HUNTERS RACING TEAM
Matka Addisiin
Reissun päällä:
Herra X
Herra Y
6.4.2006 sunnuntai Addis: On mukava olla jälleen nuori ja komea. Tämän aiheuttaa paikallinen 13-kuukautinen ge'eziläinen kalenteri. Se perustuu aleksandrialaiseen (koptilaiseen) kalenteriin, joka taas perustuu egyptiläiseen kalenteriin. Täällä ollaan siis vajaat 8 vuotta jäljessä meidän aikaa. Vuosi vaihtuu syyskuussa.
Kellokaan ei mene oikein. Länsimaisesti tämä olisi GMT+3 aluetta, mutta paikalliset elää kuusi tuntia eri ajassa. Eli siinä missä Suomessa pilkku tulee puoli kahdelta (pl. korruptiolla saadut jatkoajat), niin täällä voi vetäistä puoli kasiin asti. Ja tietty ylikin, ei täällä mitään aukioloaikoja ole.
Pari ensimmäistä yötä oltiin Empire Hotelissa. Hieno, kliininen, tylsä, paikallisittain erittäin kallis (double 60e /yö). Aamupala oli edellisillan jätteitä, mutta toisaalta järjestivät lentokenttäkuljetuksen. Kun Afrikkaan mennään, niin sinne pitää mennä siirtomaaisännän ottein. Oma kuski nimikyltin kanssa on hyvä tapa aloittaa.
Kuljetus oli myös ilmainen. Ei meillä muuten siihen olisi ollut varaa.
15.12. sunnuntai Addis: Saanko esitellä maailman parhaan joukkoliikennemuodon. Paikallisittain minibus, suomalaisittain häröpallo-Hiace. Näitä kulkee jokaisella isommalla kadulla edestakaisin. Pysäkkejä ei ole, vaan tämä on vain hop on, hop off. Rahastaja roikkuu sivuikkunasta puoliksi ulkona ja huutaa kohteen mihin auto on menossa.
Alkuun tämä on kaoottisen oloinen järjestelmä, mutta toimii järjettömän hyvin kunhan vain tietää kaupunginosien nimet. Hinta yleensä 12snt. Backpackit saattaa tosin olla ongelma ruuhka-aikoihin.
Tästä päästäänkin siihen tärkeään kysymykseen: kuinka paljon mahtuu pieneen Hiaceen? Meidän ennätys oli 18 henkeä. Kaikki istumapaikoilla, muutama olisi vielä mahtunut seisomaan.
Taksit ovat myöskin luotettavia, mutta niiden taksa on 50-kertainen minibusseihin nähden. Lisäksi näissä on yleensä se perinteinen turistilisä, joka minibusseista puuttuu. Kalustona on etenkin 2101/2105 Ladoja, mutta myös Mirafioreita, DX/KE20-Corolloja, 120Y/PL510-Datsuneita ja tietty jotain etuvetoisia. Kuten neliovinen 100A.
Siviiliautojen puolella tämä on Toyota-miehen unelma. Sellaisia malleja solisee Bole-roadilla jatkuvana virtana, joita on nähnyt aiemmin vain kirjoissa. Myös esim. coupe-Finn on jokapäiväinen näky. Ja koska auto on täällä iso investointi, niin valtaosa autoista on erittäin siistissä kunnossa.
Ja jos päädytte kävelemään, niin muistakaa yksi juttu. Frankfurtissa ja Addisissa on nimittäin yksi yhteinen piirre: Mersun merkki opastaa yöllistä kulkijaa. Ymmärrätte sitten aikanaan.
15.12. sunnuntai Addis: Paikallisbussien aikataulut. Harmi ettei yläasteella kielten opiskelu niin napostellut, nyt olisi ollut amharan kielelle tarvetta.
Busseissa olevilta rahastajilta voi yrittää kysellä mihin bussi on menossa. Yritykseksi se aika usein jääkin. Hinta on 4snt tai 8snt, riippuen matkasta.
15.12. sunnuntai Addis: Addis Ababa Stadium eli ex-Haile Selassie Stadium. Käynnissä Ethiopian Premier Leaguen ottelu Ethiopia Bunna (keltaiset) vastaan Sidama Bunna (vihreät), lopputulos 1-0. Tasollisesti ei ollut mikään klassikko, pelissä oli enemmän intoa kuin järkeä. Liput päätyyn 20snt, ei paha.
Mieshuoraus on täällä vielä pahempi ongelma kuin Suomessa, Valioliiga etunenässä. Nytkin porukkaa oli enemmän stadikan baareissa katsomassa ManU-ottelun _uusintaa_ kuin paikallista livefutista. Toisella viikolla nähtiin myös ManU- ja Arsenal-fanien välinen painiottelu. Mieshuorat eivät näemmä osaa lyödä, mutta muuten hommassa oli kiitettävästi tunnetta mukana.
Kiinalaiset ovat muuten pykäämässä tänne modernin stadionin ja 2000 kilsaa rautatietä vastineeksi teollisuuskylistä. Suomalaiset pykäs protestanttiseen maahan luterilaisia kirkkoja. Mitä luulette, kumpi kansa on kovemmassa huudossa?
Stadikan vessassa tuli myös huomattua, että jenkkiläisen mainstream-pornon luoma illuusio ei ole koko totuus. Kohottaa muuten kummasti itseluottamusta. Tämä homoeroottisesti latautunut huomio toimikoon johdatuksena siihen, että täällä homostelu on lailla kiellettyä. Ja paikallisen lainsäädännön mukaan se eka kertakin lasketaan.
Boom! Kaksi myyttiä yhdellä iskulla. Näitä et kuule Myytinmurtajilta.
16.12. maanantai Addis: Nämä ovat tyynyjä. Jos ette tienneet.
Lucy asuu nykyisin National Museumissa, sen takia mekin kävimme siellä. Toisin sanoen AL288-1, ehkäpä se maailman kuuluisin luuranko. Toisin sanoen 3,2 miljoonaa vuotta vanha hominidi (australopithecus afarensis), joka löytyi ’72 Awash-joen laaksosta. Nimetty Beatlesin 'Lucy In The Sky With Diamonds' -biisin mukaan. Jos pitäisi valita Mona Lisan ja Lucyn välillä, niin tämä voittaisi joka kerta.
V***uillessaan en laittanut kuvaa. Tiedän, olen kusipää, deal with it. Googlatkaa vaikka.
16.12. maanantai Addis: Paikallisen ruuan ehkäpä se tavanomaisin kattaus on tässä. Wat eli injera-leipää, jonka päälle on lätkäisty haluttuja kasviksia/lihaa, maustettuna etiopialaisella versiolla currysta. Koko komeus syödään käsin.
Lihalla on kolme kypsyysastetta: raw, cooked ja well-done. Saimme tosin huomata, että cooked ja raw ovat oikeastaan sama asia. No kukapa ei olisi syönyt raakaa lihaa Etiopiassa? Katsellaan sitä lapamatoa sitten tuonnempana.
Katukeittiöiden ykköstuote on nimenomaan se raaka liha. Päivän kopissa maanneesta ruhosta leikataan viipaleita, vähän mausteita päälle ja huiviin. Too weird mate.
Sen sijaan kahvi on täällä käypää kamaa, kahvipensas (coffea arabica) kun kehittyi Kaffan maakunnan alueella. Nykyiseen käyttöönsä pavut otettiin ilmeisesti 800-luvulla. Kahvinkeitolle on oma tapansa, jonka näkee liki jokaisessa ravintolassa. Tosin skenepisteitä laskee hieman se, että aika monessa paikassa kahvikupit on made in China ja kahvi kaadetaan termospullosta siihen autenttiseen kahvipannuun.
17.12. maanantai Addis: Katukuvassa ei vilise McDonalds, Starbucks, HenkkaMaukka tai moni muukaan suurketju. Burger King sentään löytyy. Ja kansainvälinen 'Istanbul'-ravintolaketju on myöskin levinnyt tänne asti.
Tarjoilijan peruspalkka on siinä kahdeksan euron tietämillä /kk. Eli tipatkaa hyvät ihmiset.
17.12. tiistai Addis: Oli suuri yllätys huomata, että tämä on oikeasti varsin pätevä lager-maa. Viitisen suurpanimoa ja ainakin kaksi panimoravintolaa: Beer Garden Addisissa ja Bera Beer Hawassassa. Tämä nimenomainen litran St. George Beer maksoi euron. Ja mukaan tulee pilli, ihan vain sen takia jos tuntuu ettei käsissä ole poweria nostella tuoppia.
Olut (0.33) maksaa yleensä 0,48e-0,52e, import-shotit (2cl) lähtee vajaasta eurosta, paikalliset shotit 35 sentistä. Lisäksi haltuun etiopialainen moonshine nimeltään tej.
Kaupungin parhaan baarin arvonimi menee kollektiivisesti stadionin nurkkabaareille, siellä oli hieno tunnelma. Se yksi nimetön paikka jossa on vain isot St. George Beerin mainokset on hyvä paikka aloittaa stadikan kiertäminen.
17.12. tiistai Addis: Kun huone sisältää ainoastaan joukkohaudoista esiin kaivettuja luita, niin on vaikea olla vaikuttumatta.
Red Terror Martyrs Memorial Museum on kuvan paikka. Se kertoo Dergien sotilasjuntan tarinan, keskittyen etenkin vuosiin '77-'78, jolloin arviolta puoli miljoonaa ihmistä kuoli. Museoon ei ole pääsymaksua, mutta jokainen ihminen jolla on sielu jättää lahjoituksen.
Dergien pääjehu Mengistu on edelleen hengissä, oleskelee Mugaben suojeluksessa Zimbabwessa. Ja ihan mukavasti eleleekin. Paha saa aina palkkansa.