HUNTERS RACING TEAM

 

(hää)Matka Vientianeen

Reissun päällä:
Herra Y

Laosissa oli huhtikuinen tilaisuus, jossa oli kuulemma hyvä olla itsekin mukana. Joten oli pidettävä kesälomat jo ennen varsinaista lomakautta. Onneksi firma oli myötämielinen, joten matkaan.

"One of the symptoms of an approaching nervous breakdown is the belief that one's work is terribly important.
- Bertrand Russell

Illalla Jyväskylän Freetimessa oli Huora. Tällä kertaa siis esiintymässä. Setti kesti noin tunnin, joten hinta oli hyvinkin kohtuullinen 6e /h. Hunters suosittelee. Bändiä siis.

1.4. lauantai Helsinki: Aamulla sitten junaan. Pendolino Jkl - Hki 14,90e /suunta. Pidän hyvinkin kohtuullisena. Useampikin tiimikaveri lähti saattamaan meikäläistä, which is nice.

1.4. lauantai Helsinki: Aloitetaan siis koko homma (taas) Kallion kierroksella. Arizona Pub on ainoa pakollinen pit stop, muuten tämä menee fiilispohjalta. Roskapankissa ainakin käytiin.

Ihmiskohtaamisia päästiin kokemaan tälläkin kertaa. Jossain oluthuoneessa seuraan lyöttäytyi Miikkael c:llä, joka lauloi Punaorvon laulua ja pyysi hakkaamaan hänet katuojaan. Vaan enhän mie aatetoveria hakkaa, joten pyristelin hänestä eroon ihan rauhanomaisesti. Varmasti hieno mies.

Kadulla puolestaan meille tultiin tarjoamaan naudanpaistia suoraan Atrian vakuumipakkauksessa. Olisi varmasti saanut ns. uloskantohintaan, mutta ei juuri nyt sattunut olemaan käyttöä. Tiimitoveri häkeltyi tilanteesta sen verran, että osasi sanoa vain 'ei ole nyt nälkä'.

Se on tuo prostituutio Marskilla jo sen verran näkyvää, että poliisia ei taida kauheasti kiinnostaa. Mutta laillistaahan ei voi, koska Suomi. Sehän saattaisi parantaa naisvaltaisen alan työntekijöiden asemaa.

Omena 136e /allnighter neljälle hengelle. Kalliiksi on käynyt. Hotelli siis.

3.4. maanantai Bangkok (Lat Krabang): Matkaeväspaikaksi suosittelen Postitalon K-Marketin aulassa olevaa world kitcheniä ja sen patonkeja. Bossman mr. Hau tuli aikoinaan pakolaisena Suomeen Vietnamista.

Finnair oli lähdössä puoli tuntia myöhässä, suotuisten tuulten ansiosta perillä ok. Multimedia kaatui vaatimattomasti kaksi kertaa. Mutta sehän on vain hyvä (teko)syy lähennellä lentoemoa.

Jatkolento oli seuraavana päivänä, joten vakiovalinta Plai Garden Guesthouse 750 baht /yö. Tosin nykyään nimi on OYO Plai and Herbs Suvarnabhumi Airport. Sisäänkirjautuminen normaaliin tyyliin klo 12, aikaisempi sisääntulo maksaa 100 baht /h, tosin neuvotteluvaraa tuntui löytyvän. Sitten vuorokauden verran unta palloon ennen kuin matka jatkuu. Hyvää yötä. Ja huomenta.

4.4. tiistai Bangkok (Suvarnabhumi): Lentokenttien reunatiskeillä on yleensä ne mielenkiintoisimmat lentoyhtiöt. Näistäkin käyttäisin ihan mielelläni kaikkien palveluksia. Paitsi tietysti El Alin. Pyrkiny vähentään roistovaltioiden palveluja. Enkä oikeastaan halua omalle kv. lennolleni aseistautuneita apartheid-hallinnon edustajia.

Jos pitäisi valita yksi, niin ottaisin varmaan Druk Airin ja yrittäisin päästä Presidente Nicolau Lobaton kansainväliselle lentokentälle. Googlatkaa*.

Transaero on sikäli mielenkiintoinen, että se menetti lentotoimintalupansa jo 2015.

Itse en mennyt millään näistä. Lao Airlines oli vain tällä kertaa heitetty tänne.

(* Tai käyttäkää mieluummin Ecosia.orgia. Hakualgoritmeissa ei pärjää Googlelle ja NSA tietää edelleen mitä haet, mutta Ecosia istuttaa puita. Googl... ei kun siis.)

5.4. keskiviikko Vientiane: Tervetulojuhlallisuudet olivat jälleen... sanoisinko perusteelliset. Niin oli krapulakin.

Drop Zone on suljettu vuokrahintojen vuoksi, joten Samlo Bar on yksinoikeutettu KPB. Biljardi 0.30e /peli, tosin iloluonteisempien neitien kanssa joutuu yleensä lyömään siihen päälle vedonlyöntiä. Pyynnöstä saa soimaan Amorphista, ainakin yhden biisin ajan. Semmoinen oluttorni on hauska, varsinkin kun talo maksaa.

Jatkot sitten baarin ulkopuolella kadulla (kuva). Keskusteluissa ainakin se, miten suomen kielen 'kiitos' ja laon kielen 'khii' 'tod' (paska ja pieru) kuulostavat miltei samalta. Kyllä kännissä tulee fiksuja juttuja. Myös neiti-ihmisiltä.

6.4. torstai Vientiane (Khamhoung): Ja siitä krapulasta puheen ollen. Paikallista parasetamolia ja päänsärkyviskiä, niin johan päivä lähtee taas käyntiin.

Lähdetään siitä, että Laosissa voi tehdä kotipolttoista alkoholia. Sen takia kaupalliset viinat ovat todella hyviä verrattuna esim. Thaimaahan. Osana tätä vapautta maalaiset tekevät myös paljon lääkeviinoja.

Löytyy lihaskipulääkettä, viinaa maksavaivoihin, viinaa muihin sisäelimiin ja kaikenlaista. Perustuvat yleensä viidakosta löytyviin juuriin ja muihin antimiin, joiden vaikuttavat aineet uutetaan väkevän viinan avulla. Saattavat hyvinkin olla samoja kasveja, joihin osa länsimaalaisista lääkkeistä perustuu.

Sitten on myös viagraviskiä. Se on yleensä kuulijoiden mielestä mielenkiintoisin. Oikeasti se toki vertautuu enemmän poronsarviuutteeseen, koska molemmat ovat luonnontuotteita. Vaan pitää tietää, mikä nimi myy.

Välillä näkee, että pullona on uusiokäytetty Jackia tai Jimiä. Se olisi hieno pullo omiin kokoelmiin. Ei vain sattunut tällä kertaa kohdalle.

6.4. torstai Vientiane: Diabetespirtelö aka tuorepuristettu sokeriruokojuoma. Oli sen verran äitelää, että luovutin suosiolla muille.

7.4. perjantai Vientiane: Sitten on aika keskittyä bileiden valmisteluun. Aasialainen tori on aina mielenkiintoinen ilmestys. Näissä kannattaa vierailla, jos mahdollista.

Alanurkassa näkyy kaloja metalliastioissa. Kylmäketju on varmasti kuosissa.

7.4. perjantai Vientiane: Pääkaupungissa ei yleensä näe metsästä pyydystettyjä eläimiä. Se kun on täysin laitonta, joskaan sitä ei juuri valvota valtaosassa maata.

Paikallinen orava on grillattuna ihan hyvää. Sen sijaan tuon rotan pään hyötytarkoitusta en tiedä. Kyselin lähipiiriltä, heillä oli sama ongelma. Ja kuvan ottamisen jälkeen ei myyjää voi enää jututtaa, sillä he suuttuvat moisesta. Pelkäävät ongelmia viranomaisten kanssa. Joten se jäi arvoitukseksi.

8.4. lauantai Vientiane (Khamhoung): Sitten käytiin kylätoimistossa juttelemassa kyläpäällikön kanssa. Heillä on Laosissa suuri valta, joka osittain ylittää valtionkin. "Moi, me mentäisiin kihloihin", ja päällikölle kutsu juhliin. Se on oikeastaan siinä.

Täällä kommunistinen byrokratia aiheuttaa sen, että valtaosalla ihmisistä ei ole aikaa/rahaa mennä oikeasti naimisiin, siten kuin se Suomessa ymmärretään. Täällä mennään kihloihin, koska sen voi hoitaa kylätasolla. Ja paikallisille se tarkoittaa samaa kuin naimisiin meneminen.

--

No sehän ei meille riittänyt, koska tätä hommaa ei tehty lähiomaisten ja kyläläisten takia. Nyt oli pelissä osaomistusoikeus erinäisiin asioihin Laosissa sekä esimerkiksi pääsy paikalliseen 'siniseen kirjaan' eli viralliseen perhekirjaan. Sen takia parisuhde piti virallistaa ihan valtiotasolla. Muuten minulle olisi riittänyt ihan hyvin pelkkä sormus näyttämään oman elämäntilanteeni.

"Marriage is a financial contract; I have enough contracts already."
- Linda Fiorentino

Virallisesti naimisiin meneminen vaatii erinomaisia hermoja sekä useamman viranomaisen lahjomista. Muuten omat paperit unohdetaan jonon hännille jonne ne jäävät vuosiksi, ehkä ikuisesti. Henkilökohtaisesti lahjoin kolme valtion virkamiestä ja kaksi poliisiviranomaista, jotta saatiin joku tarvittava todistus tai leima tai allekirjoitus.

Pahin rasti oli siveyspoliisi. Täällä kaikki avioliiton ulkopuolinen seksi on kiellettyä, joten piti mennä vakuuttamaan, että semmoista ei ole duunattu. Ei tietenkään. Länkkärin pitää näyttää ajankohdat milloin on ollut Laosissa ja missä on yöpynyt. Lisäksi tarvitaan esimerkiksi todistus neidin vanhemmilta.

Jos viranomainen epäilee jotain tai heillä on jopa todisteita, niin tuomio on paikalliselle sakko tai härskissä tapauksessa vankilatuomio. Ulkomaalaiselle lisäkeinona on myös karkotus. Me kävimme kertomassa, että pitkälle edennyt diabetes on tehnyt minusta impotentin. Sen tueksi oli suomalainen lääkärinlausunto, jonka allekirjoitti yksi minun kavereista. Hän ei ole lääkäri.

Läpi meni.

Siveyspoliisin määräysvalta koskee vain miehiä, koska maailmassa ei ole tasa-arvoa. Toisena huomiona se, että jos tähän yhtälöön lisättäisiin vielä maksullinen transaktio, niin seuraukset olisivat kertaluokkaa massiivisempia. Laos ei ole seksiturismivaltio.

--

Seuraavassa vaiheessa alkoi ravaaminen poliisiministeriön, ulkoministeriön ja Suomen suurlähetystön välillä. Ihan vain sen takia, että miksi jättää asioita puolitiehen kun kaksinkertaisella painimisella saa kaiken loppuun asti? Eli naimapaperit piti vielä hyväksyttää Suomen päässä. Jotta saadaan rouvalle oleskelulupa, suomalainen hetu ja muita vastaavia. Laosin päässä selviää suhteilla ja/tai rahalla, suurlähetystö oli sikäli ongelmallinen että se sijaitsee Vietnamissa ja paperit on käytävä legalisoimassa paikan päällä. Ei tietenkään saa käyttää postia, hullutuksia moiset.

Yhdessä kohtaa oli ongelmia, kun Suomen viranomaiset halusivat sellaisen dokumentin jota Laosin viranomaiset eivät ole enää vuosiin tehneet. Yritin selittää asian suurlähetystöön ja pyysin dokumenttia jossa kertoisivat mitä he Laosin päästä haluavat. Vastauksena oli, että mitään selventäviä dokumentteja he eivät anna ja jos Laosin päässä on ongelmia, niin kannattaa palkata asianajaja hoitamaan juttua. Kiitos. _KIITOS_.

Lopulta siitäkin selvittiin. Saatoin ottaa yhteyttä ulkoministeriöön ja tehdä valituksen asiasta. Helpotti kummasti. Välillä kannattaa toimia kuin henkilökohtainen esikuvani Jim McNulty.

--

18 kuukautta aktiivista työtä ja vähän rahaa. Sen se vaati. Voihan v***u.

"All governments are lying cocksuckers."
- Bill Hicks

Ja kaikki sen takia, että poika näki baarissa surulliselta näyttävän tytön ja koki pakottavaa tarvetta mennä kysymään asiasta. Ja seuraavana päivänä tyttö puhui kavereilleen, että se poika oli varmuudella homo, koska kuka hinttari kysyy ketään syömään? Ja kun pari iltaa myöhemmin tyttö ilmaisi, että hän tietäisi hotellin johon valtiovalta ei tee tarkastuskäyntejä, niin poika oli varma että tyttö ei lähde sinne ilman maksua. Ja ilmaisi sen ääneen. Ja meinasi saada nenilleen.

--

Suomessa näistä kertominen tuskin aiheuttaa ongelmia virkavallan kanssa. Toista se on Laosissa. Sen takia merkittävä osa sikäläisistä ei esiinny somessa omalla nimellään. Ulkomaalaisilta katsotaan vähän enemmän läpi sormien, varsinkin länsimaalaisilta, mutta kovin paljon en suosittele huutelemaan.

Itsellä tosin on ollut jonkinlaisena elämännuorana, että en jaksa välittää p***aakaan. Joten bring it on, äidinlempijät.

8.4. lauantai Vientiane (Khamhoung): Mutta tärkeimmät ensin. Kihlajaisbileet pidettiin kotipihassa, pienimuotoisena. Ei sataakaan vierasta. Hauskaa oli ja humala tuli. DJ paukuttaa musiikkia huonolaatuisilla ämyreillä, porukka tanssii ja syö. Paitsi että (suomalaiset) pojat ei tanssi.

Tuttuun ja totuttuun tapaan suurin osa vieraista jäi täysin kasvottomaksi massaksi. Niinhän näissä väkinäisissä tilaisuuksissa aina käy. Vähemmistön kanssa oli ihan kivaa.

9.4. sunnuntai Vientiane (Khamhoung): Jatkot oli hotellihuoneessa. Hotelliryyppääminen on edelleen ja aina aliarvostettu tyylilaji. Mutta toisin kuin kaveriporukalla, myös ruokapuoli oli tällä kertaa hoidossa.

Yksi intialainen kaveri pitää Mittaphab-sairaalan lähellä ravintolaa, joka tekee uskomattoman hyvää fried rice w/ egg and vegetables. Näytän jos ollaan joskus yhtä aikaa kylillä.

9.4. sunnuntai Vientiane (Khamhoung): Aamulla tuli huomattua, että suihkussa saattoi piillä orastava vesivahinko. Tai ei tuo niin piileväkään taida olla.

Mutta verraten pahimpiin rottahostelleihin, joissa on ollut kunnia vierailla niin tämä on pikkuvika. Tai mikä pahempaa, olisin saattanut herätä jostain hääsviitistä Bollinger kainalossa. Hyi v***u mikä kohtalo.

Khonpasong Hotel, double 12e /yö.

9.4. sunnuntai Vientiane (Khamhoung): Taas on leikitty kilttiä sylikoiraa ainakin vuorokauden ajan ja yritetty olla edustava. Joten karkuun. Vang Viengiin, baby.

9.4. sunnuntai Vang Vieng: Perillä. Hitto että näin jälkikäteen se vuoriston ylitys sujuu nopeasti.

Vanhan sillan ylitys ei onnistu maansiirtolaitteilla. Sadekauden ulkopuolella se ei kuitenkaan ole ongelma. Ja jos samalla joella on veneitä tahi uimareita, niin ei sekään ole ongelma. Kyllä ne väistää.

Ja kun selittää, että Suomessa tällaisen tilanteen ilmaantuessa joku menettäisi todennäköisesti työpaikkansa, niin kukaan ei ymmärrä miksi pitää olla niin nihilisti.

Btw, ellet halua maksaa siltamaksua, niin voit vetäistä tästä myös Hiluxilla. Kokeiltu on.

10.4. maanantai Vang Vieng: Kumman valitset? Toinen on Viengin tulevaisuutta ja toinen menneisyyttä. Molemmat ovat nykyisyyttä.

En sano, että ne sienipirtelöpäissään jokeen hyppivät (ja hukkuvat) aussit ovat hyvä asia. Tai että kaikille turisteille sopii se, että baarissa heitetään huumemenu naaman eteen. Mutta kaikkien paikkakuntien tasapäistäminen samanlaisiksi sieluttomiksi massaturismin kohteiksi on tylsää. V***n tylsää.

Plus paikallisten mentaliteetti muuttuu bisnesmäisemmäksi ja se aito lämminhenkisyys häviää. Sillä mitä väliä on millään, kun joka viikko tulee uusi aalto turisteja kestittäväksi ja mahdollisesti huijattavaksi? V***n kapitalismi.

"Se on pilalla."
- Coco

11.4. tiistai Vang Vieng: Onneksi on kuitenkin Smile Beach Bar, maailman paras baari. Ja täällähän ei siis suvaita huumeita, joten ei tarvitse sitäkään pelätä.

Tosin ei tämäkään täällä loputtomasti ole. Menneiden aikojen huippusuosiovuodet ovat takana päin. Ihmiset ilmeisesti vaativat nykyään enemmän kuin alkoholi, riippumatto, iltapäivän aurinko tai iltanuotio pystyvät tarjoamaan. Minun näkökannastani katsoen maailma on pilalla.

Tämä on siis myynnissä. Itellä ei riitä rahat.

Mutta toisaalla on meille jo uutta tehtävää. Sinne siis.

13.4. torstai maantiellä: Paikallinen liikennekulttuuri on tämänkaltainen.

Välillä vähän joo pelottaa.

14.4. perjantai Wat Phabat Phonsan: Laolaisen uuden vuoden aikaan on perinteenä kiertää seitsemän temppeliä päivän aikana. Se tuo hyvää onnea, tai jotain. Ja onhan siinä oma viehätyksensä olla jonkin lähiötemppelin ensimmäinen länsimaalainen vieras. Ja mistä sen tiedän? No se temppelin vanhin aka pomomunkki aka apotti kertoi, kun halusi vaihtaa muutaman sanan minun kanssa. Luotan, että kääntäjä hoiti hommansa.

Kuvan temppelissä en ollut ensimmäinen. Phonsan on kuuluisa temppeli, koska täällä on Buddhan jalanjälki. Kävin vilkaisemassa, kovin on jalanjäljen näköinen. Tosin omaan silmään se vähän näytti, että karstikallioon on syöpynyt juuri sopivan näköinen kuluma. Mutta en ole geologi enkä teologi.

14.4. perjantai Wat Phabat Phonsan: Tämä ei ole uuden vuoden booli. Tai niin no, miten sen ottaa. Tästä käydään kastelemassa jokaisen temppelin Buddhan patsas. Se tuo hyvää onnea, tai jotain.

Suoritin itsekin, koska miksipäs ei.

Tuoksu on mukava. Siivo on melkoinen, mutta eiköhän munkit siivoa.

14.4. perjantai Wat Phabat Phonsan: Kommunismipanda.

14.4. perjantai Wat Phonsan: Pirun komeitahan nämä temppelit kauttaaltaan ovat. Vaikka ei olisi hengellinen luonne, niin ihan vain visuaalisuudenkin takia näihin kannattaa eksyä. Kaikki ovat tervetulleita. Olkaa kuitenkin kohteliaita ja käyttäkää toivottuja vaatteita. Paljas iho ei ole cool.

14.4. perjantai Wat Phonsan: Harvinainen näky temppelissä; naisen kuva.

Inforuutu: Buddhalaisuudessa on useita eri suuntauksia, joista theravadassa naisen asema ei ole ihan niin tasa-arvoinen kuin moni länsimaalainen luulee. Nainen on miehelle alisteinen, eikä nainen ole kykenevä valaistumaan. Hän voi vain elää niin hyvin ja kerätä hyvää karmaa, että seuraavassa elämässä hän on mies.

Tiedän. Tieto lisää tuskaa.

15.4. lauantai Vientiane: Ja sitten itse uuteen vuoteen. Täällä se yhdistetään uuden satokauden alkuun eli huhtikuun puoleen väliin. Juhlat kestää kolme päivää, ja kaikki nuorista aikuisista vaareihin ja mummoihin on humalassa. Kyllä laolaisetkin osaavat ryypätä, kun vain annetaan hyvä syy.

Ehdoton iltapäivän ja alkuillan harrastemuoto on ottaa auto alle ja lähteä kiertelemään katuja. Lisäksi kannattaa ottaa kyytiin täysi vesipönttö. Ihmiset kun tapaavat viskoa vettä toistensa päälle, koska vesi tarkoittaa elämää.

Ja koska tämä ei ole turistien sesonkiaikaa, länkkäri Hiluxin lavalla on ykköskohde. Sen takia kuvia ei ole helppo ottaa. Yleensä jäät vesisodassa tappiolle, mutta voitto ei ole aina tärkeintä.

Tappio myös helpottaa, koska tähän vuodenaikaan täällä on pirullisen kuuma.

15.4. lauantai Vientiane: Paikallisia juhlistamassa. Kuljetusmuoto on hieno.

Turvallista? Ehkä ei. Laillista? Täysin.

16.4. sunnuntai Vientiane: Ja kun kaiken tämän jälkeen tilin saldo näyttää tyhjää, niin on aika downgreidata. Nämä pussukat maksavat 0.1e /pss ja niitä voi ostaa valikoiduista katukeittiöistä. Kuvassa on kaksi chilistä hapankaalikeittoa, mutta vaihtoehtoja on paljon muitakin. Lihaa on hyvin harvoin, mutta sitäkin löytyy.

Löytyy myynnistä pitkin päivää, mutta parhaat pitää käydä ostamalla aamulla. Valtaosa katukauppiaista tekee ruokansa aamuyön tunteina, tulevat myymään niitä aamulla ja lähtevät kotiin kun kaikki on myyty.

Näitä syömällä pärjäilee päivätasolla jo tosi hyvin eurolla. Jopa alle.

16.4. sunnuntai Vientiane: Ja jos sekään ei vielä riitä, niin pulloja keräämällä pystyt luomaan kapitaalia. Muovi 0.40e /kg ja alumiini 0.70e /kg. Palpa ei toimi täällä, joten matzkua on tarjolla runsaasti.

Ja kun saat kerättyä esimerkiksi kuvan kaltaisen määrän, niin paikallinen lapsisto saa kolmannen maailman pallomeren käyttöönsä. Tositarina. Täydellistä.

17.4. maanantai Vientiane: Jos sekään ei vielä riitä, niin pankki(kortti)huijaukset ovat täällä yleisiä. Hieman liioitellen voi sanoa, että pankkijärjestelmät ovat pääosin ajalta, kun Win95 oli vielä kuuminta hottia. Hieman liioitellen.

Sen takia etenkin itäblokin miehet kokeilevat täällä taitojaan. Kun jäät lopulta kiinni, niin pääset pankkien hall of fameen. Ja ATM:ien kylkeen (kuva). Yksi suomalainenkin löytyi listoilta, Johannalla oli varmasti kivat ajat.

20.4. perjantai paikassa x: Jos sekään ei vielä riitä, niin voi lähteä paikallisen mustan pörssin touhuihin myymään grillihiiliä.

Puiden kaataminen on laitonta, jottei kävisi kuten Vietnamin puolella. Mutta ihmisten on silti tehtävä ruokaa ja kätevin keino siihen on hiilien käyttäminen. Joten joissain kylissä tehdään kyläpäällikön hiljaisella hyväksynnällä laittomuuksia. Hiilet tehdään alemman kuvan kaltaisella uunilla. Tulta alle ja sitten odotetaan.

Itse en päässyt mustan pörssin kingpiniksi. Kaadettiin vain pihapuu. Laitonta sekin on, mutta hyvä jos sakot saisi. Tehtiin niistä sitten grillihiiliä.

21.4. lauantai Vientiane: Lao People's Army Museum.

Aiheena etenkin vuosien 1959-1975 vapaussota, sisällissota, tai kuten CIA sitä kutsuu, 'secret war'. Just se sota, jossa USA teki pommituslennon joka 8. minuutti 9 vuoden ajan. Maahan, jonka kanssa se ei ollut sodassa. Museo ei ole kiltti jenkeille. Eikä pidäkään. Moisille roistovaltioille pitäisi antaa tunti turpaan.

Kuninkaallinen Vientiane kaatui kommunistisille joukoille 2.12.1975. Sen jälkeen ei enää puhuttukaan vapaista vaaleista tai vapaasta lehdistöstä tai oikeastaan muustakaan vapaasta. Sen sijaan puolueen vastustajat ja muut epäilyttävät hahmot (kuten aidot sosialistit) päätyivät uudelleenkoulutettavaksi erinäisiin leireihin. Eli kävi miten näissä aina käy.

"Kun vallankumous voittaa ja patsaat kaadetaan /
Meille jää vain monta surullista, tyhjää jalustaa /
Voi niille nousta kuka vaan ja rauhan julistaa /
Ja pian taas huomataan, ett' kaikki alkaa alusta /"
- Vala, Antaudu en milloinkaan

Naapurimaiden kaltaista massatuhoamista ei kuitenkaan nähty, vaan enemmänkin ihmiset pakenivat ulkomaille. Kuningas Sisavang Vatthana tosin kuoli vankileirillä. Etninen vähemmistö, hmongit, olivat kuninkaan joukoissa. Heitä muutti paljon Thaimaahan ja USA:han ja sieltä he edelleen rahoittavat kapinallisia soluja, jotka aina välillä iskevät vuorilta armeijaa ja siviilejä vastaan. Siitä ei länsimaissa puhuta, koska ketään ei kiinnosta. Pääsääntöisesti Laos on kuitenkin turvallinen maa.

Hetkittäin museossa liikkuessa aasialainen henkilökultti yltyy huvittamaan, kun jonkin sotasankarin ruokavälineet on laitettu esille. Mutta hyvinkin edustava museoksi. Sisäänpääsy euron.

Museo meni remonttiin syksyllä 2017 ja tietojen mukaan oli suljettuna ainakin vielä joulukuussa '19.

23.4. sunnuntai Vientiane (Friendship Bridge): Sitten lähdettiin taas.

Jos sinulla on joku kyyti, niin Thanaleng on se rauhallisempi tapa ylittää Thaimaan raja. Otat maastapoistumisleiman ennen kuin astut paikallisjunaan (60-lukuinen Hitachi), joka ylittää Mekongin Lao-Thai Friendship Bridgen kautta. Nong Khain puolella nappaat uuden leiman ja olet suoraan juna-asemalla josta pääset vaikkapa Bangkokiin.

Jos sinulla ei ole kyytiä, niin älä tee näin. Tuk tukit tietävät Thanalengin syrjäisen sijainnin ja osaavat rahastaa. Silloin kannattaa mennä itse sillan ylityspisteen tungokseen.

Inforuutu: Ensimmäinen Lao-Thai (Thai-Lao) ystävyyssilta rakennettiin 1994 aussirahoituksen avulla. Paljon sitä ennen ei ylityksiä tarvittu, ja ovathan valtiot edelleen likimain sotatilassa keskenään. Pieniä aluekiistoja pojilla. Aina välillä Thaimaan proxy-joukot käyvät pelottelemassa rajan paremmalla puolella ja Laosin armeija käy kitkemässä rikkaruohoja.

Ja onhan Laos kiistoissa myös Kambodžan kanssa, siinä on kyse kalastusoikeudesta Mekongin varrella. Välillä eteläraja on kiinni paikallisilta, koska pojat mittailevat kikkeleitään ja laittavat tankit rajalle. Turistit pääsevät toki silloinkin yli, koska ei paikallisten kiistat koske muita. Mie niin diggaan kaakkoisaasialaisesta mentaliteetista.

Btw, ystävyyssillan yli voi kävellä, vaikka paikalliset hustlerit kovasti muuta väittävät.

24.4. maanantai Bangkok: Jopa Bangkokista löytyy hiljaisia katuja. Pitää vain valita ajankohta ja paikka oikein. Tässä ollaan aamupäivällä matkalla Chinatownin suuntaan.

24.4. maanantai Bangkok: Käytiin rouvan kanssa temppelissä. Liian iso, liian fiini, liian täynnä ihmisiä. Mutta en osaisi kuvitella osuvampia autoja temppelialueelle.

"Ajattele millä ajat."
- Siddhartha Gautama

24.4. maanantai Bangkok: Kapitalismipanda.

25.4. tiistai Bangkok: Katuruoka on maailman hienoimpia asioita. Joku kysyi taannoin, että mistä tiedän mistä liha on peräisin ja onko se turvallista?

Mitä tuohon voi vastata? 'En tiedä, mitä sitten.'

SK Boutique Mahanakhon, double 27e /yö. Juna-aseman lähellä hinnat ovat jatkuvassa nousussa. Ja mikäs on nostaessa, nytkin @Hua oli täynnä. Mutta tämä oli ihan hyvä hotelli sen yhden yön mitä kukaan täällä viettää aikaa. Wifillä pystyi katsomaan leffaa, josta plussaa.

25.4. tiistai Bangkok (Khaosan): Ja sitten Khaosan Roadille tutkimaan Nat Guest Housen elämää. Tosin eipä siinä juuri ole tutkittavaa. Ämpäri pöytään ja futista telkkariin.

25.4. tiistai Bangkok (Khaosan): Huone oli edelleen halpa (alle 10e /yö) ja meluisa.

Eniten jänskätti kuitenkin tuuletin, joka huojui hypnoottisesti pyöriessään. Jos se olisi sattunut tulemaan katosta alas, niin mielikuva juustoraastimesta olisi saattanut toteutua.

25.4. tiistai Bangkok: Venäjällä oli joskus alkoholipitoisia energiajuomia. Nyt löysin vastaavan Thaimaasta.

Energiajuomia ei voi suositella kenellekään. Itse voi kuitenkin juoda krapulaan yhden tällaisen. Älkää tehko mitä teen, vaan mitä sanon.

26.4. keskiviikko Bangkok (Khaosan): Khaosan on kallis, koska turistit. Mutta hieman etsimällä löytää edelleen kustannustehokkaita tapoja olla ja elää. Kuten tämä khao poon / nuudelikeittobuffet jonkin hostellin aulassa. 3e /hlö. Osa keitoista oli aivan liian tulisia, pari oli oikein sopivia omaan makuun.

27.4. Bangkok (Racha Thewa): Vielä yksi vinkki. King Kaew Seafood Buffet, löytyy kartalta parhaiten kun etsii vieressä olevan Grand Inn Come Hotelin, tahi nykyään se on ilmeisesti Siam Mandarina Hotel.

Juttuhan täällä on, että valtaosa ruoasta on vielä elossa kun kannat sen vesitankista pöytään. Täkäläinen tuoreustakuu. Eikä varmasti sovellu herkimmille.

29.4. Jämsä: Mitä esitellä ensimmäisenä Suomeen tulevalle ulkomaalaiselle? No Jämsän aseman tietty.

Vitsi, vitsi. Ensin oli Helsinki-Vantaan Alepan sämpylähylly.

--

Tällä kertaa loppukaneettina toimikoon pari netistä ripattua kuvaa: