HUNTERS RACING TEAM
Matka Splitiin
Reissun päällä:
Herra Y
Ylipäällikkö
21.4. tiistai Milna (Brac): Hvarilla on saari, lauloi omakin vaari aikoinaan. Tai siis olisi laulanut, jos olisi ollut laulumiehiä.
Stari Grad on Hvar-saaren vanhin kaupunki (kylä). Kun kreikkalaiset heilahtivat mestoille 384 eaa, niin Platon oli vielä hengissä. Se antanee perspektiiviä. Ja jo sitä ennen täällä olivat illyrialaiset, ja sitä ennen neoliittinen hvar-lisicicin kansa.
Myöhemmin kylässä ovat käyneet hillumassa ainakin roomalaiset, turkkilaiset ja Välimeren merirosvot. Ihmiskunnan historiaan kun kuuluu olennaisena osana, että tasaisin väliajoin kaikki laitetaan p***ksi.
Yleisesti ottaen saarille matkaaminen on kustannustehokkainta suorittaa laivalla. Ja miten sattuikin, Jadrolinija kuljettaa Splitistä ferryllä, 5.5e /suunta. Kesto 2 tuntia, omat juomat sallittuja.
21.4. tiistai Stari Grad (Hvar): Apartments Jerkovic on satamasta kahtoen väärällä puolella, mutta etäisyydet eivät ole pahoja. Huoneisto 22e /yö + se kroatialainen pekkavennamo-maksu. Mainostetusta merinäköalasta ei ole tietoakaan, mutta viereinen Zastava-korjaamo korvaa sen puutteen.
Kuvassa on tiivistettynä oman parvekkeen hyviä puolia: selän takana kroatialainen auringonlasku, matkaämyrissä ruotsalaista musiikkia, lasissa slovenialaista lageria ja huulilla kuubalainen. Nyt on elämä mallillaan. Tosin persaus ei kestänyt niitä oikeasti maukkaita kääryleitä (40+e /kpl).
Majapaikalle erityispropsit irtonaisesta ja kiikkerästä vessanpöntön kannesta. Vessassa istuminen ei ole koskaan aiemmin aikaansaanut noin lainelautailuhenkistä fiilistä.
22.4. keskiviikko Stari Grad (Hvar): Grillattua kalmaria, 10e. Sitä alkaa olla vanha, koska ruoka kiehtoo näillä reissuilla enemmän kuin alkoholi.
22.4. keskiviikko Stari Grad (Hvar): Mutta kyllähän (tervettä) miestä alkoholikin kiehtoo, en minä sillä. KPB on se oranssissa talossa oleva kahvilakuppila, joka tuo mieleen ranskalaisten siirtomaiden ajanviettopaikat. Mesta ei nimeään juuri mainostanut, enkä jaksanut sitä kysyäkään. Mutta kylässä on off-seasonin aikaan noin kolme baaria, joten löytyy kyllä. Tämä on se, jonka vessa on yläkerrassa.
23.4. torstai Stari Grad (Hvar): Vaikka täällä idyllistä onkin, niin kaksi yötä on ihan tarpeeksi, muuten iskee tylsyys.
Kaikkialle näkyvää Jessen ristiä kannattaa käydä moikkaamassa läheisen kukkulan laella, vaikkapa vain näköalan ja vekkulin polun takia. Nykyinen risti on versio 3.0, ensimmäisen tuhosi salama ja toisen II maailmansota. Ja muistakaa käytöstavat, sillä kyseessä on pyhä paikka. En minäkään tätä nimenomaista uskontoa suosi, mutta mestoja voi silti kunnioittaa.
On yonder hill I see a cross
23.4. torstai Split: Tässä pitää tietää, että Juha on suomalainen etunimi. Ja myös paikallinen sana keitolle.
24.4. perjantai Split: Viimeisen päivän motivaatiotempauksena voi käydä vaikka Froggylandissa, jossa on näytillä ihmismäisiin asentoihin aseteltuja täytettyjä sammakoita. Ja siinä se sitten olikin. 3.5e.
Kuvaaminen on kielletty ja mie suostuin noudattamaan ohjeita. Netin kuvahaut paljastavat, että kovin moni muu ei.
Elukat on täyttänyt Ferenc Mere 1910- ja 20-luvuilla. Onhan se kiva, että ihmisellä on harrastuksia.
24.4. perjantai Split: Nyt tässä ei ole kuvaa pizzasta.
Hawaiia ei ollut yhdelläkään ruokalistalla ja se on tietysti paikallisille vain kunniaksi. Mutta kun baareissakin myydään eioota hawaiian cocktailin kohdalla, niin se lienee jo hätävarjelun liioittelua.
Kalja on yleensä 2e, paikalliset shotit (3cl) 1.2e, pizzaslaissia saa samaisella 1.2 eurolla ja patonkeja alle kahdella eurolla. Ja onhan se niinkin, että 'katuruoka, paras ruoka'. Käykää hakemassa Rivan rantabulevardin makkarajäbältä 'homemade sausage' ja sinappinen patonki siihen peesiin.
Kebaabbikin oli (jopa hieman yllättäen) kiven alla, löytyi vain yksi varsinainen kebula. Kastikkeen tilalla oli fetajuustoa ja maissia, rohkea joskin ihan toimiva ratkaisu. Ei kuitenkaan jatkoon, koska vartaassa oli jauhelihaa.
Kuvan Chops Grill on paremman luokan steakhouse. Argentiinalainen 300 gramman rib-eye mediumina ja kermariisi, paljon yksinkertaisemmaksi ei ruoka enää voi mennä. Eikä paremmaksi.
Ja jos et tykkää sienistä, niin hyvä. Onpahan minulle enemmän.
25.4. lauantai Kaštela: Resnikin kenttä on kv. kentäksi tautisen pieni. Ja söpö, kuten naiset sanois. Tässä on ehkä syy-yhteys.
Pienuus tarkoittaa tietty myös jonomuodostelmia. Kun vielä ne lennolta myöhästyvät torspot päästetään jonon ohi turvatarkkariin, niin johan meitä kaikkia v***tti.
Onneksi oli evästä. Patonki ja litran mehu kaupungissa 3e vs. cokistölkki kentällä 3.5e. Ei ole häpeä varautua ennakkoon.
Kentältä pääsee keskustaan ja vice versa joko paikallisbussilla (2.5e) tai sitten shuttlella (4.5e). Shuttlen etu on se, että se vie oikeasti keskustaan. Taksitkaan eivät huijaa, mutta kalliskallis.
--
Iltana yhtenä tuli myös todistettua, että rantaruottalaisillakaan ei aina välähdä. Yksi seurue istui hostellin pienissä yhteistiloissa kun lähdin iltakierrokselle, istuivat siinä kun tulin takaisin ja mitä unen läpi kuulin niin istuivat siinä aamuun asti. Omaa sisäistä rauhaa pieni melusaasta ei häirinnyt ja Kentin 'Dom andra' on hyvä biisi jopa epävireisenä a cappella-versiona. Mutta posse on varta vasten tullut jokusen tuhat kilsaa mestoille ja sitten jumittavat yhdellä sohvalla?! Okei ulkona on ajoittain hämärää ja se saattaa pelottaa herkimpiä, mutta silti.
Sama ilmiö toistuu useissa hostelleissa ja esim. BKK:n Khaosan Roadilla. En ymmärrä. Enkä varmaan tule koskaan ymmärtämään. Ellei halua nähdä ympäröivää maailmaa, niin sitä voi mennä helpoimman kautta ja varata huoneen Sokos Hotel Vantaasta.
--
Ei tännekään varmaan tule tultua uudestaan, mutta se ei ole Splitin vika. Sitä vain hyvin harvoin jaksaa innostua samoista mestoista. Eli it's not you baby, it's me.