HUNTERS RACING TEAM
Matka Vientianeen
Reissun päällä:
Herra Y
Mrs. Tiikeri
Mr. Riiviö
11.7. maanantai Luang Prabang (Ban Xang Khong): Welcome, sanoo teksti. Lukko ovessa sanoo toisin. Tosiaan unohtui puhua vielä siitä rautatiestä.
Kaikki asemat ovat kiinalaiseen tyyliin mahtipontisia ja jatkuvasti ilmastoituja. Tosin matkustajana niihin pääsee sisälle tosiaan vain tuntia ennen junan lähtöä. Ei auta itku tai anelu markkinoilla, vaikka ulkona olisi monsuunisade. Tai sietämättömän kuuma, kuten tällä hetkellä.
11.7. maanantai Luang Prabang (Ban Xang Khong): Rautatien sisävessoihin ei siis pääse. On siirryttävä takaisin alemmas. Yksityinen taho on rakentanut alueen ainoat vessat ehkä 400 metrin päähän. Kaikki ravintolat ovat ehkä sata metriä lähempänä.
Siinä ihan mainiota laomallin nuudelikeittoa syödessään voi vaikka katsella asemarakennusta. Pääsee sentään varjoon, vaikka edelleen onkin sietämättömän kuuma. Liekkö tämä asema niin vuoristossa vai oliko vain hetkellinen kuumuusaalto, mutta oikein tunsi miten iho kärvistyy.
11.7. maanantai Luang Prabang (Ban Xang Khong): Noh, tuntia ennen jonottamaan ja turvatarkastuksen jälkeen sisällä on jopa kivaa. Vaikkei muuta tekemistä olekaan kuin istua ja odottaa.
Tosin ihan vain motivaation kohottamiseksi sisälle on luonnollisesti rakennettu 'shopping area'. Tänne voisi siis sisällyttää myös kaikki ulkona olevat ravintolat. Ei käytössä.
Sisätilan autuus häiriintyy 20 minuuttia ennen junan saapumista, koska kaikki potkitaan ulos asemalaiturille. Siellä jökitetään armeijamallisessa jonossa oman vaunun pysähtymiskohdalla, jotta varmasti kaikki ehtivät junaan. Vieressä rautatien työntekijä huutaa käskyjä mikrofoniin. Edelleen on sietämättömän kuuma.
Tule junalla. Täällä on kivaa.
11.7. maanantai Phou Khoun: "Ladies and gentlemen, the train is temporary stop."
Viimeisen silauksen rautatien puolesta antoi puolen tunnin tuumaustauko. Onneksi oli kivat maisemat. Oli kuulemma satanut, niin pikajuna oli myöhässä. Aha. Varmaan harvinaista näin sadekaudella.
Kiinasta on jo älähdetty rautatien osalta. Ne laolaiset joilla on vertailupohjaa ovat älähtäneet asiasta. Laosissa asuvat ja turismista elävät ulkomaalaiset ovat älähtäneet asiasta vielä enemmän. Thaimaalaiset turistit ovat lähinnä naureskelleet.
Ellei jotain parannuksia tehdä, niin Laos pääsee vielä maailmankartalle tämän rautatien ansiosta. 5,965 miljardilla dollarilla saa tämmöistä.
11.7. maanantai Vang Vieng: Faraway Suites. Jos yövyt Viengissä, niin sen voi suorittaa ihan hyvin täällä. Tavallaan tämä on maksettu mainos, sillä juomat olivat koko vierailun ajan ilmaisia. Se ei tosin johtunut tästä tekstistä, vaan siitä että omistajat ovat tuttavia. 3hh 27e /yö.
Hotelli valmistui juuri ennen koronaa. Sanoivat itsekin, että jos olisi velkarahalla tehty niin kaikki olisi jo mennyt. Nytkin tekee tiukkaa, mutta saattavat selvitä. Ja nyt oli kerrankin tilanne, että maksava asiakas oli enemmän kuin tervetullut.
Belgialainen osaomistaja tekee kuvan kotitekoista salamia ja pekonia. Kannattaa kokeilla ja jopa erikseen kysyä. Täällä päin savustukseen käytetään kookoksen kuoria. Maku on 5/5.
12.7. tiistai Vang Vieng: Ylemmässä kuvassa on maailman parhaan baarin nykykuosi. Smile Beach Bar on suljettu, ikuisesti. Tämä veti semisitkeään depikseen. Ei enää iltanuotiota, ei enää ambient trancea, ei enää riippumattoja. Joku rakentanee tähän ison hotellikeskuksen. En halua vierailla.
Buddha opettaa, että mikään ei ole ikuista. Tottahan se on, mutta sattuu silti kun se lempibaari maailmassa viedään pois.
Alempi baari oli niitä Frendejä näyttäviä sohvatuolimestoja. Sitä ei henkilökohtaisesti tule niinkään ikävä. Mutta harmi silti. Vanha Vang Vieng on kuollut.
Uuttakin rakennetaan kovaa vauhtia. Hotelleja ja semmoisia, joihin me emme ole enää ensisijaista kohderyhmää. Korealaiset ja seuraavan (kulutus)tason länsimaalaiset ovat nykyään täällä kiikarissa.
Taidamme siis jättää Viengin seuraaville. Kiitos VV kaikesta, oli kivaa.
12.7. tiistai Vang Vieng: Viimeinen lohtuhawaii naamariin. Se aidolla uunilla näitä tekevä pizzeria oli vielä toiminnassa, löytyy sieltä alakadulta. Take away onnistuu, pizzalaatikosta joutuu maksamaan erikseen. Olikohan 65 senttiä, eli ei paha.
KPB nykyään Fullmoon Bar. Se on ihan maailmanluokan baari, joten jos tänne eksyt niin käy ihmeessä. Sakura Bar oli myös edelleen toiminnassa.
13.7. keskiviikko Expressway: Ei pystynyt enää junaan. Vaikka tiimi välillä jopa haeskelee ankeutta ja stressiä, niin liika on liikaa. Niinpä pyydettiin vaimon siskon mies hakemaan meidät Hiluxilla. Kiitos jälleen Ti. Tai veli, kuten täällä lähimpiä ystäviä kutsutaan.
Tämä uusi maantie on hieno ja melko turvallinen. Ainoa uhka on villi- ja kotieläimet, jotka eksyvät väylälle. Sen sijaan vanhalla Vang Viengin ja Luang Prabangin välisellä maantiellä on viime vuosina satunnaisesti ammuskeltu turistibusseja. 2017 yksi turisti kuoli tässä yhteydessä, paikallisia on mennyt enemmän. Sosiaaliseen mediaan ei kuitenkaan tule juurikaan näistä tietoa, sillä paikallisella hallinnolla on oma tiedotuspolitiikkansa ja konstinsa sen toteuttamiseksi.
Australian ulkoministeriö puuttui asiaan '17, mutta heillä on muutenkin pieniä antipatioita Laosia kohtaan. Useampikin nuori aussi kuoli täällä back in the day nautittuaan liikaa sieniä. Itse psilosybiinistä on vaikea saada kuolettavaa yliannostusta, mutta hyppivät sienipäissään jokeen. Ihan aina joessa ei ollut vettä.
Suomen ulkoministeriö ei ole vielä kokenut ammuskelun riskiä kovin suureksi. Tai ainakaan tiedottamisen arvoiseksi.
Jos muuten uuden maantien reunakaiteet roikkuvat, niin se ei ole tekovika. Paikalliset nistit varastavat niistä pultteja, koska sillä saa rahaa. Vähän toki, mutta tarpeeksi päiväannokseen.
Bensoineen ja tietulleineen tämä tulee hieman halvemmaksi kuin juna. Tien enemmistöomistaja on kiinalaisfirma, jolla on 50 vuoden ajan oikeus kerätä tiemaksuja. Matka-aika Vientianesta Viengiin lyheni neljästä tunnista puoleentoista tuntiin.
15.7. perjantai Vientiane: Karambolapuu. Nyt on nähty sekin.
Sisältää paaaljon C-vitamiinia. Sisältää lisäksi oksaalihappoa, joka on lievä toksiini ja rasittaa munuaisia. Sisältää lisäksi caramboxinia, joka on hermomyrkky ja munuaisen vajaatoiminnosta kärsiville mahdollisesti tappava. Näin on käynytkin yksittäisissä tapauksissa.
- Mihin se kuoli?
- Söi karambolaa.
Aika antiklimaattinen kuolema. Ei tietenkään sille yksilölle, mutta maailmanhistorian kannalta.
15.7. perjantai Vientiane: Kuvassa on durianin taimia. Tai suomeksi se on durio. Jouduin katsomaan netistä. Kaikki suomennokset eivät jää elämään.
Duriania ei passaisi nauttia yhdessä alkoholin kanssa. Vastoin myyttiä se ei kuitenkaan ole hengenvaarallinen yhdistelmä. Mutta durianin sisältämä rikki, kuitupitoisuus, hiilihydraatit sekä valtava määrä rasvaa ja sokeria, ei ole yhdessä alkon kanssa avain menestykseen. Pahoinvointi ja päänsärky on yleisiä oireita.
Samaan aikaan durian on superfood, jossa on kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Paljon myös sellaista, joka on hyväksi keholle.
Durianin siemenet sen sijaan ovat raakoina myrkyllisiä.
Jossain tuolla seassa on myös kratom eli siaminkratomi. Kahvinsukuinen psykoaktiivinen kasvi, jota on Kaakkois-Aasiassa käytetty pitkään oopiumin sijaisena eli etenkin kipulääkkeenä ja köyhälistön parissa raskaan työpäivän jälkeisenä rentouttajana. Vaikutukseksi Wikipedia mainitsee järkiannoksina kokalehtimäisen piristävän meiningin ja överinä opiaattimaisen lamautuksen.
Suomessa tavallaan kielletty. 2016 sai tuomion 'kuluttajamarkkinoilta kielletty psykoaktiivinen aine'. Ei ole kuitenkaan huumausaine, sillä vaikuttava aine mitragyniini ei sisälly mihinkään kv. yleisopimukseen.
En ole aiemmin nähnyt Laosissa. Ilmeisesti tekee paluuta samassa murroksessa kuin marihuanakin yleistyy. Jos välttävät jenkkivetoisen opiaattikriisin tämän avulla, niin antaa mennä vain.
18.7. maanantai Vientiane: Viimeinen ilta on hyvä viettää lempimestoilla. Talon parveke on maailman TOP-10 paikkoja
Musiikkia soimaan ja muutama olut seuralaiseksi, niin perheen kanssa on oikein mainio seurata iltahämärissä ja taivaanrannassa riehuvia myrskyjä. Parempaa kuin mikään televisio.
Paitsi jos myrskyt tulevat liian lähelle. Ja kun tulevat ihan päälle, niin siinä on jotain alkukantaista voimaa. Se herättää välitöntä kunnioitusta.
Hyttysiä toki eksyy tännekin. Tuuletin auttaa aika hyvinkin, mutta lisäksi tarvitsee vielä jotain muutakin. Malarialääkitys on yksi. En ole jaksanut panostaa siihen enää vuosiin, mutta suosittelen sitä kyllä muille. Omasta mielestäni itikkasavu ja -myrkky on tehokkaampi.
Malariaa suurempi riski täällä alkaa jo olla denguekuume, joka leviää maailmalla todella nopeasti. Ensimmäisellä kerralla se ei ole erityisen vaarallinen, siitä eteenpäin mahdollisesti tappava.
Suomessa dengue ei kuulu yleisvaarallisiin tai ilmoitettaviin tartuntatauteihin. Mahtaisiko se johtua siitä, että denguekuumeeseen ei ole hoitavaa lääkitystä eikä rokote ole vielä kuluttajien käytettävissä? Siten taudissa ei toistaiseksi ole myöskään taloudellista intressiä?
--
Ja tosiaan ennen iltaa yksi uusi matkalaukku hankintaan. Halvin laukku, mitä löytyy. Täällä on paljon hyviä ruoka-aineita, joita ei saa Euroopasta. Ainakaan halvalla.
Joskus sanoin, että minut voi tappaa jos joudun raahaamaan v***llista laukkua. Olen edelleen samaa mieltä. Mutta rakkaus on uhrauksia.
19.7. tiistai Vientiane: Taas joutui luopumaan kengistä. Tämä on aina vähän kuin ystävän menettäisi. Näillä ei ollut montaakaan maata takanaan, mutta miltei kymmenen työvuotta.
Edelliset kengät meni täällä talon perustuksiin. Se tuntui jotenkin soveliaalta, kun tuolloin vihdoinkin ajautui talonrakennushommiin.
19.7. tiistai Nong Khai: Sitten muutamaksi päiväksi Thaimaan puolelle. Cha-Am => Hua Hin => Bangkok. Thailand Pass poistui tällä välin. Jee.
Mutta jotain paperia piti silti täyttää. Pienimuotoisempi terveysselvitys hoidetaan rajalla ns. lennosta. Maksullinen, luonnollisesti. Mutta ei ollut kallis, pari euroa tai jotain.
Nong Khain juna-asemalla ei enää ole yhtään pankkiautomaattia. Voin sanoa, että aiheutti ylimääräisiä peliliikkeitä. Onneksi pieni detour piristää aina, kun olisi muutenkin kiire ja onneksi tuk tukit ovat suhteellisen edukkaita.
Olkaa fiksumpia kuin minä älkääkä olettako asioiden säilyvän aina ennallaan. Ja pitäkää aina paikallista valuuttaa riittävästi taskussa. Kip tahi euro ei ollut tällä kertaa voittava arpa.
Junassa ei taaskaan ollut ravintolavaunua, mutta tällä kertaa oli mahdollista tilata kahvia ja pikanuudelikuppeja. Tosin niitä saadakseen pitänee osata thain kieltä. Älä kuitenkaan häpeile ellet hanskaa kieltä. En minäkään osaa. Ulkoistin asian.
20.7. keskiviikko Bangkok: Hello darkn... Hua Lamphong, my old friend. I've come to tal... see you again. Jokohan nyt olisi viimeinen kerta.
Aika lailla ennallaan. Food court kiinni, mutta ulkopuolella oli kaksi niistä hyvistä ruokapaikoista vielä toiminnassa. Vessa maksuton, suihkut kiinni.
20.7. keskiviikko Ratchaburi: Ja matka jatkuu. Antoivat aikataulun mukaan. Tämä on siitä kätevä, että voi seurata miten paljon juna on myöhässä milläkin asemalla.
Perillä 21 minuuttia.
Pakko myös heittää anekdootti: tuk tuk Cha-Amin juna-asemalta siihen iltaelämän keskuskadulle maksoi 1.5e /hlö. Jotenkin onnistuin poistumaan kyydistä kaksi sekuntia ennen muuta perhettä. Viereisen baarin 'working girl' huomasi minut ja katseessa suorastaan vilkkui dollarinkuvat. Sitten hän huomasi rouvan ja katse oli Kummelin lanseeraama 'tonnin seteli'. Tilannehuumoria parhaimmillaan.
Tai ei hän välttämättä ollut tyttö. Jäi vähän sellaiset vibat. Eli siinä olisi ollut lupaus seikkailusta.
20.7. keskiviikko Cha-Am: Täällä on vielä vähän hiljaista. Mutta se ei haittaa, koska yli kolmen viikon etsimisen jälkeen löytyi panda.
Tyhjä ranta on oikeastaan ihan kiva.
21.7. torstai Cha-Am: Astetta mielenkiintoisempaa katuruokaa.
Inforuutu: Tachypleus gigas, tunnetaan myös nimellä southern horseshoe crab. Suomenkielistä nimeä en löytänyt. Molukkirapu on tämän sukulainen muttei sama eläin.
Niveljalkainen ja elävä fossiili. Pysynyt muuttumattomana ainakin 300 miljoonaa vuotta, mahdollisesti jopa 480. Nykyään uhattuna, koska sitä syödään sekä sen verta käytetään lääketeollisuudessa. Veri on sinistä, jolla ei sinällään ole merkitystä.
Oikein hyvää itse asiassa.
21.7. torstai Cha-Am: Työ- eli tyttöhommatkin on pienellään.
Hotellin parvekkeelta tyttökatua voi katsella sopivan syrjästä. The Beach on laajentanut imperiumiaan ja ostanut muita hotelleja. Tämä oli kuitenkin se alkuperäinen. 3hh 28e /yö.
KPB Jub Jub Crazy Bar. Jos olisi yksin asiakkaana niin tuskin saisi olla rauhassa, mutta junnun seurassa sai pelata omissa oloissa biljardia. Rouva hylkäsi meidät ja meni etsimään ruokaa. Ilmeisesti luotto pelaa.
Olisi saanut koko illan juomat ilmaiseksi, jos olisi jättänyt junnun baarin omistajan paijattavaksi. Ei ole häpeä olla komea. Junnu siis, en mie. Junnua ei kuitenkaan tarjous innostanut. Ehkä tulevaisuudessa reilu kolmikymppinen baarinpitäjäneiti kiinnostaa enemmän.
Samaisessa baarissa myös testattiin yötyöläisiä. Ainakin hepatiitin ymmärsin, mutta varmaan myös hiv ja muutakin. En tiedä mikä järjestö oli toiminnan takana, mutta ihailtavaa toimintaa joka tapauksessa. Jos Suomessakin asia otettaisiin osaksi yhteiskuntaa, niin stigma katoaisi?
Sitten yhdeksi yöksi Hua Hiniin. Ei ollut mitään selkeää syytä moiselle toimenpiteelle. Kunhan tuntui siltä.