HUNTERS RACING TEAM
Matka Vientianeen
Reissun päällä:
Herra W
Herra Y
3.1. sunnuntai Jyväskylä: Siinä keskellä on se perimmäinen syy, että tällekin reissulle tuli lähdettyä. Kiitos Riku.
"Sinne minne tuuli kuljettaa ja sinne minne nenä näyttää."
-Coco
Kiitos toki myös Armanille, 'Viimeinen ristiretki' on parasta mitä Suomen TV on tarjonnut moneen vuoteen. Mutta se tuli vasta myöhemmin.
4.1. maanantai Lahti: Aamuöinen Lahti. Kylmä, kolkko ja autio. Kuten muukin Suomi.
Siitä se taas lähtis. Koiviston Auto hoiti tällä kertaa Jyväskylästä Vantaalle, 30e. Yölinja vie suoraan kentälle, joten tämä on yksi vaihtoehto jos sattuu olemaan aamulento.
Yksityisautolle kun se tammikuinen kuukausi P4B:llä voisi olla liian raakaa rääkkiä. Ja muihin parkkeihin ei riitä omat eikä mehtärahat. Sen sijaan autonsa voi jättää reissun ajaksi hyvään hoivaan omenapuun alle. Saattaa jopa katastaa ihtensä sillä välin (!). Kiitos herra KK (hoiva) ja neiti J (omenapuu).
... vaikka minun mielestä ne renkaat oli vielä ihan hyvät, sama mitä se katastusmies sanoo.
... ikinä en ole ostanut uusia renkaita siviiliautoon, harvemmin edes jokkisautoon.
... liikenneturva kiittää.
4.1. maanantai jossain Aasian yllä: Ylibuukkaus, tuo lentoyhtiöiden tapa ilmoittaa että ATK-laitteen sisällä olevalla oravalla ei ollut hyvä työpäivä.
Überbuukkaus on joko uhka tai mahdollisuus, ehkä jopa molempia. Parhaimmillaan saat paremman lennon ja 400e kipukorvausta. Pahimmillaan juokset Milanon lentokentällä ehtiäksesi edes jollekin jatkolennolle.
Mutjoo. Shakkia pelaten nämä mannertenväliset menee. Miehän en ole tässä haka, että sikäli. Säännöt tiedän, mutta se strategiapuoli on joskus vähän heikommalla. Mutta miun lajitaidot perustuvatkin puhtaaseen tuuriin. Siis kaikissa lajeissa.
Suora hyökkäys, mie sanon. Ensin kuningattarella aiheuttamaan hämmennystä vastustajan kotipesään ja sitten kaikki loput pikkunilkit perään. Se on miehinen tapa.
... toivokaa etten koskaan ole sodanaikaisissa johtotehtävissä.
... ei tosin taida olla vaaraa, vararyhmänjohtajaa korkeammalle tuskin minua päästävät.
... ellen ole siinä vaiheessa jo maanpaossa.
5.1. tiistai Bangkok: Panda sanoo moi.
Yhden yön ajan BKK:ssa ja sitten eteenpäin. Olisi ehtinyt vielä saman illan junalla, mutta hetken hengähdystauko tuntui olevan paikallaan. Suihku, ruoka, suihku, uni oli siis agendana. @Hua Lamphong Hostel, double 30e /yö. Ok.
6.1. keskiviikko Bangkok: Laosiin halajaa siis hän. Yöjuna on yksi tapa matkata rajalle, kesto 11h. Voi joko vetää Laosiin asti Thanalengiin tai jäädä Thaimaan puolelle Nong Khaihin. Me valittiin jälkimmäinen, koska se tuntui fiksummalta. Suurta merkitystä ei taida olla.
Yhden päivän varoitusajalla nukkumapaikkoja oli tarjolla enää II-luokassa, joten valinta oli helppo. Tämä oli puolet halvempi kuin oma VIP-loossi, joten valinta olisi joka tapauksessa ollut helppo. Lippu oli jonkin matkaa yli kympin.
Ravintolavaunussa ruoka-annokset ovat pienehköjä eikä alkoholia ole tarjolla. Ehkäpä juuri sen takia pystyi nukkumaan hyvin. Pari kertaa tosin heräsi jännään tunteeseen, kun juna lensi. Joko se oli aistiharha tai sitten ronkkeli laskeutui takaisin raiteilleen, mutta matka jatkui joka tapauksessa. Oli uusi kokemus, että junassa ottaa vatsanpohjasta.
Bangkokin päässä juna-aseman foodcourt on suositeltava, perusateria 1e. Väliaikashowna voi katsoa muiden länkkärien hukassa olemista tämäntyyppisessä ruokaravintolassa. Ne kun ovat ihan yhtä hukassa kuin ite oli ekalla kerralla. Eihän siinä ole kuin se ruokalipukejuttu, mutkun.
Aseman ulkopuolella saattaa nähdä, kun buddhalainen munkki siunaa random matkalaista rahaa vastaan ja vetää röökiä siinä samalla. Muikeaa. Surullisempaa on, että näitä feikkimunkkeja alkaa olla aika paljon.
Rajalla vierähti 3h, kaikki meni ihan ok. On arrival visa maksaa suomalaisille 35 USD. Heti passintarkastuksen jälkeen suunnitelmiin tuli semmoinen pieni muutos, että kohdekaupunki vaihtui lennosta. Piti ottaa kyyti Vientianeen ja jäädä sinne yöksi, mutta paikallinen Dmitri tuli siinä rajalla huutelemaan kyytiä. Tuommoiset pikkuhämärät Hyundai-kyydit ovat aina kiehtoneet, joten menoksi vaan. Pojilla oli jotain bisneksiä odottamassa Viengissä, joten losotettiin menemään aika vauhdilla.
Poliisiratsiaan tosin hetkellisesti tyssäs. Papereiden kanssa tuntui olevan ongelmia, joten en sitten kysellyt bisneksistä yhtään sen enempää. Meidän suuntaan homma toimi hyvin. Mukavia veikkosia.
8.1. perjantai Vang Vieng: Eeppinen kirjoitusvirhe.
Chalern Guesthouse, double 10 USD /yö. Sänkyyn tunkevia muurahaisia lukuun ottamatta ihan mainio. Edellisestä johtuen pari yötä oltiin myös Malany Villa 1:ssä, twin 12 USD /yö. Halvemmallakin täällä pääsee, jopa viidellä dollarilla.
Tähän olisin halunnut laittaa kuvan Jessestä, mutta harmillisesti matkakuvista jonkinmoinen osa korruptoitui. Olishan näitä pilvipalveluita sun muita, mutta enpä ole semmoisten päälle koskaan jaksanut panostaa. Ehken olisi kannattanut.
Joka tapauksessa Jesse oli/on sekarotuinen piski, jonka kanssa vartioitiin useampanakin aamuna meidän kadunpätkää. Tai siis mie join teetä ja Jesse oli vahtivuorossa. Tuntui toimivan paremmin niin päin.
8.1. perjantai Vang Vieng: V.V eli länkkärien kokoontumisajot. Tarinoiden mukaan tämä oli aika villi mesta vielä joitain vuosia sitten, mutta on sittemmin siistiytynyt, aika paljonkin. Eihän täällä enää edes kuole vuosittain sitä kiintiömäärää länkkäreitä. Tai siis aussejahan ne pääsääntöisesti olivat. Mitäs pomppivat sienipäissään jokeen.
Tubeilu on edelleen sallittua ja saahan täältä halutessaan näitä luonnontuotteita, mutta homma on hoidettu minun silmiin ihan fiksusti. Enemmän täällä kiinalaisten hotellibuumi uhkaa nykyään yleistä rauhaa.
Btw, kuvan ravintolasta olisi saanut hawaiin lisukkeilla. Jessica Franzin sanoin "Damn, I wish I did do drugs". Koska ehkä luonnontuotteiden avulla hawaiistakin saisi hyvänmakuista?
8.1. perjantai Vang Vieng: KPB Smile Beach Bar, riippukeinu joen varrelta ja 2 for 1 whiskylaobucketia niin alkuilta menee mukavasti. Matkaväsymystä vai mitä lie, mutta näiden jälkeen ite pääsikin jo nukkumaan.
Sakura Barissa on ilmaiset talon drinkit kasista ysiin. Kannattaa hyödyntää.
Warm Up Bariin saa kadulta aika hyviä flyereitä, ilmaisia shotteja ja semmoisia. Ja täällä pääsee pelaamaan biljardia leidarien kanssa. Ja olisi siellä kuulemma ollut takahuonekin. Tai siis näemmä, koska ko. huone oli heti siinä vessojen vieressä. Bilis on kuitenkin se juttu, jota laittomassa ladyboybordellissa haluan tehdä. Kannattaa tehdä se heti selväksi myös 'tytöille', niin elämä on helpompaa.
Ja tähän väliin pieni tovi seksivalistusta. Nimittäin Laosissa länkkärin ja paikallisen tytön välinen seksuaalinen kanssakäyminen on kielletty. Eikä tässä puhuta maksullisista, vaan kaikista neideistä. Kiinni jäädessään pääsee maksamaan mojovat sakot, tutustumaan paikalliseen putkaan ja sen jälkeen kuljetaan karkotuskeskuksen kautta.
Yksi porsaanreikä tosin on, naimisiin meneminen. Ei ole oikein hyvä sekään. Tämä ei siis ole Aasian seksimatkailun ykköskohde. Ja koska me tiedettiin tämä jo etukäteen, niin enää pitäisi tietää että miksi me tänne sitten tultiin?
Itse en mennyt täällä naimisiin. Tässä ei myöskään ole kuvaa karkotuskeskuksesta. Eikä se johdu siitä, että niissä on kuvaaminen kielletty. Nössöä, tiedän.
9.1. lauantai Vang Vieng: Lusi-luola on se juttu. Alle kolmen kilsan päässä mestoilta, joten paikalle pääsee ilman matkatoimistoja. Luolassa on vähän vaikea kuvata ilman kunnon laitteistoja, joten teidän pitää vain uskoa, että tämä on huikea. Paikalla on yksi rahastaja/taskulampunantaja, muuten luolastoa saa tutkia omin voimin. Tai vaikka tippua pohjattomaan kuiluun. Pääsymaksu 1.2e.
Toinen lähistöllä oleva turisti“luola” on Pha Poak. Tai siis on täällä pieni luolakin, mutta juttu on nousta pikkuvuoren huipulle kahtelemaan maisemia. Paikoitellen pystysuoraa louhikkoa kipuaminen on todellakin omalla vastuulla, mutta näkymät ovat sen arvoiset.
Joku hippi poltteli huipulla G:tä. Jos ihteä korkeita paikkoja kammoksuvana ihmisenä hirvitti ajatellakin paluuta takaisin alas, niin turvallista matkaa pystyi toivottamaan hällekin.
“Don't die.”
11.1. maanantai Vang Vieng: Viimeinkin löydettiin Shangri-la. Johan sitä on kohta se sata vuotta etsittykin. Tosin se olikin sitten lopulta baari. Aika yllättävä juonenkäänne. Tai no, miten sen ottaa.
Historialuento: Shangri-la esiintyy ensimmäisen kerran James Hiltonin romaanissa ‘Lost Horizon’ vuodelta 1933. Kirjan kuvaama paikka muistuttaa tietyissä määrin Shambhalaa, muinaista valtakuntaa joka esiintyy itämaisissa tarinoissa ja buddhalaisissa kirjoituksissa.
11.1. maanantai Vang Vieng: Tässä on yritystä. Emme kuitenkaan voi ottaa näitä sen tarkempaan syyniin, koska eivät ole aitoa hawaiia nähneetkään. Hawaiissa kun ei ole kanaa tai äyriäisiä. Ja hawaii on mauton, ei spicy.