HUNTERS RACING TEAM
Kardaani Special
Vilppulan SUA 24.05-25.05.2003
Särkikankaan JM-rata
Ajajat:
Joonas Pokela
Jyrki Siekkinen
Huolto:
Kari Malinen
Jussi Siekkinen
Jouko Siekkinen
Anu Siekkinen
Juho Pokela
Jouko Kurki
Pia Kurki
Auto:
Fiat 131 Mirafiori
Auto oli jo kevättalven mittaan puunattu kisakuntoon eikä siihen helmikuun jälkeen tarvinnut tehdä kuin pieniä viilauksia. Joten kisanalusviikolla piti vain kaivella vanhat tutut kisatavarat esiin tallista ja ajaa auto kärrylle. Fiuden kuskin puoleinen etujarru tosin ei jarrutestissä suostunut ensimmäisellä kerralla lukkiutumaan ja sitä hieman herkisteltiin. Sittemmin kaikki nurkat lukkiutuivat kiltisti.
Pokelan Jukka lähti lauantaiaamuna Jeepillä heittämään kisaköörin Vilppulaan. Mies ei kuitenkaan joutanut päivän ajaksi kisapaikalle jäämään, peltotyöt kun painoivat päälle. Joten huoltoautoa ei teamilla ollut. Malinen oli Volsuineen tulossa kisaamaan ja miehen LT toimi sitten samalla myös HRT:n kisakeskuksena.
Alkuerä. Fiude vielä nätissä kunnossa...
Katsastukseen lähtiessä Fiat rupesi ryttyilemään eikä suostunut käynnistymään. Pitkällisen starttaamisen jälkeen auto oli pakko työntää käyntiin. Sama toistui katsastuksesta lähtiessä, joten autoa ryhdyttiin tutkimaan. Paljastui, että tulomatkan aikana tiestä noussut vesipössäkkä oli täyttänyt kannesta tulppien ympäryksen. Rätillä saatiin enimmät vedet pois ja loppu kosteus haihtui, kun kone käytettiin lämpimäksi. Sen jälkeen kone toimi koko loppukisojen ajan kuten pitääkin.
Katsastus oli luku sinänsä. Jo etukäteen oli ollut juttua, että aiempina vuosina Vilppulassa on ollut "mielenkiintoisia" katsastusmiehiä. Ja näytti jutut olleen totta. Siinä vaiheessa, kun Fiatissa olleita Willansin vöitä alettiin epäillä itse tehdyiksi, loppui teamiläisiltäkin huumorintaju. Jos todellista sanomista on, niin siitä pitääkin ilmoittaa. Mutta aivan tyhjänpäiväisestä v***uileminen vain antaa heti kisapäivän alkuun huonon kuvan koko kisoista. Kaikki katsastajat eivät missään nimessä olleet huonoja, mutta pari semmoista näköjään riitti.
No, onneksi auto on niin hyväkuntoinen ettei epäilystä kisaan pääsemisestä ollut. Joten hieman bensaa tankkiin ja odottamaan kisan alkua. Jomppe pääsikin tuleen heti ensimmäisessä lähdössä. Mies köytettiin vöihin ja auto hyvissä ajoin käyntiin. Kolea keli aiheutti sen, että koneen lämmittäminen kisakuntoon vaati tavallista pidemmän ajan.
Vettä vihmoi taivaalta hiljakseen ja se ei oikein asiaa auttanut. Fiat kun tahtoo jäädä viivalle sutimaan kuivallakin kelillä. Jotain epämääräisiä lähtökierroksia siinä haeskeltiin ja näytti ihan hyvin osuvan kohdalleen. Hieman varovainen lähtö jätti miehen jälkijoukkoihin, mutta kakkosella muut alkoivat tulla perä edellä vastaan. Edellä yksi Corolla pyörähti, mutta onneksi ulkoreunaan jäi tilaa auto ohittaa.
B-finaali menossa ja auto jo hieman kärsineen
näköinen.
Loppujen lopuksi Jomppe lähti kiertämään rataa kolmantena. Edellä mennyt Amazon oli pari kertaa iskuetäisyydellä, mutta kun välieräpaikka oli kolmelle luvassa, oli turhaa lähteä tönimään. Puolitoista kierrosta meni varmalla ajolla. Ainoa ongelma oli lasin huurtuminen, joka häiritsi vasemmalle katsomista.
Ennen välierää ei tarvinnut suuria huoltohommia tehdä. Nyt lähtökin onnistui hyvin ja neljän jatkaessa ei suurta hätää näyttänyt olevan. Amazonin kanssa tuli pieni klikkaus, joka repäisi apumiehen puoleisen lokasuojan levälleen. Se ei kuitenkaan jumiutunut renkaan väliin, joten se ei vaikuttanut kulkuun sen suuremmin. Pitkään hallussa ollut neljäs sija muuttui vielä kolmanneksi viimeisessä mutkassa, kun edellä mennyt Corolla jätti liikaa tilaa sisälleen.
Nyt oli auton kanssa jo jotain tekemistäkin, kun etulokasuojaa parsittiin takaisin koriin kiinni. Tässä yhteydessä suuret kiitokset Pasi Helinin huoltoporukalle, jotka auttoivat remontissa. Kiireessä ei akkua ehditty ladata ja auto piti työntää käyntiin. Mutta viivalle kuitenkin ilman sen suurempia murheita.
Finaalikarsinnassa Jomppe antoi muille puoli autonmittaa tasoitusta, kun lähtö myöhästyi. Ekaan kurviin tuli astetta suurempi härdelli ja siinä samalla Fiatkin muutti muotoaan astetta rankemmin. Samainen etulokasuoja roikkui hetken aikaa mukana ja tippui sitten kokonaan pois. Takaa kilpailijatoveri kuori kylkeä irti muusta korista ja pelti sojotti härskisti poispäin muusta autosta.
A-finaalin olisi mennyt suoraan kolme, mutta Jomppe oli kaiken happeningin jälkeen viides tai kuudes. Tie vei kuitenkin epäviralliseen B-finaaliin. Ennen sitä ei autolle suuria pystytty tekemään, joten viivalle mennessä apukuskin puoleista etulokasuojaa ei ollut ollenkaan ja kuskin puoleinenkin heilui puoliksi irrallaan. Lisäksi takakulma repsotti levällään, tosin sitä hieman saatiin hakattua kasaan.
Nuorten luokka takana ja tuhojen korjaaminen voi alkaa.
Lähtöön kuitenkin auto kelpuutettiin, mutta B-finaali meni sitten jo fiilispohjalta. Pieniä mahdollisuuksia oli haastaa edellä mennyt Tojo ainoasta jatkopaikasta, mutta liukas asfaltti teki tepposet ja Fiat pyörähti. Tuloksena kuitenkin nuorten 11. ja kardaanisarjan 5. sija. Ei hassummin ekaksi kisaksi.
Pienet (?) lommothan kuuluvat asiaan.
Nuorten luokan jälkeen autolle annettiin porukalla lekaa parin tunnin ajan, jotta auto saatiin suht inhimilliseen kuntoon sunnuntaita varten. Lokasuoja tuotiin varikkopaikalle järjestäjän toimesta ja takakulmakin saatiin rautalangalla parsittua säädyllisen näköiseksi. Kaksi luukkujen kiinnitystappia kuitenkin hävisi maailmalle ja niiden tilalle laitettiin mustekalat. Katsastuspäällikkö kävi autoa katsomassa ja antoi kilpailuluvan, joten päästiin vaihteeksi huoltamaan Malisen autoa.
Malisella alkuerä ja välierä meni ilman suuria ihmeitä varmoilla jatkopaikoilla. Tosin alkuerässä joutui hetken ajan ajamaan, mies kun ekassa mutkassa puoliksi pyöräytettiin. Pari ohitusta kuitenkin toi kolmannen sijan ja suoran välieräpaikan. Finaalikarsinnassa lähtö oli hyvä ja finaalipaikka olisi ollut tarjolla, mutta tulpan irtoaminen pilasi mahdollisuudet.
Alkuerän startti ja kaikki näyttää ihan hyvältä.
Päivä oli siten pulkassa ja kotiinlähtöä vailla. Kyyti kotiin järkääntyi Malisen pakun kyydissä, tullessa vielä vietiin miehen suoralla kaupalla myymä Volsu Koskenpäähän. Kotosalla oltiin siinä seitsemän maissa ja valmistautuminen seuraavaan päivän alkoi.