoliikenneväline.

The Bus, Tonle Bassacin alueella. Bussin yläkerrassa on iltaisin hyvä meno.

Grand Elevation Hotel, twin 20$ /yö.

31.1. perjantai Phnom Penh: Reissun pakollinen hawaii.

Tiimiläisellä ei ole muistikuvia oliko tuo hyvää. Mutta päätellen syömistahdista versus reissutoveri, niin tuskin.

Reissutoveri tosin saattoi saada oman pizzansa varttitunti aiemmin. Mutta sehän on tylsää. Eli eiköhän mennä alkuperäisellä teorialla.

1.2. lauantai Phnom Penh (Choeung Ek): Jotain pysäyttävää siinä on, kun ystävällisesti pyydetään olemaan astumatta joukkohaudan päälle.

Ihmiskunta on kykenevä luomaan äärimmäistä kauneutta. Harmi kyllä vastapainona ihmiskunta on kykenevä myös käsittämättömään pahuuteen. Ainakin jos katsoo normaaleilla aivoilla. Persut toki erikseen.

Inforuutu: Tämä on Choeung Ek Genocidal Center, joka on kuuluisin täkäläinen massamurhapaikka yhdessä Tuol Slengin (toiselta nimeltään S-21) kanssa. The Killing Fields terminä viittaa yleisesti kaikkiin kansanmurhan toteutuspaikkoihin, joita on siis paljon muitakin.

Hotellin järjestämä henkilöautolla varustettu kuulokeopastettu kierros molempiin kohteisiin maksoi 15 dollaria /hlö. Oli helpompi vaihtoehto kuin neuvotella tukarin kanssa. Ja pääsi Lexuksen kyytiin.

1.2. lauantai Phnom Penh (Choeung Ek): Tosiaan S-21 on kuvauskiellossa, sen takia sieltä ei ole kuvia. Eihän sitä kukaan pysty aukottomasti valvomaan, mutta miksi olla k***pää ellei ole pakko?

Historialuento: Khmer Rouge eli Punakhmerit olivat vallassa '75-'79 ja tappoivat sinä aikana Veli Numero Yhden johdolla suoraan teloittamalla arvioiden mukaan ainakin 1,3 miljoonaa ihmistä. Sairaudet ja nälänhätä huomoiden väkeä kuoli arviolta 2.5 miljoonaa. Maan väkiluku oli tuolloin noin kahdeksan miljoonaa.

Valtaan pääsyä edesauttoi huomattavasti USA:n massapommitukset '65-'73. Maahan jonka kanssa se ei ole koskaan ollut sodassa. Lopulta hirmuvalta päättyi, kun Vietnamin joukot tulivat ajamaan punakhmerit vuorille.

YK:ssa punakhmerit kuitenkin edustivat Cambodiaa aina vuoteen '93 asti. Koska suurvallat. USA myös tuki punakhmeerejä näiden sissitaistelussa, koska ilmeisesti se poppoo oli vähemmän punainen kuin Ho Chin Vietnam.

1.2. lauantai Phnom Penh (Choeung Ek): Tähän ei ole lisättävää.

1.2. lauantai Phnom Penh: Tätä pitää ehkä hieman pohjustaa. Reissutoveri tuntee yhden paikallisen, joka suostui toimimaan Penhin matkaoppaana...

Ai kato, ei se tuon suurempaa pohjustusta tarvinnutkaan. Höh.

Noh, kyytiin sitten vaan. Pussikaljoittelun voi hoitaa näinkin.

1.2. lauantai Phnom Penh: Eclipse Terrace Bar. Aika hieno. Aika hi-so.

Tänne tuskin olisi eksytty omin neuvoin. Oppaan mielestä tämä oli kuitenkin parempi vaihtoehto kuin joku lähiöräkälä. Menköön tämän kerran.

Samainen opas joi täällä pari caipiroskaa ja autossa yhden oluen. Hän oli myös kuski. Todellinen multitaskaaja siis.

Hän myös tarjosi koko illan. Se on (meille) harvinaista herkkua.

2.2. sunnuntai Phnom Penh: Sitten jälleen bussiin ja kohti rannikkoa. Tosin matka keskeytyi heti parin kilometrin jälkeen. Hihnavika. Täällä päin maailmaa kuski vaihtaa hihnansa itse.

Vajaa puoli tuntia taukopaikalla ja sitten matka jatkui. Ei paha. Joku on joskus ollut yön yli maaseudulla samanmoisen ongelman takia. Eikä sekään ollut paha.

2.2. sunnuntai Sihanoukville: Kesken rauhallisen ruokailun reissutoveri säikähti jotain. Se oli sammakko. Mistä lie keksi juuri tuohon eksyä.

Paikalliset eivät syö juuri tätä sammakkolajia, koska se viihtyy oikein mainiosti roskatunkioilla ja vessanpöntöissä. Sen takia se on 'idiot frog'. Ei mahtane olla binomisen nimistön mukainen.

Btw, tiesitkö että Helsingin yliopiston almanakkatoimisto ylläpitää lemmikkieläinten nimipäiväkalenteria? Siinä on palomateraalia turhuuksien roviolle.

Pöydän päällä oli oluttölkki. Ihan ettei tarvitse arvuutella.

3.2. maanantai Sihanoukville: Tämä kaupunki kiinalaistuu nopeaa tahtia. Alustavien tietojen mukaan kiinalaiset ovat sijoittaneet ja sijoittamassa viitisen miljardia euroa Sihanoukvillen 'kehittämiseen' (pilaamiseen).

Ihan kaikki eivät tykkää tästä kehityssuunnasta. Ainakin jos uskomme matkailusivuja. Linkki kuvaan.

Eivät viihtyneet meidänkään miehemme. Äkkiä rantaan ja venetaksi alle.

Nimettömäksi jäänyt hotelli rannan liepeiltä, twin 40 dollaria /yö. Ja se oli tingattu hinta. Ehkä te alatte hiffaamaan, miksi kiinalaisuus ei ole kaikessa hyvä asia.

Hotellihuoneen oven lukko oli hajalla. Kiinalainen lukko.

3.2. maanantai Koh Rong Samloem: Noin. Paljon parempi.

Kontrasti mantereeseen nähden on kieltämättä melkoinen.

3.2. maanantai Koh Rong Samloem: Hotel Two Ducks, twin 20$ /yö. Näkymä parvekkeelta on hyvinkin sen summan arvoinen.

4.2. tiistai Koh Rong Samloem: Päiväretkellä.

M'Pay Bay oli mukavan rauhallinen ranta. Hippien ja köyhien valinta. Täydellistä.

4.2. tiistai Koh Rong Samloem: Lisa Guesthouse on rannalla oleva muutaman huoneen majoitus ja ruokaravintola. Siitä huolimatta se on myös KPB. Syy oli tällä kertaa henkilökunta eli noin 12-vuotias neiti-ihminen. Hän osasi englantia huomattavasti paremmin kuin ravintolaa pyörittävät vanhempansa. Sosiaaliset skillsit eli asiakkaiden houkutteleminen olivat myös hyvin hallussa.

Mutta onneksi lapsen annetaan myös välillä olla lapsi. Ruokaa ei toisin sanoen tullut, kun sattui mobiilipeli olemaan pahasti kesken.

Ja kaiken tämän jälkeen on helppo uskoa, että kouluun ei junnu kerkeä. Mutta sanoisin, että tyttö tulee pärjäämään silti oikein hyvin tässä elämässä. Koulu on hieno asia. Mutta ei ainoa keino saada taitoja, jotka auttavat elämässä.

4.2. tiistai Koh Rong Samloem: Ette kai meinanneet, että unohdimme tärkeimmän?

Tämän raflan vieressä oli De Chill, oikealta nimeltään The Chill Inn. siinä on myös hyvä tärppi. Porukka snorklailee avoimesti. Toinen porukka vetää avoimesti jointtia terassilla. Semmoinen mesta.

5.2. keskiviikko Koh Rong Samloem: Hetki asiaa laivamatkailusta.

Sihanoukvillestä pääsee Samloemille 22 dollarilla /menopaluu. Ostakaa lippu firman tiskiltä ja kuunnelkaa rannassa mikä pikavene menee millekin rannalle. Varsin helppoa.

Saarensisäisesti eli eri rantojen välillä pääsee hitaammilla veneillä (kuvassa), yksi matka on viitisen dollaria.

M'Pay Bayltä pääsee suoraan Sihanoukvilleen, vaikka rannan huijarit koittavat kertoa toisin. Poikamme konsultoivat hotellin henkilökuntaa ja saivat asialle varmistuksen. Toki Saracenin kautta voi koukata jos haluaa maksaa matkastaan enemmän.

5.2. keskiviikko Koh Rong Samloem: Saracen Bay.

Kaikki on kalliimpaa kuin M'Payllä. Ei hippejä eikä köyhiä. Päiväretkenä ihan ok.

5.2. keskiviikko Koh Rong Samloem: Lazy Beach.

Nettisivuillaan mainitsee, että tämä on 'private tropical hideaway'. Yksityisrannat eivät ole se ideaalein tilanne, mutta menköön. Toistaiseksi köyhäkin pääsee vielä rentoutumaan riippumatossa.

Kävelymatkan päässä Saracenilta.

6.2. torstai Koh Rong Samloem: Clearwater Bay.

Muutaman kilometrin viidakkovaelluksen päässä M'Payltä. Kannattaa huomioida, että täällä ei ole yhtään myyntipistettä. Vettä kannattanee ottaa mukaan. Ja tärkeämpänä pointtina, että olutta kannattaa ottaa mukaan.

Tänne tosin järjestetään valmisvenematkoja, joita varten pitkin rantaa on kylmälaukkuja. Niissä on vettä ja olutta, mutta ne eivät ole sinua varten. Älä ole k***pää.

6.2. torstai Koh Rong Samloem: Tämä on yksi parhaista kuvista, joita tiimi on reissuilla räpsinyt. Tässä on paljon tarinoita päällekkäin.

7.2. perjantai Koh Rong Samloen: Seuraa tärkeää asiaa ympäristöstä:

Olemme ihmiskuntana niin syvällä kusessa, että pintaa ei näy. Asiassa on kuitenkin se hyvä puoli, että ihmisten kuoltua sukupuuttoon luonto todennäköisesti pystyy paikkaamaan osan meidän tekemistä tuhoista.

7.2. perjantai Koh Rong Samloem: Paradise P.D. Ei ole oikea nimi. Pitäisi tosin olla.

Emme tiedä, että oliko tässä yhteydessä myös putkaa. Olisi kovasti tehnyt mieli ottaa asiasta selvää. Emme kuitenkaan ottaneet. Olemme pelkureita.

Saaren ainoa poliisiasema, joten se on luonnollisesti vain saaren yhdellä puolella. Tämä on olennainen tieto.

8.2. lauantai Koh Rong Samloem: Sillä toisella puolella on tämän näköistä. 'No drinks or drugs from outside'. Tunnetaan myös nimellä 'kaakkois-aasialainen huumepolitiikka'.

Huumeita saa siis myydä, kunhan ei metelöi yön pikkutunneilla. Amatöörin ammattimainen veikkaus on, että viranomaisille maksetaan kuukausittain jonkin verran rahaa ja vastineena turistit saavat vetää. Mitä nyt sitten ikinä vetävätkään.

8.2. lauantai Koh Rong Samloem: Haluan kuitenkin painottaa, että tuskin kaikki kuvassa näkyvät hahmot käyttivät laittomia päihteitä. Enkä sano tätä sen takia, että välittäisin mitä joku brittisika minusta ajattelee. Sanon sen takia, että se on totta.

Osa luultavasti käytti. En pidä heitä huonoina ihmisinä, ainakaan sen takia.

"I found and find drugs fun and I don't think I'm a bad person because of it. As long as you're not being malicious and hurting people, you should not be ashamed of what you do."
- Lily Allen

"I'm a relatively respectable citizen. Mutiple felon perhaps, but certainly not dangerous."
- Raoul Duke

"The discipline in your life should be one determined by your own desires and your own needs, not put upon you by society or authority."
- Bertrand Russell

9.2. sunnuntai Koh Rong Samloem: Kun bileet on ohi, niin voi etsiä kyydin kotiin.

Tosin veneen parkkeeraamisen voisi tietty hoitaa paremminkin.

9.2. sunnuntai Koh Rong Samloem: Ja koska kehitys kehittyy, niin tämäkin saari kokee kohta muodonmuutoksen.

Koh Rong meni jo, seuraavana on tämä. Jos haluatte nähdä kuvien meininkiä, niin suosittelen käymään pikaisesti. Massamuutokseen saattaa mennä vielä viisikin vuotta, mutta ei kannata riskeerata. Tämä muutos tulee olemaan lopullinen.

Kauhutarinat miten alkuperäiset länkkäriyrittäjät on ajettu pois Sihanoukvillestä ja Koh Rongilta taitavat olla enimmäkseen totta. Villi itä.

10.2. maanantai Koh Rong Samloem: Minä niin tykkään näistä pikkutraktoreista. Olisi kova halu tuoda moinen puutarhajyrsimeksi Suomeen, mutta ei taida onnistua kovin helposti.

10.2. maanantai Sihanoukville: Ylempi kuva kiteyttää Sihanoukvillen nykytilanteen melko hyvin. H***etti. Tai siis ei tässä sinällään ole mitään ennenkuulumatonta, kehityksen pitää kehittyä sanovat neoliberaalit. Mutta heillä on jo Krabi. Ja Phuket. Ja Ko Lanta. Ja Nha Trang. Ja. Ja ja ja. Olisi kiva, että meille muillekin jäisi jotain.

Saarella joku oli keksinyt mihin seuraavaksi kannattaa etsiytyä (alempi kuva). Vaikea sanoa, onko Don Det vai Samloen se parempi mesta. Mutta jos käy molemmissa, niin voi verrata itse. Vähän samanhenkisiä ovat.

10.2. maanantai Sihanoukville: Independence Hotel, sijaitsee muutaman kilometrin päässä Sihanoukvillen keskustasta.

Historialuento: Independence Hotel valmistui 1964 ja sillä juhlistettiin vastikään itsenäistynyttä uutta valtiota. Sen ajan länsimainen jet set otti hotellin omakseen. Joten ei ole yllätys, että punakhmeerien tullessa valtaan hotelli suljettiin. Sen jälkeen sitä käytettiin maalitauluna sekä tukikohtana.

Avattiin uudestaan 1992, lähinnä majoittamaan YK-joukkoja, mutta muutaman vuoden jälkeen se oli jälleen täysin hylätty, keräten mainetta lähinnä reppureissaajien parissa ilmaisena hotellina. Hotelli avattiin kolmannen kerran 2007 ja on ollut toiminnassa siitä asti.

Tosin jos pitäisi veikata, niin kohta se on taas tyhjillään. Täällä ei nimittäin majoitu enää ketään. Kiinalaisille se ei kelpaa, eikä länsimaalaisia käy kohta Sihanoukvillessa enää ollenkaan.

11.2. tiistai Sihanoukville: Mutta olkoon muuten tilanne etelärannikolla mikä vain, niin tässä on tyyliä.

11.2. tiistai Pattaya: Nyt pääsi käymään silleen hassusti, että koti-ikävä iski. Lonkero toimikoon ensiapuna sekä katalyyttinä kohti unohduksen autuasta sielunmaisemaa.

Lonkerolla pääsee myös (sokeri)humalaan. Sekin on kivaa.

Vastapäätä on näemmä neitiporukka viettämässä etkoja. Liekkö on työporukan illanvietto kyseessä.

Hotel Sawasdee Sea View, twin 800 baht /yö. Siisti rottahotelli. Eli snobit eivät viipyisi kovin pitkään, mutta me oikeat ihmiset pidämme oikein mainiona.

14.2. perjantai Bangkok: Yksi yö vielä Bangkokissa.

BS Residence Suvarnabhumi, twin maksoi 600 baht /yö. Nimestään huolimatta ei ollut bullshit-tähtiluokassa.

Iso hyvä hotla kaikin puolin. Allaskin löytyy. Ja olutta.

15.2. lauantai yläilmoissa: Lentoturvallisuus on (joillekin) tärkeä asia. Myös uskonto on (joillekin) tärkeä asia. On hyvä kunnioittaa muiden ihmisten outouksia.

15.2. lauantai yläilmoissa: Ja sitten kohti Suomea. Yhdet sille. Masennukseen.